Paperikartta on edelleen tarpeen reissussa ja sen suunnittelussa. Toki puhelimen kartastot ja reitinsuunnittelu-apit Ridewithgps ja Komoot näyttelevät pääroolia reitin suunnitellussa ja seurannassa.
Eläkkeelle jäännin jälkeen vuonna 2013 olen tehnyt pyörämatkoja joka vuosi yhden tai useampia. Koronavuodet vähensivät reissujen määrää ja rajoittivat ne pelkästään Eurooppaan. Kesällä 2020 tein reissun Latviaan ja Viroon (910km), Seuraavana vuonna 2021 oli vuorossa kesällä PieniSaimaanreissu (227km) ja syksyllä olin Mallorcalla jo 7. kertaa (968km). Vuosi 2022 alkoi Teneriffanfillarireissulla (282 km) ja jatkui Adrianmeren reissulla (2440 km), mistä palasin pari viikkoa sitten.
Lensin Splitin Kastellan kentälle 20.4.2022. Kotipihassa näytti silloin vielä tältä.
Alkuun hieman yhteenvetotietoa reissusta.
Reissun ajankohta: 20.4. – 29.5.2022
Ajopäiviä oli 31 ja välipäiviä 7 kpl
Matkaa kertyi yhteensä 2440 km
Ajopäivää kohden matkaa tuli 78,7 km
Ajoaikaa kertyi yhteensä 139,2 tuntia
Koko matkan keskinopeus oli 17,5 km/h
Matkan nousumetrit olivat 13200 nm
Tässä loistavasti palvellut Ghost-Aaveratsuni Glownossa Puolassa 16.5.2022
Yhteenveto jatkuu…
Ajoin yhteensä kymmenessä valtiossa
Kroatia 525 km, Slovenia 10 km, Unkari 210 km, Itävalta 95 km, Slovakia 135 km, Tšekki 75 km, Puola 910 km, Latvia 210 km, Viro 260 km ja Suomi 10 km.
Yksin ajoin 1960 km ja Riiassa mukaan tuli ”Kaima”- Antti Karppinen, yhdessä ajoimme 480 km.
Yöpymisiä kertyi 36 hotellia/hostellia
Varaukset tein matkalla Booking.com
Kallein oli 44,00 ja halvin 16,00 euroa
Yhteensä majoitukset 1017,70 euroa
Majoituksen keskihinta oli 28,27 euroa
Muita kustannuksia ei kirjattu
Tässä ehkä parhaiten mieleen jäänyt majapaikka loistelias Birinu Pils Castle.
Reitti oli pääpiirteissään IPhonen karttaohjelman pohjalta laadittu. Jonkin verran siitä tuli välillä hieman poikettua, mutta oheinen kuva antaa aika hyvän kuvan reitistä Splitin lentokentältä Tallinnaan ja laivalla Helsinkiin. Helsingistä tulin lähijunalla Hämeenlinnaan ja asemalta pyörällä kotiin.
Matkareitti noudattele aika hyvin oheista karttaohjelman reittiä.
Kun selvisi, että Antti-kaima Karppinen liittyy mukaan, teimme treffit Riikaan. Itse matkustin Flixbussilla Augustowista Riikaan noin 400 kilometrin matkan ja vastaavasti kaima tuli bussilla Tallinnasta Riikaan. Loppumatkan ajoimme yhdessä Riiasta Tallinnaan ja jatkoimme samalla lähijunalla Helsingistä. Reissun kokonaiskilometrit 2440 km ovat pyörällä ajettuja. Olin etukäteen arvioinut matkan pituudeksi noin 3000 kilometriä. Se olisi aika hyvin toteutunut, mikäli myös Augustow–Riika ja Helsinki–Hämeenlinna olisi ajettu pyörällä.
Bussin kuljettaja laittaa Aaveratsuani Flixbussin takana olevaan pyörätelineeseen. Siihen mahtuu pari kolme pyörää ja pyöräpaikka pitää varata etukäteen.
Matka sujui kokonaisuutena hienosti. Mitään terveysongelmiaei ollut koko aikana. Toki vuosi sitten kaatumisessa murtunut niskani oikutteli jonkin verran. Myöskin fillari pelasi loistavasti. Ei edes yhtään rengasrikkoa tai muuta ongelmaa pyörän suhteen ollut. Muutama kerta ilmaa renkaisiin ja vastaavasti öljyä ketjuun sadekelin jälkeen, olivat pyörän puhtaana pitämisen lisäksi ainoat toimenpiteet. Yhdet irtohihat ja sadetakin unohdin majapaikkoihin. Pyörän peili oli pudonnut jossakin vaiheessa ja uuden sain ostettua muutaman päivän päästä.
Fillarantilla on hymy herkässä vielä reissun loppupuolella 25.5.2022 Latvian Salacgrivassa.24.5.2022 perustimme kaiman kanssa kisakatsomon hotellihuoneeseemme ja kannustimme Suomen 3-0 voittoon Tsekeistä.
Näin jälkikäteen arvioituna kovimmat hetket olivat heti reissun alussa. Adrianmeren rannalta läksin kapuamaan kohti Kroatian sisämaata. Aika monta kilometriä piti pyörää työntää, kun piti kivuta meren pinnan tasosta noin kilometrin korkeuteen. Lisäksi oli huomattava, että tuo tapahtui heti matkan alkuun ilman kummempaa ajotottumusta.
Tässä oli kova kiipeäminen reissun toisena päivänä 21.4.2022 Progometissa Kroatiassa.
Loppuun käyn matkan vaiheita vielä lähinnä kuvakertomuksena maittain.
Kroatia oli maastoltaan selkeästi vaativin. Koko matkan nousumetreistä reilu neljännes osui Kroatiaan vaikka ajokilometrien osuus oli vain viidennes.
Reissun aikana oli muutamia sadepäiviä. Tässä matkan alussa Kroatian vuorilla. Lämpimin päivä oli 28 astetta ja kylmimmät noin 10-12 astetta.Ajoin Krkan-kansallispuiston läpi Kroatiassa.Kistanjen pikkukylässä join kahvit kaupan edessä tämän ihanan ikäkausiparin kera.Oli sitä alamäkeäkin Kroatiassa. Ihanan pitkä loiva lasku Plitvicka Jezeran kansallispuistosta.Kroatian hevosia. Krnjak 25.4.2022Karlovacissa oli mukavan majapaikkana siisti kaksio 26.4.2022.Pientä välipalaa Kerestinecissa 27.4.2022.Varazdin kaupunki 29.5.2022.Vuoron perään mentiin Kroatiassa ylös ja alas jo lähellä Sloveniaa.
2. Slovenia 29.5.2022 yhteensä noin 10 km
Sloveniassa olin vain hetken, kun ajoin sen kapean kaakkoiskulman kautta Unkariin. Rajalla vaadittiin rajamuodollisuudet, koska Kroatia ei kuulu Schengen-sopimuksen piiriin. Sloveniassa Lendavan kaupungissa pysähdyin hetkeksi.
Tässä Sloveniaan johtava rajatarkastusasemista, missä piti näyttää passi muistaakseni ainoan kerran pyöräreissuosuudella. Hotelleissa kelpasi ajokortti ID-todistuksena.Lendavan pienen kaupungin pääkatu, jonka kautta ajoin kohti Unkaria.
Unkarissa viivyin vajaan viikon. Sloveniasta ajoin Unkariin ja pariinkin otteeseen tuli pistäydyttyä myös Itävallan puolella, koska reittini leikkasi Länsi-Unkarin läpi. Maasto oli aivan erinäköisen kuin Kroatiassa. Vuorten tilalle tulivat viljavat maat ja paljon kauniita keltaisia ja voimakkaasti tuoksuvia rypsipeltoja.
Unkarin raja-aseman virkailijat toivottivat Fillarantin tervetulleeksi Unkariin. Unkari on tuttu paikka. Olen käynyt siellä pitkälti toistakymmentä kertaa. Kolme neljä kertaa myös fillarin kera.Kuvassa näkyy Unkarin tavaramerkkinä keltaisen ja vihreän yhdistelmää ja maaston tasaisuutta ja avaruutta.Nämä kaverukset tulivat uteliaina paikalle, kun pysähdyin ottamaan kuvaa lähellä Itävallan rajaa Jakissa. Lentin kaupungissa vietin vappua ja vaimon esimerkin mukaan ostin hyvää kuohuviiniä ja mansikoita.Lentin kaupungissa pidin Vapun aikaan myös välipäivän tässä kivassa Don Quijota-majapaikassa.Löytyi Unkarista myös korkeuseroja. Tässä edessä on onneksi lyhyt mutta jyrkähkö alamäki Nagyrakosissa.Tyypillinen näkymä Unkarista. Vappupäivän jatkoin matkaa välipäivän jälkeen. Tässä Nadasdissa.Unkarista ajoin pariinkin otteeseen Itävallan puolelle. Noin helposti se kävi kevyen liikenteen ja maatalousliikenteen osalta.Sopron oli viimeinen isompi kaupunki Unkarissa. Tässä ajan mukavan. Fertörakosin lehtometsän kautta Itävaltaan.
4. Itävalta 3.5. – 4.5. 2022 yhteensä n. 95 km
Itävallassa tuli vain piipahdettua useaankin otteeseen. Unkarista poikkesin pari kertaa rajan yli 3.5. Lopullisesti pois Itävallan kautta Slovakiaan 4.5.2022.
Tässä 3.5.2022 Kleinwarasdorfissa.Aaveratsu ottaa happea 3.5.2022 Neckenmarktissa.Mörbisch am See-järvellä oli 4.5.2022 muutaman kilometrin lauttamatka. Asiakkaita oli niin vähän, että lautta korvattiin tällä moottoriveneellä.Itävallassa näkyi hintatason tuntuva muutos. Tässä oli aika onneton lihakeitto mineraaliveden kera Podersdorf am See-kaupungissa. Reilu seitsemän euroa eikä edes leipää. Onneksi pyörälaukussa oli eilisiä pizzanpaloja. Unkarissa oli vastaava ollut leivän kera pari euroa.
Slovakiassa oli vain neljänä päivänä. Ajoin sinne Unkarista Itävallan kautta Bratislavaan.
Bratislava and Slovensko here we are 4.toukokuuta 2022.Bratislava oli tuttu aiemmalta Rooma-Hämpton eläkepolkaisultani. Vuonna 2013 ajoin tämän saman sillan yli Roomasta tullessani.Ukrainan tuki oli vahvasti esillä monessa maassa. Tässä pyörätiehessä Bratislavasta pois lähtiessä.Bratislavasta ajoin ensin Tonavan vartta ja myöhemmin sen sivujoen Moravan vartta pitkät matkat tälläistä tietä.Devin vanha linna vartioi korkealta strategisella paikalla Tonavan ja Moravan yhtymäkohdassa.Aaveratsu ihailee pyörätien varren maisemaa Devinska Nova Ves-alueella.Pienessä baarissa kahvilla Velka Levaren kylässä jo aika lähellä Tsekin rajaa.
