Tonni tuli täyteen täällä Tsekin maalla…🚴😁👍

Ihan mukava 1 hh hotellihuone Fillarantille ja Aaveratsulle Tsekin Uherské Hradistessa.

No ei ihan vielä. Taitaa puuttua viitisen kilometriä, kun saavuin lauantai-iltapäivällä tänne Tšekin Uherska Hradisteen. Majoituin keskustaan U Heijtema Sarovec- hotelliin. Olikin hommaa tuossa kirjautumisessa. Täällä on respa auki vain aamupäivän ja sen jälkeen pitää kirjautua netti-terminaalissa saadakseen huoneen avaimen. En edes hoksannut valita kieleksi englantia, minkä huomasin vasta myöhemmin. Tšekin kielisillä ohjeita tulkkasin vaihe kerrallaan Google-kääntäjällä. Oli kovin monivaiheinen kirjautuminen, henkilötietoja ja ID tai passin kuvaaminen kameralla etc. Meinasi jo välillä hermot mennä, mutta tulihan tuo kypsyyskoe lopulta tehtyä ja laite oksensi avaimen huoneeseen 303. No tällä kertaa oli sen verran tilava hissi, että mahduimme Aaveratsun kera kyytiin.

Lauantai 7.5.2022 Skalica (SK) – Uherské Hradiste (CS) 46 km/ # 994 km, 250 nm

Lauantain reitti oli helppo ja lyhyt siirtymätaival maasta toiseen.

Kuten jo kuvatekstiin kirjoitin, tänään oli ”easy peace” taival maasta toiseen. Edellisen välipäivän ajamisesta olen pitänyt Unkarissa vappuaattona. Olisin pitänyt sen jo edellisessä Slovakian majapaikassa, mutta se oli varattu. Täältä Tšekistä varasin sitten lyhyen matkan päästä edullinen U Heijtema Sarovec-hotellin (33 euroa). Tämäkin oli varattu jo seuraavaksi yöksi, joten otin toisen lepopäivän majapaikan tästä kaupungin keskustasta aivan läheltä.

Aamupäivällä ajoin Skalican keskustaan ja huomasin mukavan näköisen kahvipaikan.

Paikka oli kauniisti sisustettu ja sielläoli toinen toistaan komeampia leivonnaisia.

Aivan kahvipaikan vieressä oli tämä sukulaissieluni patsas.

Juuri kun olin ajamassa kaupungista ulos, huomasin unohtaneeni kevytreppuni asuntoon. Ei muuta kuin soitto sinne ja kova reilu kahden kilometrin kipuaminen sinne ylös. Isäntä oli jo siivouspuuhissa ja sain reppuni ja hyvän matkan toivotukset. Saipa hyvän hien tuosta kipuamisesta ylös kukkulan laelle.

Tässä Skalican majapaikkani ylhäällä kaupungin laella.

No se hyöty edestakaisin kaupungissa ajamisesta oli, että tuli napattua muutamia kuvia Skalican kaupungista.

Tässä kolme kuvaa samasta paikasta hieman eri suuntiin.

Näitä kirkkoja olen kuvannut kyllästymiseen asti tälläkin reissulla.

Ja tuonne suuntaan jatkoin matkaa kuvaamiseen jälkeen.

No aikaa kului noissa alkuhämmingeissä, mutta siinä 11-12 välillä pääsin vihdoin kaupungista ulos. Olin ladannut päivän reitin sekä fillarinaviini PikkuGeehen että Komoot-sovellukseen. Tällä kertaa molemat olivat samaa mieltä ja tarjosivat hienon reitin pääosin pikkuteitä pitkin.

Niin Slalica vihdoinkin jäi taakse. Noita rypsi- tai rapsipeltojen kaunista väriä ja voimakasta tuoksua olen tällä reissulla todistanut monesti.

Tšekin raja oli vastassa muutaman kilometrin ajon jälkeen Skalicasta.

Tšekin tasavalta taitaa olla kuudes valtio tällä reissulla. Aloitin Kroatiasta, sitten pieni viipale Sloveniaa, sieltä Unkariin ja muutamaan otteeseen Itävaltaan, Slovakia ja nyt Tšekki. Keski-Euroopassa valtiot ovat lähellä toisiaan. Fillarilla pääsee hienosti liikkumaan maasta toiseen.