Tsekkiin ajoin Slovakiasta ja pidin yhden välipäivän Uherska Hradisten kaupungissa. Tsekin osuuteen mahtui myös pieni ”junailupäivän” junaseikkailu, Fillarimatkan tuhat kilometriä täyttyi Tsekeissä.
Tsekkeihin ajoin rajan yli Straznicen kaupunkiin Slovakiasta 7.5.2022.Tsekin tasavallassa oli paljon tehty uusia pyöräteitä, mikä myös näkyi käyttäjien määrässä. Tässä piti vähän miettiä noiden vastakkaisten liikennemerkkien suhteen.Uherska Hradiste on vilkas pikkukaupunki, missä vietin välipäivän. Tässä Pension-majapaikkani ulkoa päin. Makea puurunkoinen maantiepyörä Uherska Hradistessa.Vapaapäivän merkeissä tuli syötyä hieman paremmin U Blaznive Slepica-ravintolassa Uherska Hradistessa 8.5.2022.Välipäivän jälkeen 9.5. 2022 oli pienimuotoinen junaseikkailu. Yritin kiertää yhden ison vuorenkinkaman paikallisjunalla, mutta ajoin pysäkin ohi. Toisella junalla piti ajaa osin takaisin ja sitten pääsin taas fillarin päälle. Tsekeissä kirsikkapuiden rinnalle ja tilalle tulivat kauniit valkokukkaiset omenapuutViimeinen kuva Tsekeistä Šilheřovicen metsiköstä jota kautta ajoin kohti Puolaa.
Puola on iso maa lähes Suomen kokoinen 312685 neliökilometriä, mutta asukkaita on sentään noin 38 miljoonaa. Ajoin Puolan etelästä liki Puolan ja Latvian rajalle. Augustowista hyppäsin bussiin ja ajoin Riikaan tapaamaan Karppisen Anttia, jonka kanssa ajoimme loppumatkan. Puolassa ajelin kymmenisen päivää ja eniten myös kilometrejä tällä reissulla. Puolassa pidin vain yhden välipäivän Keski-Puolassa Lodzissa 15.5.2022.
Vielä Etelä-Puolassa oli näitä matkalla moneen kertaan nähtyjä rypsipeltoja. Kuva ensimmäisenä Puolan päivänä 11.5.2022 Gorzycesta. Alussa Puolan Rudyssa tuli seikkailtua metsäteillä suunnistusvirheen seurauksena.Czestochowan kaupunki on kuuluisa grafiiteistaan.Matka jatkui Etelä-Puolassa. Aaveratsu Warta-joen sillalla 13.5.2022.Pienessä Kamienskin kaupungissa söin näyttävän pizzan ja otin muutaman palan iltasapuskaksi kämpille.Hyvä aamiaisesta majapaikassani Kamienski Gminassa laskettelukeskuksen ainoana vieraana. Rinteet näkyvät osin taustalla.Jääkiekkoa tuli seurattua kahdestakin tuutista samaan aikaan Lodzissa välipäivän aattona 14.5.2022. Puolan television suoralähetys ja omasta IPadista suomenkielisenä. Lodzin ennätyspitkän yli neljän kilometrin mittainen kävelykatu vapaapäivänä 15.5.2022.Matkan varrella Lowiczin hautausmaa 16.5.2022.!7.5.2022 jouduin ajamaan inhottavaa ja kapeaa rekkatietä osan päivää. Onneksi olin sillalla ottamassa kuvaa tuossa kaiteen takana, kun nämä ilmestyivät ajorataa pitkin.Hotelli Millenium Przasnyzszissa 18.5.2022 oli vähän kalliimpi tapaus 43 euroa, mutta valitsin sen lähinnä asiakasarvioiden ja tämän kylppärin takia.Illalla Hotelli Milleniumissa kunnon perunakohokas-illallinen.Matka jatkui Pohjois-Puolassa 20.5.2022 Lomzaan, missä tämä vanhoja partisaaniaikoja kuvaava grafiitti.Pikkutyttö oli laittanut myymälän pystyyn Szczuczyn kaupungissa. Annoin hänelle pinon pikkukolikoita kannustukseksi.Augustow oli Puolan osuuteni päätepiste lähellä Latvian rajaa. Otin sieltä edullisen päivähuoneen, koska aikaa oli epävakaisen ja bussi Riikaan lähti vasta myöhään illalla.
LatvianRiiassa minulla oli treffit Kaima-Karppisen kanssa. Pidimme siellä ensin vapaapäivän ja jatkoimme Latvian halki kohti Viroa 23.5.
Riian keskustassa välipäivän merkeissä 23.5.2022.Kaiman kanssa kaljalla olutmaassa Riiassa vapaapäivänä.Kaiman kanssa kaljalla olutmaassa Riiassa vapaapäivänä.Riian vanhakaupunki on hieno paikka. 23.5.2022Mutta eihän tänne löhöämään ollut tultu. Matka jatkui vapaapäivän jälkeen. Tässä Gaujann sillalla.Pieni maastoseikkailu tehtiin Carnikavassa 24.5.2022.Maastoseikkailun jälkeen ajoimmme Biriniin ja majoituimme hulppeaan Birini Pils-linnaan.Molemmat ajokit kuvattuna Limbazissa. Vasemmalla kaiman upouusi vihreä Frokki ja oma oranssi Aaveratsuni.Ennen Salagrivan kaupunkia oli pakko ajaa kymmenisen kilometriä tätä pöllyävää ja teräväkivistä sepelitietä 25.5.2022.Ainazissa yritimme Latvian ja Viron välisen rajan 26.5.2022.
Virossa ajoimme vain kolmena päivänä ennen Tallinnan lautalle ajoa. Ensin ajoimme Romanttista Rantatietä ja sitten päätietä Pärnuun ja sieltä Raplamaan kautta Tallinnaan.
Ajoimme Häädemeesten kautta Pärnuun ensimmäisenä Viron päivänä 26.5.2022.Virossa oli epävakaiset ja aika viileät säät. Harmikseni olin vielä unohtanut sadetakin Puolaan viimeiseen majapaikkaan.Häädemeesten kirkko romanttisen rantatien varrella.Seuraavana päivänäkin sateli osin. Tässä pikku tauolla Halingassa Raplamaassa.Märjamaassa kunnon energiapläjäys majapaikan vieressä olevassa ravintolassa illalla 27.5.2022. Nyt jo Rabiveren Kohilassa 28.5.2022Frokki ja Aaveratsu poseeraavat Kohilassa Raplamaa-infon edessä-Kohti Tallinnaa ajoimme pikkutietä pitkin Kiilissa 28.5.2022.Illalla murua napaan majapaikkamme ravintolassa. Onneksi ravintola oli auki, koska majoituimme vähän ”keskellä ei mitään”.Tallinnaan pystyimme ajamaan reilu kaksikymmentä kilometriä eli liki koko matkan viimeisenä aamuna majapaikastamme pitkin pyöräteitä 29.5.2022Pyörät laivan puomeihin kiinni ja syömään Tallink Starin buffee-aamiaispöytään.Ajoimme Länsi-Satamasta baanaa pitkin Helsingin päärautatieasemalle. Sieltä lähijunalla. Kaima hyppäsi junasta Järvenpäässä ja itse Hämeenlinnassa, mistä oli vielä noin seitsemän kilsan matka kotiin.Voittajan on helppo hymyillä kotipihassa onnistuneen 2440 kilometrin reissun jälkeen 29.5.2022.
Torstai 26.5.2022 Salacgriva – Pärnu 91 km / #2245 km, 258 nm
Aaveratsuni paseeraa Latvian ja Viron rajalla.
Aikoinaan Juice Leskinen lauloi…Eesti Eesti kaipaan sua… ja myöhemmin Saku Kuosmanen esitti tuon kappaleen suuressa Viron itsenäistymiseen Neuvostoliitosta liittyneessä ulkoilmakonsertissa isäntämaan uhallakin saaden raikuvat suosiot.
Kyllä viipyi viisumi Tallinnan, minä hukkasin lanttuni hallinnan. Taoin sormia pöytään kuin nuorempi Charlie Watts.
Viimein saapui paperi tärkeä, pompin ilmaan kuin vailla järkeä. Pian laivaan töytään, sen nimi on Georg Ots
Se on osa Neuvostoliitosta. Siellä digataan Eeva-Riitta Siitosta. Siellä aamuun asti juon Viru Valgeaa!
Ehkä tapaan tuttuja huomenna. Jos en ymmärrä, sanon: ”Suomenna! Puhu varovasti tai galloni halgeaa!”
Eesti, Eesti, Eesti! kaipaan sinne perkeleesti (Onko Viro kirosana, tana) Eesti, Eesti, Eesti! sinne tahdon vain Eesti, Eesti, Eesti! kaipaan sinne perkeleesti Eesti, Eesti, Eesti! On my mind!
Torstain reitti johti Latviasta Viroon. Raja oli jo reilun kymmenen kilometrin jälkeen Ainazissa.
Pääsimme lähtemään vasta yhdentoista jälkeen Salacgrīvāsta, koska halusin julkaista blogipostaukseni Latviasta ennen lähtöä. Ilma oli kolea ja tuulinen. Onneksi ei satanut. Ajoimme rauhallista rantatietä liki puolimatkaan asti Häädemeesteen, minkä jälkeen siirryimme vilkkaalle Riika-Tallinna- valtatielle (tie4). Pärnuun tulimme vasta iltaseitsemän jälkeen.
Nyt ollaan Rantatiellä jo vahvasti Viron puolella. Ei tullut kiivettyäni tuonne, koska meri näkyi moneen otteeseen muutenkin tien vasemmalla puolella.
Virolla on maaraja Venäjän ja Latvian kanssa. Virolaisia on 1 329 000, joista noin kolmannes (434 426) asuu pääkaupungissa Tallinnassa.Tallinnan jälkeen suurimpia ovat yliopistokaupunki Tartto (98 449 asukasta), teollisuuskaupungit Narva (59 049 asukasta) ja Kohtla-Järve (37 198 asukasta) sekä kesäkaupunki Pärnu (40 005 asukasta).
Viron pinta-ala on noin 45 339 neliökilometriä. Alueeltaan se on näin ollen Baltian maista pienin. Se on suurempi kuin esimerkiksi Alankomaat, Sveitsi tai Tanska. Idästä länteen Virolla on leveyttä 350 kilometriä ja pohjoisesta etelään pituutta 240 kilometriä. Muiden valtioiden pääkaupungeista Tallinnaa lähinnä on Helsinki: Suomenlahden yli matka on noin 85 kilometriä.. (Wikipedia)
Näitä pienten jokien ylityksiä on tullut kuvattua moneen kertaan.
Romanttinen Rantatie. (Romantiline Rannatee)
Länsi-Virossa Pärnun maakunnan rantaviivaa seuraa liki 250 kilometrin pituinen Romanttinen rantatie, jonka varrelta löytyy tekemistä laidasta laitaan. Reittiä seurattaessa pääsee tutustumaan tietenkin ihaniin merenrantoihin ja tunnelmallisiin luontopolkuihin. Lapsille löytyy esimerkiksi jännittäviä seikkailureittejä tai suloisia kotieläimiä, ja tarjolla on myös mahdollisuuksia veneretkeilyyn, kalastamiseen tai jopa surffaamiseen. Reitillä pysymistä helpottaa se, että Romanttisen rantatien matkailukohteet on merkitty kyltein. (Studio55.fi)
Tässäkin on taas yksi kuva pikkujoen sillalta.
Kahvihammasta oli kolottanut jo pitkään eikä hiljaiselta Rantatiellä tuntunut löytyvän kahvipaikkaa. Onneksi Kablissa huomasin LepaninaHotellin kyltin ja läksimme ajamaan merenrantaan. Löytyihän hotelli yhden neuvojan ohjeen mukaan ja saimme vihdoinkin kahvia. Pidimme kunnon tauon, mutta samalla taukoa sai hyödynnettyä Pärnun jälkeisen majapaikan varaamisen. Sellainen löytyi noin 70 kilometrin päästä Märjamaasta.
Kablissa pidimme pitkähkön kahvitauon meren rannalla olevassa Hotelli Lepaninassa. Kahvihammasta kolotti jo kovasti…Jaacubin kirkko ennen Häädemeesteä.
Toinen kahvitauko jo alkuillasta osui inhottavan ja vilkkaasti liikennöidyn Riika-Tallinna-valtatien varteen. Siellä oli pieni kahvikioski, mistä sai kunnon mukin kahvia ja sen seuraksi pullaa. Aamulla olin tehnyt evääksi muutaman leipäparin lisukkeineen, mitkä myös maistoivat kahvin kera. Valtatielle tullessamme lepopaikalla oli kaksi naispoliisia. Kysyin löytyykö valtatien varrelta pyörätietä. Toinen poliisi vastasi heti englanniksi, että löytyy ja viittilöi eteenpäin. Siihen toinen poliisi huikkasi selkeällä suomella, Hyvää matkaa. Eipä tuntunut löytyvän kuin vasta kuutisen kilometriä ennen Pärnua. Aika puuduttavaa oli ajaa tuota Eurooppatietä, joskin positiivinen puoli oli matkan joutuisa eteneminen.
Päivän toinen kahvitauko osui päätien varteen ennen Uulua.
Ennen Pärnua annoin PikkuGeelle ohjat ja se vei meidät lopussa pyörätielle. Sitä jatkuikin liki hotellille saakka. Hotelli Legend oli mukava yllätys. Hotelli sijaitsee noin kilometrin kaupungin ytimestä rantaan päin ison urheilukentän kupeessa. Kun työnsimme pyörämme huoneeseen, meitä odottivat pehmeän ylelliset kylpytakit ja kivat tossut.
Nyt ollaan jo Pärnussa. PikkuG johdatti pyöräteitä pitkin viimeiset kuutisen kilometriä. Meri on tuossa aivan tuon aluskasvustoltaan rehevän metsikön takana.Hotelli Legend oli iloinen yllätys (62 euroa) kylpytakkeineen ja tossuineen. Kuva on vähän pimeä, kun kaima ehti vetää verhot ikkunan eteen.
Syömään emme enää viitsineet lähteä, koska Suomi-Slovakia semifinaaliottelu oli jo alkamassa. Olipa hieno peli. Kahden maalin tappioasemasta Suomen Leijona karjahteli loppujen lopuksi 4-2 voittoon. Kaimalle on ennustajan lahjoja. Jo puolivälissä hän totesi, että Suomi voittaa 4-2 ja neljäs maali tehdään tyhjiin. Niin tehtiinkin!
Suihku oli erinomainen.
No ruokaa saimme kuitenkin ensimmäisen erän jälkeen, kun Wolt-kuski koputti ovelle ja toi komeat kana-annokset riisin ja muiden lisukkeiden kera. Lisäksi tilasin annoksen bataattiranskiksia, kun kuvan perusteella luulin kana-annosten olevan pieniä Tosiasiassa annokset olivat isoja ja maittavia. No bataattiranskikset upposivat siitä huolimatta helposti Fillarantin pohjattomaan mahaan.
Perjantai 27.5.2022 Pärnu – Märjamaa 76 km / #2321 km, 164 nm
Hotelli Legendin aamiaispöytä oli ihan hyvä ja tarjosi hyvät energiapohjat sateiselle päivälle.
Viron toisen päivän sää oli lohduton. Vettä tuli oikeastaan koko ajopäivän ajan. Iltapäivällä Esteri avasi luukut oikein kunnolla ja kastuimme huolella. Varsinkin minulla oli hankalaa. Olin unohtanut sadetakin viimeiseen Puolan majapaikkaan enkä viitsinyt tapella ahtaiden kenkäsuojien kanssa. Nyt illalla tulimme juuri syömästä tuosta aivan läheltä ja toivon sydämmestäni, että ajokamppeet ehtivät kuivua kylppärissä ja keittiön orren päällä. Ei löytynyt edes hiustenkuivaajaa, millä olisi voinut läpimärkiä kenkiä kuivata. Panin vessapaperia kenkien sisään, jotta se imisi vettä kengistä.
Possunleikettä illalla runsaalla sienikastikkeella kera uuniperunoiden etc- Kaimalla oli kana-annos. Vähän on järsityn näköinen kuva, kun ehdin jo aloittaa syömisen.
Vajaa kahdeksankymppinen kulki Riika-Tallinna-tietä (E67/ 4-tie) pitkin. Muutamassa kohdassa pääsimme siitä eroon. Reitin lopussa näkyy pieni väkänen allaolevassa kartassa. Siinä ajoimme ensin kestopäällystetietä kilometrin verran, mutta sitten alkoi vetinen soratie. Kova sade oli tehnyt gravel-tiestä jopa hieman upottavan, joten käänsimme suunnan takaisin päätielle. Lopussa sentään muutaman kilometrin pääsi ajamaan rauhallista tietä, mikä vei Märjämaan keskustaan.
Perjantain ajoreitti kulki pääosin E67/ 4-tietä pitkin. Muutamassa paikassa ja lopussa pääsimme eroon hektisestä ja inhottavasta valtatiestä.Tänään ei sateessa montaa kuvaa tullut otettua. Aaveratsu ja Frokki sekä Kaima-Karppinen pienellä tauolla.
Pärnu Jaagupissa hieman ennen päivän puoliväliä ravintola tarjosi lepohetken ja suojan sateelta. Olimme siinä arviolta reilun tunnin. Tilasimme keittolounaat ja joimme lopuksi kahvit. Itselläni olivat ajohanskat ja irtohihat niin märät, että niistä piti puristaa vedet pois ennen ravintolaan menoa.
Pärnu Jaagupissa hieman ennen puoliväliä söimme ruokaisat keitot. Minulla kunnon seljanka ja kaimalla päivän keitto: makaroni lihakeitto.
Määränpäähän Märjamaahan tulimme puolikuuden pinnassa vaikka alunperin oli ajatus ”rantautua” hyvissä ajoin iltapäivää. Avaimen majapaikkaamme Märjämaa Hostel saimme samassa talossa olevasta myymälästä, Suihkussa käynti ja laitteet lataukseen ja sitten syömään.
Majapaikkamme Märjamaa Hostel pääkadun varrella.
Tosin ennen syömään menoa sattui pieni episodi, mihin tarvitsimme apua vuokra-ajan puolelta. Kaima tuli suihkusta ja pani kylpyhuone oven kiinni. Se lukkiutui emmekä millään saaneet sitä auki. Sisällä olivat reissukamat kuivumassa ym. Soitto isännälle ja kohta sieltä tuli mies, mikä vain painoi kylpyhuoneen valokosketinta ja selvitti meille asian. Kosketin oli samalla sähkölukon avauspainike. Kun ovi painetaan kiinni, kylpyhuoneesta kytkeytyvät valot ja äänekäs tuuletin poispäältä. Olisi tuon voinut laittaa kyltillä näkyviin valokatkaisimen viereen.
Majapaikkamme oli vaatimaton hostelli 46 euroa. Pyöriä emme oikein saaneet sopimaan pieneen huoneeseen vaan jätimme ne tuohon huoneemme viereen käytävään.Märjamaan kirkko oli aivan ruokapaikkamme vieressä.
Ruokailun jälkeen kävimme vielä noin sadan metrin päässä majapaikastani sijaitsevassa Maksimessa. Sieltä mukaan tarttui jotain palautusjuomaa etc. Meillä on keittiö täällä hostellissa ja lupasin vasta aamukahdeksalta kaupan avauduttua hakea aamiaistarpeet.
Lauantai 28.5.2022 Märjamaa – Kurna 80 km / #2402 km, 214 nm
Lauantaina aamulla oli harmaata ja koleaa. Sääennusteen mukaan aamupäivä olisi vielä kuiva, mutta iltapäivälle oli luvassa sadekuuroja. Juuri näin toteutuukin. Läksimme liikkeelle joskus kymmenen jälkeen kohti Tallinnan lähellä sijaitsevaa Kuurnaa. Ajoimme noin parikymmentä kilometriä itään Raplaan menevää yllättävän vilkasliikenteistä 28-tietä. Hiukan ripotteli vettä jo tällä osuudella. Ennen Raplaa käännyimme kohti pohjoista edellistä pienemmälle tielle ja ohitimme aluksi Raplan Kuusiku-pienlentokentän. Kahvihammasta kolotti ja luulimme kartasta bongatulta lentokentältä saavamme kahvia. Kenttä olikin pienkoneita palveleva ja siinä oli vain joku varastorakennus eikä puhettakaan kahvista. Kahvinjuonnin vuoro oli vasta myöhään iltapäivällä Aespassa.
Tie jota ajoimme oli Viron pyöräreitti 162. Merkittyjä pyöräreittejä on Virossa paljon. Hassua kyllä osa niistä kulkee vilkasliikenteisiä valtateitä pitkin. Ajoimme eilen perjantaina inhottavaa Riika-Tallinna valtatietä pitkin ja se oli merkitty pyöräreitiksi numero 1. Itse hommasin Eesti Rattateed-pyöräilykartan jo monta vuotta sitten, mistä reitit löytyvät.
Virossa on paljon merkittyjä pyöräreittejä. Pyöräreitit löytyvät Viron pyöräilykartasta 1:420000 Eesti Rattateed.