Tsekeissä olivat älynneet rakentaa ihka uuden pyörätien Fillarantille. Maalaukset puuttuivat vielä. Tosin tuota herkkua ei kestänyt kuin pari kilometriä.

Straznice oli ensimäinen isompi kaupunki Tsekin puolella.

Kun ajoin kaupungista ulos oli puiston vieressä aita koristeltu sadoilla kuvilla. Tässä muutama niistä.

Kaunis paikka ja hienoja valokuvasuurennoksia.

Matka jatkui. PikkuG ja Komeet-sovellus olivat arponeet minulle hienon reitin tänään. Pääasiassa sain ajella rauhallisia pikkuteitä pitkin. Pyöräilijöitä oli yllättävän paljon liikkeellä. Tuntuu, että sekä Slovakiassa että Tsekeissä on pyöräily-boomi päällä.

Tässä ylitän pienen joen pyörätien varrella.

Tässä näitä kanssafillaristeja on eri ikäluokista.

Reitti oli todella miellyttävä. Paljon oli pyöräteitä ja ajoin monen viehättävän pikkukaupungin läpi. Luonnon kauneuttakin oli ihan riittämiin. Ilma oli ehkä hiukan alle kahdenkympin ja tuuli oli pääosin vastainen. Toisaalta tuulen voimakkuus oli alle 3 m/s eikä se harmittanut näin lyhyellä matkalla.

Kauniita ja varjoisia kujia oli pyöräreitin varrella ihan mukavasti.

Täällä Tsekeissäkin oli panostettu pyöräteihin. Tässä väritetty pyörätie jatkui ilman väritystä pikkukaupungin läpi.

Näitä kirkkoja riittää niin ettei pyssy laskuissa, minkä kaupungin tämä on.

Vajaa kymmenen kilometriä ennen määränpäätä näin ulkoilmaravintolan ja haukkasin siellä tämän proosallisen pommesfrites-annoksen.

Tuossa jo määränpää-kaupunkini näkyy. Matkaa sinne on enää alle viisi kilometriä.

U Heijtema Sarovec-hotellihuoneeni oli aika pieni, mutta mukava. Mahtui Aaveratsuni, kun hiukan siirsin huonekaluja.

Illalla en enää viitsinyt lähteä ulos kämpästäni. Blogihommat työllistivät eikä ollut nälkä syötyäni myöhään iltapäivällä. Majapaikat varasin kahdelle seuraavalle päivälle. Ihan tuosta läheltä löytyi yksityismajoitus (Panzion Na Dlouhe 26 euroa) välipäivän merkeissä. Maanantaina on tarkoitus ajaa noin seitsemän kymmenen kilometrin päässä olevaan Valasske Mezirisin kaupunkiin. Panzion Tenis Klub DEZA (20 euroa) odottaa siellä Fillaranttia.

Sunnuntai 8.5.2022. Välipäivä Uherské Hradiste (CS) 16 km/ # 1010 km, 50 nm

Aamupäivällä luovutin hotellini täällä Uherskassa ja varasin vajaan kilometrin päästä uuden Penzion Na Dlouhen. Tässä ulkokuva.

Aamupäivällä jo yhdentoista aikaan ajoin tuon vajaan kilometrin matkan uuteen majapaikkaani. Soitin ovessa näkyvään numeroon ja kohta ystävällinen rouva avasi oven. Sanoi, että majoituttuminen on mahdollista iltapäivällä yhdestä alkaen. Jätin etulaukkuni ja pienet etuhaarukan pussukat säilöön. Tuota väliaikaa vietin aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä pääaukiolla Pilsneri Urquellia nauttien.

Hiukan tuli pyöräiltyäkin välipäivänä. Katselin kaupunkia ja ajoin vanhan kaupungin rautatieasemalle. Tarkoitus oli selvittää junayhteys aika pahan vuoriston välttämiseksi. Asemalla sain tiedon, että ajamalla junalla Preroviin, matka varaamaani majoituskohteeseen lyhenee noin 20 kilometriä, mutta nousumetrit vähenevät oleellisesti ohittamalla noin 700 metrin korkuinen kinkama. Ostin junalipun maanantaille. Tässä pieni kuvakertomus välipäivän vietosta Uherska Hradistessa.