Rabivere on pieni paikkakunta ennen suurempaa Aespaa. Siellä oli pieni kauppa, missä kävimme kysymässä kahvipaikkaa ja ostimme juotavaa. Kaupassa oli asiakkaana nuori hyvin englantia puhuva kaveri, joka mainitsi muutaman paikan kahvilan ja huoltoaseman, mutteivät ne osuneet reitillemme kohti Kuurnaa.
Rabivere oli suunnilleen puolivälissä Raplan pienlentokentän ja Aespan taajamaa.Frokki ja Aaveratsu Raplamaan maisemissa. Komeasti liehuvat Suomen liput.
Kahvia löytyi vihdoin Aespassa parikymmentä kilometriä ennen määränpäätä oli pieni konditoriakahvila, missä saimme kahvin tarpeemme tyydytettyä. Ostimme kahvin oheen komeat leivokset ja istuimme ulkoterassilla ainakin puolisen tuntia. Päivän mittaan tuli useita pieniä sadekuuroja. Onneksi ne eivät kastelleet kunnolla ja olivat aika paikallisia.
Aespassa saimme vihdoinkin kahvia kera mojovan leivoksen.Tummat pilvet ovat taas edessä. Muutamaan kertaan ne hiukan kastelivat, muttei pahasti.
Kuurnasta olin varannut majapaikan. Karttaohjelman avulla mietimme reittiä Aespasta sinne. Isompaa tietä pitkin olisi mennyt kolme neljä kilometriä lyhyempi reitti kuin Komootin meille suunnittelema. Pysyimme kuitenkin Komoot-vaihtoehdossa ja ajoimme pientä ja mutkaista tietä pitkin kohti majapaikkaamme. Osin tielle oli vedetty ihan uusi päällyste, mistä irrallaan olleet pikkukivet rapisivat tarttuessaan renkaaseen. Ilmakin alkoi jo kirkastua iltaa kohti.
Kurnaan ajoimme pikkuteitä pitkin. Tähän oli juuri vedetty päällyste. Tiesivät varmaan tulomme.
Üksik Ruuttel Hotel oli taajaman ulkopuolella. Siellä ei ollut lähellä kauppoja eikä ravintoloita. Onneksi tarkistimme tuon jo viitisen kilometriä ennen hotellia yhden kaupan pihassa. Siitä ostimme suihku- ym. oluet ja varmuudeksi chipsejä mikäli emme muuta ravintoa saisi. Onneksi hotellin ravintola oli auki, missä söimme kunnon pastat illalla ja ruokajuomaksi majaviiniä eli talonviiniä.
Kaksi ritaria rinnakkain majapaikkamme aulassa.
Üksik Ruuttel Hotel oli sangen vaatimaton hotelli (43 euroa). Huone oli niin pieni, että lukitsimme pyörät hotellin yläaulaan. Tarkoitus oli katsoa jälkilähetyksenä Suomen ja USAn välinen ottelu, mutten sitä löytänyt ohjelmapalvelusta. Sentään maalikooste löytyi ja meille selvisi, että Suomi pelaa sunnuntai-iltana finaalissa Kanadaa vastaan. Hienoa!
Majapaikkamme Üksik Ruuttel Hotel oli keskellä ei mitään. Onneksi ennakoimme tilanteen jo viitisen kilometriä ennen majapaikkaa. Huone on hujan hajan, kun kaksi äijää reissaa.No onneksi suihkusta tuli lämmintä vettä.Illalla söimme hotellin ravintolassa maittavat kanapasta-annokset.Hotellimme komea VIP-sali.
Sunnuntai 29.5.2022 – Kuurna – Tallinna, Länsisatama – R-asema(HKI) ja R-asema (HML) – koti 38 km / #2440 km, 150 nm
Olimme varanneet Tallinnasta sunnuntaina kello 10.30 lähtevään Tallink Star-laivaan paikat. Panimme kellon herättämään meidät lauantaiaamuna seitsemältä ja läksimme ajamaan puoli kahdeksan jälkeen ilman aamiaista. Laivalle oli varattu aamiaisbuffee. Muutaman kilometrin ajettuamme kaima huomasi unohtaneensa navigaattorin hotelliin. Ei muuta kuin takaisin. Reilu vartti kului siinä. Itse putsasin sinä aikana sateessa kuraantunutta Aaveratsuani. Kaima porhalsi paikalle navigaattorin haettuaan. Oli myös napannut mukaansa jääkaappiin unohtuneen lonkerotölkin. Tuplavahinko tuli kuitattua, mutta meille tuli hiukan kiire ajaa satamaan, koska matkaa sinne oli reilu kaksikymppiä.
Aamulla aikaisin pyörien nokat kohti Tallinnaa. Matkaa tuli noin 25 kilometriä.
Ehdimme sentään laivaan, vaikka lopuksi jouduimme aikalailla etsimään reittiä laivalle. Satamassa tehtiin maanrakennustöitä ja tuttu reitti D-terminaaliin oli tukossa. Tilalle oli tehty korvaava reitti autoliikennettä varten ja sen löytämisessä oli vaikeuksia. Viimeisten autojen joukossa ajoimme laivaan ja lukitsimme pyörät laivan puomeihin kiinni ja ajoimme kolmoskannelta kahdeksanteen, missä oli buffeeravintola.
Juuri ja juuri ehdimme Tallink-Siljan Star-laivaan. Fillarit laitoimme lukoilla kiinni puomeihin.Olimme varanneet laivalippuun aamiaisbuffeen. Maistui, koska aamulla Kurnasta lähtiessämme emme syöneet mitään.
Aamiaisbuffee ”osui ja upposi”, koska aamulla emme olleet syöneet mitään. Laivalla tuli hieman tehtyä blogia. Tavoite oli tehdä blogi valmiiksi laivamatkan aikana, mutta näppäimistön virta oli loppunut eikä paikalla sitä voinut ladata. Kuvia sain siirrettyä ja kirjoitettua kuvatekstit, mutta varsinaisen tekstiin kirjoittamisen jätin tekemättä. Sitä tässä nyt maanantai-iltapäivänä naputtelen kotona.
Helsingin rautatieasemalle ehdimme hyvissä ajoin ennen R-junan lähtöä 13.10.
Rautatieasemalle ajoimme hienoa Helsingin kevyenliikenteen baanaa pitkin. Laiva tuli jopa hieman etuajassa satamaan. Paikallisjuna lähtisi 13.10 ja olimme etukäteen hieman epävarmoja ehdimmekö siihen. Hyvin ehdimme. Kaima jäi pois paikallisjunasta Järvenpäässä ja minä huristelin Hämeenlinnaan. Jo junasta soitin kotiin ja pyysin vaimoa laittamaan saunan päälle. Enhän ollut yli kuukauteen käynyt saunassa. Hämeenlinnan rautatieasemalta kotiin on reilu seitsemän kilometriä, mikä köröttelin Aaveratsullani. Viro ja Latvia ovat pääosin hyvin tasaisia, joten kotimatkan muutamat mäet tuntuivat kovin erilaiselta kuin edellisten päivien ajot.
Fillarantti kotona Haukantiellä. Pyysin vaimoa ottamaan kuvan matkalaisesta saapuessani terassipihalle.
Olipa ihana käydä pitkästä aikaa saunassa ja porealtaassa. Onneksi ostin matkan varrelta lähikaupasta muutaman kylmän saunaoluen. Tsekin ja USAn pronssipeli oli menossa saunasta tultuani, mutta itse istuin terassin lämmössä ja nautin kylmästä saunaoluesta. Illalla ehti hyvin seurata Suomen historiallista voittoa Kanadasta. Jalonen ja kumppanit ottivat olympia- ja MM-voiton samana vuonna.
Splitin Kastellan lentokentällä kasasin Ghost-pyöräni lähtökuntoon. Aaveratsu palveli koko reissun moitteettomasti. Ei edes yhtään rengasrikkoa. Pari kertaa öljyä ketjuihin ja ilmaa renkaisiin.
Oma huhtikuun 20.päivä Adrianmeren rannalta Splitistä alkanut reissu onnistui hienosti. Fillarikilometrejä kertyi yhteensä 2440 km. Puolan pohjoisrajan lähellä olevasta Augustowista Latvian Riikaan tulin bussilla treffaamaan Kaima-Karppista, jonka kanssa sitten ajoimme loppumatkan yhdessä. Teen muutaman viikon päästä koontipostauksen reissusta, joten ei sen enempää nyt.
Kohta Aaveratsu saa bussikyytiä. Bussi lähti lauantaina vasta 22.10 Augustowista.
Tulin pari tuntia sitten Flixbussilla Puolan Augustowista Riikaan. Yöbussimatka oli kamala. Bussi oli aivan täynnä ja pitkäjalkaisena olin polvet suussa. Hiukan sai torkuttua, muttei nukuttua. Istun Riga Domus-hotellin aulassa, koska huoneen saa vasta iltapäivällä. Kello on vasta puoli kymmenen.
Soittelin tunti sitten Antti ”Kaima”-Karppiselle. Hän oli juuri rantautunut Tallinnaan ja tulee illalla tänne Riikaan Flixbussilla. Taitaa olla sama bussi, josta hyppäsin pois Riiassa. Olen varannut Domus-hotellin kahdeksi yöksi. Katsotaan yhdessä Riikaa ja suunnitellaan reittiä Latvian ja Viron kautta kotimaahan.
Bussi oli kokolailla täynnä ja jalkatilaa oli niukalti.
Flixbussi on kätevä liikkumisväline fillaristille. Bussin perässä on teline, missä on neljä paikkaa pyörille. Bussilipun ja pyöräpaikan voi varata netin kautta etukäteen. Samalla näkee onko pyöräpaikkoja vapaana. Kuski kiinnittää pyörän tukevasti telineeseen. Nyt oli märkä keli, joten pyörä likaantui aika lailla.
Tässä bussikuski purkaa pyörän pois bussin takatelineestä.
Sunnuntai 22.5.2022 Siirtyminen Riikaan. 10km / #1970 km
Ajoin bussin saapumisen jälkeen hotellille. Olin varannut kaksi yötä Riia Domus Hotelliin, mikä sijaitsee aivan vanhan kaupungin ytimessä. Tässä on kaikki Stare meston-nähtävyydet lähellä. Hotellivirkailija kertoi, että hotelli on buukattu aivan täyteen ja huoneet saadaan siivottua vasta sisääntuloaikaan klo 14 mennessä. Yön bussissa vain torkkuneella ja väsyneellä Fillarantilla oli runsaasti aikaa ennen majoittumista, vaikka mieluummin olisin köllähtänyt sänkyyn.
Ensin kahvit pullan kera vastapäisessä konditorioliikeessä.Sitten turistikierrokselle jalkaisin vanhaan kaupunkiin. Taitaa olla kuvaajan oma varjo peittämässä Domus-hotellin sisääntuloa.
Läksin jalkaisin katsomaan vanhaa kaupunkia. On Riian vanhakaupunki vaan Nähtävyys oikein isolla kirjaimella, paljon upeampi kuin esim. Tallinnan vastaava. Turistikierrosta helpotti ja syvensi, että liityin jonkun opastetun turistiporukan mukaan ja kuljin heidän kanssaan pitkän tovin. Heillä oli aivan upea opas, joka puhui hyvää ja selkeää englantia, mitä itsekin ymmärsin. Siinä avautui monta juttua Riian historiasta ym. Panen tähän kasan kuvia, mitkä otin turistiryhmän kierroksen yhteydessä.
Hitsi kun näiden kirkkojen nimiä ei muista. Olikohan Reformikas Laukumas tms.Komeita aukioita täällä Riiassa riittää.Mustapäiden talo oli aivan hotellimme nurkilla.Ihan ollaan hotellimme nurkilla.Riian vanhakaupunki on upea paikka.Komea Riian tuomiokirkko. Riia Dom.Orvokit kukkivat täälläkin.Aikoinaan ruotsalaiset tekivät tämän muurin ei tosin tätä pintaa. Mutta osa 1600-luvulla rakennetusta muurista oli jätetty näkymään. Swedish Gate.Sotamuseossakin tuli käytyä. Viidessä kerroksessa oli mielenkiintoista nähtävää. Tosin pääosa teksteistä oli vain latviaksi.Tässä Latvia ja ensimmäinen maailmansota.Olipas maukas souvlaki-keitto. Oli vähän kuin gulassikeittoa. Reilu annos leivän ja tumman oluen kera antoi hyvät potkut päivälle.Freedom & BalttiaSeinämaalauksia löytyyVielä ihan ei päässyt hotelliin, joten piti odotella hetki.Riia Hotel Domus 2hh superior-huoneemme. (50 euroa yö)Kylppäri oli aika karu mutta toimiva.
Kaima-Karppinen liittyi seuraani sovitusti sunnuntai iltana. Menin häntä vastaan Riian linja-autoasemalle. Flixbussi Tallinnassa saapui aikataulun mukaisesti 19.20 sunnuntai-iltana. Siitä sitten ajoimme reilun kilometrin matkan hotellille, johon olin jo ehtinyt majoittua iltapäivällä.
Sunnuntai 22.5.2022 Välipäivä Riika. Pyörät saivat levät.
Maanantaipäivä oli sovitusti vapaapäivä pyöräilystä. Oma Aaveratsu ja kaiman Frokki saivat huilata ennen tiistain matkalle lähtöä. Hotellin aamupalan jälkeen aika kului löhöillessä ja tiistain ohjelmaa suunnitellessa. Panen tähän vain kuvakertomuksen maanantain vapaapäivän vietosta.
Sitten iltapäiväolusille….Kaima-Karppinenja Fillarantti olusilla maanantaina 23.5.2022.Täällä Riiassa on hirveä määrä terasseja joka puolella vanhaa kaupunkia.Hieno ornamentti talon oven yläpuolella.Armannetti vai mikä elukka tuo on?Vanhassa Riiassa on tyyliä.Välillä haukattiin kaiman kanssa kunnon hampparit Golden Café -ravintolan terassilla.Sitten Fillarantti joutui parturin syyniin. Ei Riika mikään halpa paikka ole. Elämäni kallein parturi 30 euroa. Tosin huolellista työtä peräti puoli tuntia hienossa miljöössä.Terasseja ja terasseja…Hararisna-kulkue tuli vastaan kävellessämme vanhasta kaupungista uuteen. Yritin löytää kakkoskännykkään uutta lasia rikkoontuneet tilalle, mutta turha reissu.Pilsetas Kanals jakaa vanhankaupungin ja uudenkaupungin.Bripas Laukums
Tiistai 24.5.2022 Riika – Birinu, 84 km / #2054 km, 544 nm
Tänään on taas ajopäivä parin päivän löhöilyn jälkeen. Lauantaina ajoin PuolanAugustowiin. Sieltä yöllä oli siirtymä Riikaan Flixbussilla. Kaima-Karppinen saapui Riikaan sunnuntaille-iltana ja maanantain vietimme yhdessä Riikaa katsellen ja tulevia suunnitellen. Tänään on vuorossa varovainen aloitus. Varasin ensi yöksi majapaikan hienolta vaikuttavaan kartanomiljööseen BirinuPilsiin noin 60-70 kilometrin päähän koilliseen täältä Riiasta. Sääkin vaikuttaa oikein lupaavalta, kuten oheinen kuva osoittaa. Telkkarin Kymppiuutisista illalla huomasin, että Suomeen luvattiin koko lailla samanlaista keliä.
Tiistaina sää oli loistava.
Tiistaina pääsimme tien päälle kymmenen pinnassa. Riiasta ulos ajaminen PikkuGeen avulla sujui hyvin, joskin kesti liki tunnin. Sen verran iso kaupunki Riika on. Ajamista helpotti kuitenkin aika hyvä pyörätieyhteys pääulosmenoväylän yhteydessä. Reitin olin suunnitellut Komoot-sovelluksen avulla ja muuten pysyimme siinä paitsi rannikolla Koomoot vei metsäpoluille ja siitä tulikin oikea metsäseikkailu. Sai suunnistaa kunnolla ja työntää aina välillä pyörää upottavassa lentohiekassa. Hyvää treeniä kesän Jukolan viestiin…
Tiistain Ridewithgps:n tallentama ajoreitti näkyy kuvassa. Nuo rannikon pikkusyheröt ovat metsäseikkailua, milloin hieman pääsimme ajamaan, mutta pääosin työnsimme pyöriä metsän upottavilla lentohiekkapoluilla.Poljimme lautarakenteista polkua pitkin meren rantaan. Kaima siinä taiteilee kohti rantaa.Välillä työnnettiin ja välillä pääsi pätkän polkemaan. Upottava lentohiekka oli mahdoton yhtälö. Kerran vedin nurmikon, kun yritin ajaa ja etupyörä upposi lentohiekkaan.
Vielä tuosta metsäseikkailusta, mistä jo panin tekstiä hiukan aiemmin. Eksyin Komootin reitistä liian lähelle meren rantaa ja oli aika duuni päästä taas reitille. Katsoin Komoot-karttanäkymää ja tarpoimme kapeita ja upottavia lentohiekka-metsäpolkuja. Varmaan pari tuntia rähjäsimme siellä metsässä välillä pyörää tunkaten ja välillä muutaman kymmenen metrin ajaen.
Aaveratsu Gauan luonnonsuojelualueella pikkujärven rannalla.Sama järvi tässä hiukan erisuuntaan.Nyt on jo päästy pois metsästä ja matkalla kohti Saulkrastia. Lillasten järvi.
Gauan luonnonsuojelualue on rauhallista ja kaunista seutua, kuten nuo kuvat osoittavat. Päästyämme lopulta asfalttitielle, löytyi Hesburger, missä otimme vain ranskikset suolapalaksi ja juotavaa. Sitten matka jatkui PikkuGeen ohjaamana kohti Saulkraustia. Kaupunki meni kilometrin pari ohi reitistmme, mutta teki mieli kahvia. Loppujen lopuksi kahvi jäi juomatta, mutta söimme maittavaa seljanka-keittoa, mikä antoi hyvät loppuvauhdit reitille.
Lillasten järven tuntumassa oli tämä komea ravintola.Saulkrastissa söimme maittavaa seljanka-keittoa.
PikkuG johdatti loppujen lopuksi upeaan Birinu Palaceen. Palatsi tai linna oli rakennettu jo 1857 ja peruskorjattu myöhemmin. Kelpasi siellä asua… Tässä joukko kuvia palatsistamme, missä mm. seurasimme ja kannustimme Suomen voittoon Tsekeistä 3-0.
Entinen herraskartano Birinu Pils oli upea majapaikkamme.Tässä huoneemme.Suomi – Tšekki 3-0. Pitihän sitä laittaa kisakatsomo pystyyn ja kannustaa Suomi voittoon.Tässä on muutamia sisäkuvia hulppeasta kartanomiljööstä.Komea kakluuniuuni ym.Tässä joku monista kartanon saleista.Tuosta ovesta pääsi kartanon pihalle.
Keskiviikko 25.5.2022 Birini – Salacgriva, 90 km / #2144 km, 336 nm
Keskiviikkona aurinko paistaa kirkkaasti. Sääennusteita en ole vielä tänä aamuna katsonut, mutta vaikuttaa lupaavalta ajosäältä. Aamiainen tarjoiltiin pöytään ja oli tyylikäs kokonaisuus korostaen herraskartanon luonnetta. Tässä on vielä joukko kuvia upeasta majapaikasta. Kahden hengen huone maksoi 75 euroa ja oli joka euron arvoinen.
Aamiainen tarjoiltiin tässä ravintolassa.Mitäs tykkäätte esille panosta?Eiköhän näillä eväillä pyörä taas kulje.Birinun palatsi oli hienoilla paikalla aivan Birinu-järven rannalla.Komeat kehykset on tällä palasilla tai linnalla.Nyt aurinko on paremmin suunnassa kuin eilen saapuessamme.Birinu Palace on rakennettu jo vuonna 1857.
Matka jatkui… Ajoimme keskiviikkona mukavan rauhallisia teitä. Ensin P9 Limbaziin ja sieltä tänne Salacgriviin P12-tietä. Tie oli siinäkin mielessä mukava ajettava, että se polveili kauniissa maisemassa. Limbazissa pidimme tankkaustauon iltapäivällä ja söimme mojovan annoksen seljanka-keittoa. Minä suursyömärinä ison annoksen ja juniori pienemmän.
Matkan varrelta löytyi kiva väriyhdistelmä. Nyt loppusuoralle ja vihreää on…Taas näitä kirkkoja…Ennen Limbazia oli nätti järvimaisema.Siinä Frokki ja Aaveratsu ottavat tukea toisistaan ennen Limbaziin tuloa.Limbazissa söimme tosi hyvän seljanka-keiton.Loppumatkan maisemia Limbazin jälkeen.Kaunis Primmas-järvi noin 15 kilometriä ennen määränpäätä.Kelpasi siinä järven rannalla vielä hymyillä, kun ei tiennyt mitä tuleman pitää…
Tosiaan tuo hymy hyytyi noin 15 kilometriä ennen määränpäätä, kun alkoi tietyömaa-alue. Ja sitä kesti noin kymmenen kilometriä. Tiestä oli raavittu päällyste pois ja tilalla oli kamalaa sepelialustaa. Tuo seuraava kuva on otettu tietyömaan alkupäästä ja se oli vielä aika hyväpintainen. Mutta myöhemmin esiin tulivat isot kuopat ja kamalan terävät sepelikivet. Koko ajan takaraivossa rapsutti, koskahan rengas antaa periksi. Kaimalle oli maasturin Gravel King-renkaat, mutta minulla lähinnä asfaltille tarkoitetut Swalben sileät Supremet ja reilu sata kiloa painoa pyörän päällä. Ihme kyllä, että renkaat ja pyörän pinnat kestivät tuon kymmenen kilometrin röykytyksen. Hattua pitää nostaa Swalben rengasinsinööreille ja Aaveratsulleni.