Tässä majapaikkani ulkoa päin.

Ja muutama sisäkuva myös. (26 euroa yö)

Hyvä tuossa on Suomi-pojan köllötellä.

Ja Aaveratsu sai myös hyvän lepopaikan.

Kaunis kaupunki ja hienoja taloja.

Onpa makee fillari. Varsinkin tuo runko, puuta!

Lyhtypylväskaunotar.

Illalla kävin syömässä äitienpäivän kunniaksi vähän paremmin. Ankanrintaa ja maalaisperunoita ja puoli litraa punaviiniä.

Ihan mukavan idyllinen ravintolamiljöö.

Vai mitä pidätte…?

Puoli litra viiniä maksaa noin kuusi euroa.

Täällä näitä patsaita riittää.

Ja kirkkojakin kaupungissa oli useita.

Näyttävä fillaristi tuli vastaan.

Vaalean punaista…

Ihana pikkutyttö huomasi salakuvaajan ja peitti kasvonsa.

Maanantai 9.5.2022. ”Junailupäivä” Uherské Hradiste – Valasske Mezifici 15 km / # 1025 km, 50 nm

Maanantain oli suunnitellut niin, että ensin junalla pikku pätkä Preroviin, jotta pääsen kiertämään aika pahan näköisen vuorikinkaleen ja jatkamaan Prerovista Aaveratsulla helpompaa reittiä määränpäähän Valesska Mezificiin. Mutta niitä vielä…!

Näin etupyörästä roikkumaan joutui Aaveratsuni ensimmäisellä junamatkalla.

Tänään tuli ihan vahingossa ”junailupäivä”. Kuten tuolla aiemmin kerroin. Minun piti junalla ohittaa vain ”vanhalle hipiälle” aikamoinen vuorikinkama ja ajaa sen jälkeen noin 55 kilometrin matka tänne Valasskeen. Mutta loppujen lopuksi siinä kävi niin, etten älynnyt hypätä junasta Prerovin asemalla vaan jouduin ajamaan Olomouciin asti. Sieltä olisi ollut varaamaani majapaikkaan liki sata kilometriä ja iltapäivä oli pitkällä. Olisi mennyt pimeälle…

Tässä sitä sitten junaillaan ensimmäisessä junassa tietämättä, että joutui toiseenkin…

Hiukan aikaa oli sormi suussa, mitä seuraavaksi. Varsinkin, kun täällä lipunmyyjät eivät osaa muuta kuin tsekkiä. Lopulta karttaohjelman kautta sain selville, miten pääsen junalla varaamaani majapaikka-kaupunkiin. Ostin lipun ja sanoin senior (yli 65v), mutta se ei taitanut rekisteröityä lipunmyyjälle, koska lipun hinta oli noin tupla edelliseen. No kuitenkin kyse on aika pienistä summista. Nyt henkilölippu tuplana maksoi noin viisi euroa 80 km matkalle.

Vihdoinkin jo toisessakin junassa…

Tätä toista junaa piti odottaa tunnin verran. Hankalaksi sen teki vielä, kun Olomoucisssa oli peräti 12 laituria ja kävin muutamankin kerran kysymässä miltä laiturilta juna lähtee, Aina kysymykseeni viitattiin, että katso taululta. Vajaa kymmenen minuuttia oli lähtöaikaan ja silloin vasta räpsähti, että laituri kolme. Fillarin kanssa nuo laiturien kulkemiset ovat aika hankalia. Välillä kannat pyörän ylös rappuja, joskus on liukuportaat ja aikamoista raiaamista se on. No onneksi ehdin sentään…

Kylläpä olut maistui hyvältä, kun noiden junaseikkailujen jälkeen vihdoinkin pääsin majapaikan kaupunkiin.

Majapaikkaani Panzion Tenisklub oli matkaa enää lyhyt pätkä. Panin fillarinaviini PikkuGeehen ensin määränpääksi LIdlin (iltakaljat ja aamupalatarpeet) ja sitten ajoin majapaikkaani. Ihan mukavan oloinen paikka ja hintalaatu-suhde 20 euroa on erinomainen.