Mutta sitten totuus selvisi. Tietyötä oli noin kymmenen kilometriä pölyn keskellä. Tässä vielä ihan siedettävää ajamista, mutta myöhemmin oli kuoppaista ja sepeliä. Ihme kun renkaat kestivät.
Salacgrivaan tulimme kuuden pinnassa johtuen tuosta hitaasta tietyömaa-ajosta. Majoittuminen oli helppoa. Majapaikka oli aivan A1-pääväylän varressa keskellä kaupunkia ja kauppa suoraan tien toisella puolen. Sieltä haimme ensin suihkuoluet ja sitten ovikoodilla löytyi avain lukitusta kotelosta. Ravintolat olivat jo kiinni, kun läksimme jalan syömään. Mutta onneksi kaupasta löytyi tarpeet iltapalaa varten. No Problems…
Majapaikkamme Mājīgs dzīvoklis Salacgrīvā oli tosi hyvä hinta-laatusuhteeltaan. Koko 40 neliön asunto maksoi 35 euroa.Asunto oli kaksio päätien varrella ja tien toisella puolin oli lähikauppa. Kaima-Karppinen tekee päivityksiä Naamakirjaan.Makkarihuone näyttää tältä. Viime yön olimme luxus-palatsissa ja silloin sain parivuoteen ja lupasin seuraavan yön kaimalle.
Tänään torstaina matka jatkuu Pärnuun. Varasin sieltä ensi yöksi Hotelli Legendin keskustan tuntumasta. Matkaa taitaa olla 80-90 km. Sää on aika kolea ja tuulinen. Mutta onneksi tuo tuuli tulee sivusta takaa tai sivusta. Niin se vaan on matka Adrianmeren rannalta edennyt jo tänne Baltiaan ja kilsojakin on kertynyt jo liki 2200 km. Taidanpa laittaa nyt pisteen tähän blogipostaukseen ja jatkaa sitten uudella Viron puolelta.
Ghost-Aaveratsu on halkonut Puolaa jo noin 700 kilometriä 20.5. Grajewo.
Nyt on jo tiistai 17.5. ja olen Plonskissa. Pari päivää on jäänyt kirjoittamatta. Maanantai isosta Lodzista Lowicziin oli ”easy cake”, mutta tänään tiistaina yhdeksänkymppiä Lowiczista tänne Plonskiin oli aika moista vääntämistä. Nimittäin koko matkan puhalteli navakka 5 m/s vastatuuli, mikä todella hillitsi matkavauhdin tuonne viiteentoista kilometriä tunnissa tai sen alle. Mutta täällä ollaan ja Tatra-olut maistuu. Mutta tuosta tiistaista myöhemmin…
Kaupassa puolen litran tökit tai pullot maksavat 50-60 snt. Puolassa on tarjolla vahvoja oluita. Tämäkin on 6% ja vahvimmat mitä olen kaupasta löytänyt ovat 9% ja 12%.
Kuten tuossa jo aiemmin totesin maanantaina oli aika vaivaton ja lyhyehkö ajopäivä. Olisin varannut etukäteen pidemmän reitin, mutten löytänyt majoituksia Lowiczin jälkeen sopivan matkan päästä. Ilmakin suosi ja tuuli oli hiljainen ja reitti oli pikkuhiljaa laskeva, kuten tuosta profiilikuvasta voi todeta. Lowiczin saavuin jo hyvissä ajoin iltapäivällä.
Maanantain ajoreitti oli helppo ja lyhyehkö.Ajoin koko päivän tietä 14.
Tie 14 oli siinä mielessä mukava tie ajaa, että vaikka se oli alemman luokan valtatie ja liikennettäkin riitti, tiessä oli pääosin kunnon piennar kevyelle liikenteelle. Aika usein Puolassa ei ole ollenkaan päällystettyä piennarta tai se on vain parikymmentä senttiä. Käytännössä joudut ajamaan vilkkaan liikenteen seassa ajoradalla. Itselläni on Garmin Varia-takatutka, mikä on erinomainen apu varsinkin täällä vilkkaan liikenteen keskellä. Punainen valo on tehokas varoitusvalo ja Garmin 830 (PikkuG) näytöstä näet tutkakuvana takaa tulevat autot. Valittavissa on kiinteä punainen valo tai vilkkutoiminto, jota itse käytän.
Tässä olen saapumassa ensimmäiseen isompaan taajamaan Strykowiin.Kahviloita Puolassa on harvassa, mutta liki joka huoltoasemalla on kahviautomaatti. Kuppi kahvia koosta riippuen on vajaan euron ja hotdog taitaa olla euron tai kaksi. Tässä parin euron mega-hotdog.Toinen kaupunki reitin varrella hiukan puolivälin jälkeen oli Glowno. Mrozyca-järvi oli aivan tien vieressä.Aaveratsuni ottaa happea Mrozyca-järven rannalla.Näitä haikaranpesä pesiä näkyy siellä ja täällä päivittäin.
Olen ottanut tavaksi käydä eri maiden hautausmailla ja ottaa niistä myös kuvia. Jo aikoinaan sain toiveen hautausmaiden kuvista vaimoltani ja kerrankin olen uskonut vaimon sanaa. Tässä kuva on jo reitin loppupuolelta. Pienen paikkakunnan nimeä en enää muista enkä Apple-kartastakaan sitä löytänyt.
Vaimolle pitää ottaa kuvia hautausmailta.Tässä Puolan hautuumaaterkut Ullalle.
Lowicziin saavuin iltapäivällä jo kahden kolmen välissä, koska ajo oli ollut sangen sujuvaa. PikkuG johdatti minut ja Aaveratsuni suoraan hotellin eteen ilman mitään lisähakemista. Ennen majoittumista tein vielä pienen kierroksen noin 30000 asukkaan idyllisessä pikkukaupungissa.
Nyt olen jo Lowiczin keskustassa.Orvokkien värimaailmaa.
Hotelli Polonia on vanhahko ja perinteikäs hotelli. Väljät käytävät ja aulatilat. Seinät ja lattiat ovat puuta. Majoituin ensin kolmanteen kerrokseen, mutta Wi-Fi oli niin surkea, että valitin siitä. Huoneeni oli aivan käytävän perällä ja kun tulin siitä viitisen metriä käytävälle, niin nettiyhteys parani oleellisesti. Sain uuden huoneen ensimmäisestä kerroksesta. Huone oli hiukan pienempi kuin alkuperäinen, mutta etuna oli ikkuna pienen kattoikkunan sijaan.
Hotellini Lowiczissa oli perinteikäs Hotelli Polonia.Lowiczin komea kirkko oli kivenheiton päässä Polonia hotellista.Lowicz on piirikunnan keskuskaupunki ja siellä on noin 30 000 asukasta. Pieni ja idyllinen kaupunki.Hotelli Polonia. Ensin majoituin toiseen kerrokseen tähän huoneeseen, mutta Wi-Fi-yhteys oli niin huono, että sain vaihtaa huonetta ensimmäiseen kerrokseen.Siisti ja vanha hotelli, missä ainakin saniteettitilat on uusittu.
Illalla oli normaalit puhdetyöt, laitteet lataukseen ja blogin tekoa. Ulos en enää viitsinyt lähteä, vaan menin syömään hotellini ravintolaan. Ravintolassa oli lisäkseni vain pari muuta asiakasta. Olin kahden vaiheilla otanko pihviä vai pastaa. Päädyin sienikastike-pastaan punaviinin kera. Kysyin talon viiniä. Sitä ei ollut, mutta viinilistalla oli erimerkkisiä viinejä, mitkä oli hinnoiteltu pullo tai 150ml lasillinen. Lasillinen maksoi 10 tai 12 zl eli reilun kaksi euroa.
Illalla söin hotellin ravintolassa pasta-annoksen. Hinta oli muistaakseni noin viisi euroa ja kaksi lasia viiniä maksoi nelisen euroa.
Tiistai-aamuna selvisin aamiaiselle jo seitsemän tienoissa. Tiesin, että edessä on kova ajopäivä ja tankkasin noutopöydästä aikalailla. Kovuus ei johtunut kilometreistä, vaan inhottavasta viiden sekuntimetrin vastatuulesta. Sitä jatkui koko päivän ja kun tie kulki pääosin alavilla paikoilla, tuuli hidasti ja raskautti matkantekoa oleellisesti.
Aamulla menin aamiaiselle jo seitsemän pinnassa, koska tiedossa oli rankka ajopäivä vastatuulesta johtuen.Aamiainen sisältyi huoneen hintaan. Huone maksoi 32 euroa. Tuon nuoren hotellin kaunottaren olisin halunnut kuvata edestä päin, mutten kehdannut.
Paitsi että sää oli tuulinen, ilma oli yllättävän viileä. Pitkästä aikaa piti kaivaa satulalaukusta tuulitakki ajaessa päälle. Iltapäivän lämpötila oli varmaan tuon ennusteen mukainen. Toisaalta aurinko hiukan antoi lisälämpöä. Kun katselin lähipäivien ennusteita vielä keskiviikkona pitäisi olla viileää noin 17-18 astetta ja vastatuulta. Onneksi keskiviikkona tuuli on heikompaa kuin tiistaina. Loppuviikoksi ilma lämpenee sääennusteen mukaan tuonne 25-27 asteeseen ja samalla tuulensuunnan pitäisi kääntyä myötäiseksi. Toivottavasti…👍
Tiistain sääennuste lupasi ilkeää vastatuulta ja ennuste piti valitettavan hyvin kutinsa.
Tiistain ajoreitti meni alussa alempaa valtatie 92 pitkin ja puolivälin jälkeen tien numeroksi muuttui 50. Tie 92 oli ihan siedettävä ajaa vaikka liikenne oli vilkasta ja vastatuuli kiusasi. Mutta siinä tiessä oli pääosin noin metrin levyinen piennar, mikä tie 50:ltä puuttui kokonaan. Varsinkin jälkimmäisellä tieosuudella oli mahdoton rekkaliikenne. Rekkoja oli enemmän kuin henkilöautoja. Iso armeijan saattue ohitti minut myös. Olin silloin onneksi isolla sillalla tauolla ja sain napattua kuvankin armeijan kulkupeleistä.
Tässä näkyy tiistain ajoreitti. Tuonne puoleen väliin Wisla-joelle Wyszogrodiin saakka ajaminen oli siedettävää, mutta sen jälkeen alkoi inhottava rekkaralli kapealla 50-tiellä.Tiistaina ylitin monta pientä jokea.Tässä pari niistä. Sen sijaan Wisla-joki puolessa väliä reittiä oli iso.
Hauska pyörärypäs sattui silmään tien varressa. Kurvasin aidan sisään ja otin pari kuvaa. Oli siinä fillareita kerrakseen varsinkin tuolla toisessa kuvassa näkyvän katoksen alla.
Rowery on polkupyörä puolaksi. Uusia, käytettyjä, osia ja huoltoa.Hauska tilataideteos.Näitä kauniita muistomerkkejä on paljon teiden varsilla.
Loppumatka päivän yhdeksänkymppisestä oli inhottavaa ajettavaa. Kapealla 50-tiellä oli hitonmoinen rekkaralli. Rekkoja oli enemmän kuin henkilöautoja. Mutta suurin vastus oli navakka vastatuuli. Kun oli koko pitkän päivän painanut niska kyyryssä puhuria vastaan, alkoi jo potuttaa. Loppuuko matkaa koskaan ja väsyttää… Loppuihan se onneksi ja pääsin kuin pääsinkin Plonskin kaupunkiin joskus iltakuuden pinnassa.
Kuva näyttää konkreettisesti valtatie 50 kapeuden. Onneksi nuo rekat eivät sentään päälle tulleet, mutta melkoisia ilmavirta-pläjäyksiä ne aiheuttivat ohittaessaan.Noitten tieltä olin sattumalta turvassa Wisla-joen isolla sillalla kaiteen turvallisella puolen.
Wisla-joki eli Veiksel on Puolan läpi virtaava ja maan pisin joki. Sen pääuoman pituus on 1 064 kilometriä. Aikamoinen silta ylitti joen ja sen monet sivuhaarat ennen leveää pääuomaa. Olin juuri ottamassa kuvia joesta onneksi kaiteen toisella puolen, kun Puolan armeijan iso saattue ylitti sillan. Aika ahdasta olisi ollut, jos olisin ollut fillarin kanssa ajoradalla.
Tässä iso Wisla-joki. Pyörän matkamittarin mukaan joen ylittävä silta oli yli puolitoista kilometriä. Ennen kuvassa näkyvää pääväylää oli useita sivuväyliä.Kaunista ja voimakkaasti tuoksuvaa rypsi- tai rapsipeltoa.Keltaista ja vihreää sopusoinnussa kera kehysten.
Reilu kaksikymmentä kilometriä ennen Plonskia pysähdyin tien varteen pienen ravintolan ulkoterassille. Kahvia, cokista ja omaa evästä. Samalla terassilla tein lyhyen videoraportin. Tällä reissulla olen ottanut tavaksi, jos nyt ei ihan joka päivä, kuvata pieniä videonpätkiä tien päältä.
Vielä on matkaa yli kaksikymmentä kilometriä. Olin kahden vaiheilla, uskallanko syödä tuon maanantaiaamuna tankolaukkuuni laittaman aamiaisevään. Oli ollut pari päivää lämpimässä, mutta söin sentään.Vielä yhdeksän kilometriä ennen määränpäätä Plonskia nappasin huoltoasemalta lisäenergiaa. Puolan erikoisuus zapiekanki, mihin olin tutustunut jo yhdeksän vuotta sitten eläkepolkaisullani Krakovassa.
Plonsk vihdoinkin…! Pitkä ja rasittava päivä oli pääosin nyt takana. Ajoin pienen kierroksen kaupungissa ja samalla kävin ostamassa suihkuoluet. Plonsk on noin 25000 asukaan kaupunki Plonka-joen varrella Keski-Puolassa. Majoituin Martex-hotelliin. Hotelli oli suhteellisen uusi. Illalla en enää viitsinyt lähteä edes syömään, koska olin matkalla tankannut pariinkin otteeseen. Ja lisäenergiaa sain vahvasta Tatra-oluesta.
Plonskissa on uusi moderni kirkko.Tässä hotelli Martex, missä yövyin.Huoneeni oli tilava ja siisti. Aaveratsulle löytyi helposti paikka toisen twin-vuoteen vierestä.Hyvä suihku. Hyvä määrittely tarkoittaa siitä, että suihkun voimakkuus on riittävä. Joskus suihkusta vain tippuu vettä, mutta nyt sitä tulin oikein kunnolla.
Keskiviikkoaamuna oli onneksi tuuli tyyntynyt alle puoleen tiistaista. Nyt ennuste lupasi noin 2 m/s tosin edelleen vastatuulta. Matkakin oli reilu parikymmentä kilometriä lyhyempi kuin tiistaina. Aamulla oli aika viileää ja pakko oli laittaa tuulitakki pyöräpaidan päälle. Iltapäivälläkään ilma ei lämminnyt kuin noin 18 asteeseen. Tosin aurinko paistoi koko päivän. Hotelliaamiaisen jälkeen tein vielä blogia kämpässäni ja pääsin vasta hiukan ennen puolta päivää tien päälle.
Keskiviikkona söin hotelliaamiaisen vaikka se oli paikallisesti kallis 35 zl eli noin 7,50 euroissa. Siitäkin syystä tein yhden eväsleivän mukaani.
Päivän ajoreitti oli helpohko eikä tuo tuuli aiheuttanut isompaa murhetta keskiviikkona. Aluksi ajoin samaa 50-tietä kuin edellisenäkin päivänä. Liikennettä oli nytkin, mutta eilinen rekkaralli oli onneksi hiipunut kapealla tiellä. Hiukan puolivälin jälkeen tie muuttui numero 617:ksi Ciechonowin kaupungista lähtien. Tuokin tie oli kapea, mutta liikennettä oli huomattavasti vähemmän kuin 50-tiellä.
Keskiviikon ajoreitti oli helpohko. Alkumatka keskiviikkona kulkili eilistä pahamaineista tietä 50 pitkin. Mutta tänään oli rekkaralli aika lailla hiljentynyt.Ciechanowin kaupungintalo on kaunis rakennus.
Ciechanowissa pidin pienen tankkaustauon aivan kaupungin ytimessä ravintolan terassilla. Aamuinen eväspaketti sai kyytiä kahvin ja cokiksen kera. Sen jälkeen olikin vain noin 25 kilometriä matkaa Millenium-hotelliin. Loppumatka sujui helposti ja tulin viiden pinnassa Przasnyszin kaupunkiin. Kaupungissa on noin kaksikymmentä tuhatta asukasta.
Nyt ajan jo loppumatkasta tietä 617 pitkin halki rypsipeltojen.Hotelli Millenium saattoi olla kallein hotelli tällä reissulla 43 euroa (aamiainen onneksi sisältyi hintaan). Korotin neljällä eurolla huoneluokkaa ja sain tuplasti suuremman huoneen ja kylpyammeen.Tuossa oli ihana lillua päivän ajon jälkeen.Tilava huoneeni numero 4 toisesta kuvakulmasta.
Illalla ehdin juuri ja juuri käydä syömässä hotellin ravintolassa ennen Suomi-Ruotsi-lätkäpeliä. Rankkareille hävittiin, mutta väliäkö tuolla, koska nyt oli kyseessä vasta alkusarja. Tosin sijoitus ratkaisee tulevan vastustajan. Täällä tuo englanninkielen taito on kortilla. Ravintolassa ja respassa minua palveli nuori virkailija, jonka englanti oli vielä paljon ennemmän hukassa kuin itselläni. Lisäksi hän selvästi pelkäsi ilmaista itseään englanniksi. Kysyin mitä ruokaa hän suosittelee ja lopulta hän osoitti ruokalistasta kuvassa näkyvä annosta. Listalla oli myös englanninkielinen käännös ja siitä ymmärsin annoksen olevan perunakohokas Unkarin tapaan. Listalla oli pari muutakin viitettä Unkariin. Itselleni vain jäi epäselväksi, mistä tuo Unkari-yhteys Millenium-hotelliin johtui.
Ennen Suomi-Ruotsi lätkäpeliä söin tämän tarjoilijan minulle ehdottaman annoksen – unkarilainen perunakohokas.
Loistavaa tuulen suunta näyttää muuttuneen päinvastaiseksi. Heti aamulla tarkistin sääennusteen ja lämmintä ilmaa työntyy etelän puolelta. Päivän reittini kulkee Lomzaan koillisen ja idän väliseen suuntaan ja ennusteen mukaan saisin nauttia myötäisessä tuulesta pitkästä aikaa.
Sää vaikuttaa lupaavalta.Noin yhdeksän kymppiä pitäisi tänään polkea, mutta onneksi tuuli ainakin ennusteen mukaan on pääosin selän takana.
Olipa tosiaan juhlavaa kyytiä torstaina! Vastatuuli ja kylmyys ovat mielestäni pyöräilijän pahimmat riesat. Tänään kummastakaan ei ollut tietoakaan. Lämmin ilma 24-25 astetta helli vanhoja luitani. Ja upea kolmen neljän metrin myötätuuli antoi lisäwatteja polkemiseen. Tuuli oli tänään tosiystävä! Melko tasaisella reitillä ajelin rivakkaa vauhtia. Ysikymppinen taittui reilussa neljässä tunnissa ja koko päivän keskinopeus ylitti 20 kilometriä tunnissa, mikä reissupyörän ja tavaroiden kanssa on harvinaista herkkua. Vielä kun siihen suhteuttaa monet taajamien läpiajot ja muut pikkukurvailut.
Torstain ajoreitti kulki tietä 544 Ostrolekan kaupungin kautta.Aamupäivällä lähdin ajamaan kohti Lomzaa PikkuGeen ja Komootin neuvojen vastaisesti päätietä. Tuo tie 544 hieman yli puolenvälinpäivän päivän reitistä Ostrolekaan oli hyvä valinta. Hyväkuntoinen tie ja liikenne oli sopivan rauhallista.
Ajoin liki koko päivän hyväkuntoista 544-tietä. Liikennettä oli, muttei mitenkään häiritsevästi, vaikka tie olikin kapea. Tuo ihana lämmin tuuli työnteli pehmeästi persukseen ja antoi lisävauhtia. En ole viikkoon pessyt pyörävaatteitani ja jo alkumatkasta persuksessa tuntui, että ajohousut pitää vaihtaa. Kurvasin pellon laidalla olevien väkirehupaalien taakse ja tein vaihto-operaation. Toiset puhtaamman housut jalkaan ja taas menoksi. Auttoi…
Matkalla oli tänäänkin monta joen ylitystä. Tässä yksi niistä.Ja tässä hiemen isompi Narew-joki Ostrolekan kaupungin kohdalla.