Tuohon 20 euron hintaan nähden mukava ja tilava huone.

Ja kylppäri on ihan jees!

Respassa oli kuvan kaunis ja ihana nuori tsekitär. Ilo silmälle… Hän antoi myös vinkin iltapalaa varten. Sinne oli matkaa noin kaksi kilometriä, mutta ehdin vielä hyvin ennen pimeän tuloa tehdä syömisreissun. Välillä tekee hyvää kävellä pyöräilyn ohessa. Pizzaa tilasin, koska siitä sai muutaman palan mukaan aamupalaa varten,

Tuosta pizzasta jätin kaksi palaa syömättä aamupalaksi. Tuo tuplapunkku (0,4 l) sen sijaan maistui…

Respan kaunottaren suositus lähiravintolaksi oli oiva. En vaan tohtinut ottaa hänestä kuvaa muistoksi.

Kaupungin keskusta on tuolla noin kilometrin päässä.

Paluumatkalla ravintolasta aurinko alkoi jo hiljalleen laskea, koska kello oli noin iltakahdeksan. Tässä on muutama kuva paluumatkan kävelyltä.

Kiva kävelyreittiä kulki pienen joen vierustaa. Samaa tietä ajoin aiemmin majapaikkaani.

Sorsapariskunta nautiskelee lämpimässä illassa.

Tyylikäs grafiitti-maalaus.

Aurinko oli jo aika alhaalla. Auringon laskun aika oli 20.16.

Tiistai 10.5.2022. Valasske Mezifici – Ostrava 68 km/ # 1093 km, 377 nm

Rauhaisaa paikallisteitä on mukava ajella.

Heti aamulla näytti, että tiistaista tulee hieno ajopäivä ja sääennuste antoi sille tukensa. Iltapäiväksi luvattiin 24 astetta lämpöä ja vastaisen tuulenkin pitäisi pysyä alle 2 m/s:ssa. Ajoin tiistaina paljon rauhallisia paikallisteitä fillarinavini PikkuGeen ohjaamana. Toki varmistukseksi olin tehnyt Komoot-reitityksen, mitä aika usein tulee katsottua. Sillä tuo PikkuG-veijari tekee välillä aikamoisia ylläreitä vieden jollekin aivan ihmeelliselle pikkutielle. Yleensä kun se ilmoittaa, että seuraavaksi vastassa on päällystämätön tie, kannattaa pysähtyä ja verrata Komoot-reittiin. Tosin muutama päällystämätön osuus tuli tänään poljettua, kun molemmat Garmin ja Komoot olivat samaa mieltä.

Tiistain ajoreitti oli aika onnistunut. Alussa oli kymmenisen kilometriä vilkkaasti liikennöityä ja kapeaa tietä, mutta loppupäivä mentiin paikallisteitä pitkin.

Kauniita maisemia löytyy täältä Tsekin maallakin.

Noita kirkkoja tulee kuvattua ehkä liiaksikin eikä millään jälkikäteen pysy mielessä kirkon paikkakunta.

Tässä komea ja loistavaksi kulkupeliksi osoittautunut Aaveratsuni haukkaa happea.

Tässä oli toinen soratiepätkä päivän mittaan, mutta ihan ajettava. Suurin osa ajaa täällä maastopyörillä, tosin maantiepyöräilijöitäkin näkyy jonkin verran.

Aiemmin on matkan varrella ollut paljon kirsikkapuuta, mutta tänään enemmistö oli omenapuita.

Hieno sää ja kivat maisemat ovat aina virkistys fillaristille. Tänään oli tarjolla sen lisäksi vaihteleva reititys pääosin rauhallisia pikkuteitä pitkin. Myöskin pyöräilijöitä oli yllättävänkin paljon liikkeellä arki-iltapäivänä. Lämmön takia muutamat ajoivat yläkroppa paljaana, valitettavasti vain miehet. Kypärää täällä pidetään suhteellisen hyvin.

Puolimatkan kahvit join Nova Horkassa, mistä Wandelinin Olli vinoilikin Facebookissa ”Uudessa Horkassa”.

Ja kahvin jälkeen mennään taas idyllistä pikkutietä pitkin ja jopa hiukan vaihteeksi alamäkeen.

Tässä oli hieno paikka, missä paikallistie 4804 kulki kapeaa kannasta pitkin muutaman kilometrin. Tässä vasemmalla näkyy Bezruc-järvi ja oikella puolen oli pienempi Krivy Rybnik-järvi.

Tuon järvikannaksen ylityksen jälkeen tulin Jistebnikin pikkukylään, missä pysähdyin pienelle tankkaustauolle. Ranskanperunat ja olut oli yhdistelmä, mistä sai nestettä ja suolaa ja energiaa lämpimänä 24 asteen päivänä. Kylän pienessä ulkoilmaravintolassa oli puolenkymmentä muutakin fillaristia.

Omenapuut kukkivat täyttäpäätä. Välillä kukkien terälehtiä oli ilma pullollaan.

Ostravaan saavuin iltapäivällä neljän pinnassa. Jouduin hiukan etsimään Hostel Moraviaa. Applen karttaohjelma oli sijoittanut hostellin aivan eri paikkaan kuin vastaava GoogleMaps. Loppujen lopuksi olisi vaan pitänyt ajaa loppuun asti PikkuGeen ohjeilla, Ajattelin ”oikaista” IPhonen karttaohjelmalla enkä uskonut PikkuGeen käskyä tee U-käännös. No muutama kilometri tuli lisäaika, mutta mitä se tässä valmiissa maailmassa haittaa.

Ostravan keskustassa majapaikkani oli Hostellissa Moravia. Joa aikansa elänyt ja varsinkin huono Wi-Fi harmitti. Ei tuo hintakaan paha ollut 527 korunaa eli noin 21 euroa.

Hostel Moravian respassa oli jo iäkäs, mutta hyvin palvelualtis herra, toki ei ollenkaan niin vanha kuin itse olen. KIrjautumisen jälkeen hän johdatti minut huoneeseen 208 toisessa kerroksessa. Normaali rutiinit. Vaatteet pois etuhaarukan pussukoista, laitteet lataukseen ja sitten vasta suihkuun. Kaupassa en viitsinyt nyt käydä, mutta onneksi isosta satulalaukussa löytyi edellisiltana yksi juomaton Lidlin Argus-olut, mikä nyt piti valitettavasti nauttia lämpimänä.

Liki hostellia oli yksi Ostravan lukuisista kirkoista.

Taisivat tytöt huomata salakuvaajan, vaikka kuvasin ”telellä” aika kaukaa.

Hostellista ulosmennessä vuokraisäntäni huikkasi minut juttusille ja esitteli jonkun nuoren pyöräilijän, mikä oli juuri kirjautumassa. Muutama sana siinä vaihdettiin ja.pääsin ”kehumaan” reissuani Suomeen. Samalla kysyin vinkkiä ruokapaikasta. Isäntä tuli ovelta näyttämään, että tuossa viidenkymmenen metrin päässä on edullinen ja isoja annoksia tarjoileva Hanoi-ravintola. Marssin sinne ja olikin oiva valinta. Tosin kuuden aikaan illalla ei muita asiakkaista ollut. Tilasin ravintolan ilmeisesti omistavan pienen vietnamislaismiehen suosituksen mukaan tuon kuvassa näkyvän annoksen. Mitään hajua minulla ei ollut, mitä pöytään ilmestyy. Kaveri kun ei osannut yhtään englantia ja minä vielä vähemmän vietnamin kieltä.

Hyvä ja reilu annos. Rapeaa possunlihaa vietnamilaisittain, riisiä ja kaksi isoa olutta maksoivat 249 korunaa eli aika tasan kympin euroissa.

Kämpillä tein jatkosuunnitelmia keskiviikolle ja torstaille. Molemmille päiville tulisi karttaohjelman mukaan 70 – 80 kilometrin etapit. Varasin jo edulliset majapaikat valmiiksi Booking.comin kautta. Keskiviikolle Hotel Labedy Gliwicessä ja torstaille Pokoje goscinne Czestochowassa. Jälkimmäiseen kaupunkiin sain suosituksen huippupyöräilijä Tea Vikstedtilta. Sääkin näyttäisi suosivan ajoa varsinkin keskiviikkona. Luvattiin jopa 27 asteen lämpötilaa ja myöhäistä tuulta. No katsotaan… 🚴😁👍