Päivän ainut ruokailu osui nyt OstrolekanMacDonalsiin. Muistelin, että taisi olla ensimmäinen hampurilaisateria, minkä olen tällä reissulla syönyt. Pizzaa on kyllä uponnut Fillarantin pohjattomaan kitaan. Pizza on siinä mielessä kätevä reissuruoka, että siitä voi jättää osan vaikkapa aamiaistarpeeksi tai reissuevääksi. Hiukan oli kielivaikeuksia tuon BigMac-aterian kanssa. Mielestäni tilasin hampurilaisen, ranskan perunat ja Cola Zeron, mutta tarjoilija kiikutti vain hampparin ja juoman. Perunat piti käydä tilaamassa erikseen ja 10 zl lisää. Yllättävän kallis paikalliseen hintatasoon nähden oli BigMac-ateria 36 zl eli noin kahdeksan euroa. Korkeaan hintaan saattoi vaikuttaa noiden perunojen poisjäänti tilauksesta.
Tällä reissulla en muistaakseni ole aiemmin syönyt hampurilaisannosta. Mutta Ostrolekan kaupungin kohdalla himo iski, kun näin MacDonalsin tien varressa.Vähän ennen Lomzaa pysähdyin kuvaamaan tämän komean kirkon.
Majapaikkakunta Lomza tuli eteen loivassa ylämäessä, jota sitäkin pystyi painamaan kahtakymppiä tuulen avustaessa. Piti sentään pysähtyä kuva ottamaan. Majapaikkani Sleep In Lomza löytyi helposti PikkuGeen viedessä suoraan majapaikan eteen. Nuori avulias kaveri tuli avaamaan oven, katsoi ajokorttiani ja näytti paikat. Huone 10 oli toisessa kerroksessa. Wi-Fi-yhteyden saaminen kesti aikansa, mutta löytyihän kontakti vihdoin. Majapaikka on nyt halvimmasta päästä tällä reissulla 18 euroa tosin ilman aterioita. Toisaalta tuolla pohjakerroksessa on hyvin varustettu keittiö, missä voi kokata ja säilyttää oluet kylmässä. Pitääpä lähteä tekemään aamupalaa keittiöön. Kello on kohta aamukahdeksan ja jo hiukoo…
Lomza on reilu 60000 asukkaan kaupunki eli suurin piirtein samankokoinen kuin kotikaupunkini Hämeenlinna.18 euron hintainen Sleep In Komza oli hinta-laatusuhteiltaan erinomainen valinta.Tilaa olisi ollut useammallekin hengelle. Kun näytin kuvia vaimolle FaceTimessa, hän totesi. Meinaatko pitää bileet siellä…Hyvävoimainen suihku kruunasi suihkussa käynnin.
Tuo kuvassa näkyvä AaveratsuniGhost on osoittautunut oivaksi menopeliksi. Olin ajanut sillä ennen reissua vain lyhyitä matkoja ja kilometrejä oli mittarissa selvästi alle viisisataa ennen tätä reissua. Nyt reissukilsoja on seitsemässä maassa kertynyt jo yli tuhat kahdeksan sataa. Pyörä on ensimmäinen kuiturunkoinen reissupyöräni. Ainakin tuntuu, että tuo kuiturunko joustaa paremmin kuin aiemmat alumiinirunkoiset pyörät ja siten suodattaa teiden epätasaisuuksia. Yksi eturatas on myös uusi tuttavuus retkipyörässä ja sitä hiukan etukäteen arvelin. Mutta hyvin sillä on pärjännyt, pahimmissa Kroatian vuoristonousuissa olisi ehkä kaivannut vielä yhden pienemmän välityksen.
Aaveratsulla oli loistopaikka tilavassa huoneessa parisängyn ja vaatekomeron välissä.
Aamiaisen kokkauksessa sattui niin, etten osannut laittaa kosketusnäytöllä varustettua liettä päälle. Harmittelin jo, että nyt jäävät illalla Dinosta hankkimat pinaatilla täytetyt kananfileet kypsentämättä. Onneksi siihen sattui toinenkin kokkaaja paikalle ja hän näytti, miten homma toimii. Olin tehnyt aivan samat temput, mutta kun kyseessä oli Induktioliesi, niin levy alkoi kuumeta vasta, kun siihen laittoi paistinpannun päälle. Aina sitä oppii uutta…reissussakin! Nyt on massu täynnä.
Perjantai 20.5.2022 Lomza – Grajewo 78 km / # 1897 km, 542 nm
Perjantai-aamu valkeni kauniina. Heräsin jo kuuden pinnassa, blogihommia tunti pari ja aamiaisen kokkaus ja nauttiminen. Nyt kello on aamuyhdeksän ja kohtapuoliin alan laittaa tavaroita kasaan. Tänään matka vie Grajewoon, Sinne matkaa kertynee noin 70-80 kilometriä. Sää vaikuttaa hyvältä ennusteen mukaan, Iltapäivälle luvataan 27 astetta, mutta kovaa 7-8 m/s länsituulta. Ajoreittini menee koilliseen, joten sivu- tai sivumyötäistä tuulta olisi tiedossa, jos ennuste pitää.
Perjantaina mentiin taas Aaveratsun kanssa koilliseen kohti Augustowia Grajewoon.
Pääsin liikkeelle vasta kymmenen jälkeen ja ajoin keskustaan. Majapaikkani oli noin puolitoista kilometriä keskustan ulkopuolella ja nyt tein pienen keskustan sightseeingin. Lomza sijaitsee aika korkean kukkulan päällä ja sieltä näkyy hyvin alas ympäristöön. Tuossa kaupungin katselussa meni aikaa reilu puoli tuntia ja kaupungista ajoin ulos vasta yhdentoista pinnassa.
Lomza on reilu kuudenkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki.Tuonne alas eteenpäin matkani jatkuu täältä Lomzasta kohti Grajewoa. Matkaa sinne on 70-80 kilolimetriä.Tuo seinämaalaus 1920 viitannee Puolan sotaan bolsevikkeja vastaan. Puola kävi Venäjän bolševikkeja vastaan sodan, joka päättyi 18. maaliskuuta 1921 solmittuun Riian rauhaan. Ukraina ja Valko-Venäjä jaettiin Neuvostoliiton ja Puolan kesken, ja muun muassa Brest, Hrodna ja Lwów jäivät Puolalle. Sodan aikana Puola valloitti myös Vilnan, jota Liettua oli vaatinut pääkaupungikseen mutta joka jäi Puolalle sodan jälkeenkin. Siitä muodostui pitkäaikainen kiista Puolan ja Liettuan välille.
Lomzasta lähdön jälkeen ajoin tietä 61, mikä oli alussa harmittavan ruuhkainen ja kapea. Onneksi jossakin vaiheessa oli suuntamerkki vaihtaa toiselle tielle Grajewoon, mutten uskonut sitä. Se oli onneni, silläviitoitus olisi vienyt uudelle moottoritielle ja itse jatkoin nyt vanhaa 61-valtatietärauhallisissa merkeissä. Moottoritie oli korvannut vanhan valtatie 61:n ja lisäksi tietä oli selvästi uudistettu ilmeisesti moottoritien rakentamisen yhteydessä. Tie oli hyväpintainen ja rauhallinen ajaa, koska se oli varattu nyt maatalousliikenteelle ja pyöräilyyn. Muutamia traktoreita ja kuorma-autoja tuli vastaan tai ohi.
Perjantaille oli luvassa aika kovaa tuulta, muttei onneksi vastaista vaan sivumyötäistä ja lopussa sivutuulta. Katsoin myöhemmin ennustetta, niin tuulen voimakkuus oli iltapäivällä jopa 8 m/Kahvipaikka löytyi reilun kymmenen kilometrin ajon jälkeen. Lattea ja leivosta!Pääosin perjantaina ajoin rauhallisissa merkeissä. Uuden moottoritien varressa kulki osin uudistettu 61-valtatie, mikä oli tarkoitettu maatalousliikenteelle ja pyöräilijöille.
Stawiskissa katselin jonkin aikaa paikkoja ja kävin apteeksissa. Reissua varten varaamani lääkkeet olivat loppuneet ja marssin paikalliseen apteekkiin. Google-kääntäjällä olin selostanut tilanteen puolaksi.. Vanha apteekkari katsoi tekstin ja sanoi jotain recepzzizzz… Ymmärsin hänen pyytävän reseptiä. Aika jännä juttu. Apteekkari ei osannut englantia eikä saksaa. Kaivoin vielä puhelimestani Omakannan reseptit esiin, muttei homma edennyt. No onneksi nuo kolesterolilääkeet eivät liene elinehto.
Vajaassa puolimatkassa poikkesin Stawiskin kaupunkiin.Pitihän se hautausmaakuvakin saada, mutta tällä kertaa etänä.Loppumatkasta reittini kulki Szczuczyn läpi, missä tämä hellyttävä pikkutyttö oli järjestänyt myyjäiset. Annoin tytölle kasan Puolan kolikoita myyntikirstuun kannustuksesta ja myös siksi, että nappasin kuvan kysymättä lupaa.
Loppumatkasta ehkä kymmenisen kilometriä oli aika hurjaa ajamista kapealla ja ruuhkaisella tiellä. Sivutuuli oli edelleen koventunut, mutta puhalsi onneksi tien puolelta. Rekkojen paineaallot olivat lisäriesa. Pari kertaa jouduin pois asfaltilta penkan puolelle, mutten sentään ojaan. Oli aika tarkkaa ja hieman pelottavaakin ajaa kovassa sivutuulessa. Onneksi muutaman kilometri ennen Grajewoa alkoi pyörätie. Nyt ajoin mielelläni epätasaista pyörätietä, mitä monesti vältän muuten ajamalla ajoradalla.
Grajewoon oli loppumatkasta aikamoinen ruuhka.
Majoittuminen onnistui hyvin. PikkuG vei perille ja soitin majapaikkani Uslugi Hotelarskie Malgosia i AndrzejDanowski ovikelloa ja rouva avasi oven. No onpa nimi tällä majapaikalla, minulle se on Arskie-hotelli! Tällä reissulla olen käyttänyt koko ajan Booking.com-operaattoria majoituksen hankkimiseen. Ja hyvin on majapaikkoja löytynyt.
Tässä huoneeni Arskie-hotellissa Grajewossa (39 euroa sisältäen aamiaisen). Olipas ruskeaa. Tilaa on mukavasti.Ja suihkussa oli hyvä vedenpaine.
Majapaikkani oli noin puolitoista kilometriä ydinkeskustan koillispuolella. Lidl oli reilun puolen kilometrin päässä ja toinen supermarket hieman sitäkin lähempänä. Illalla kävelin keskustaan ja etsin GoogleMapsin avustuksella Spoldzieldzsa1-ravintolan illallista varten. Kana-annos, jota nuori tarjoilija suositteli, oli runsas ja maukas ja maksoi oluen kera reilun kympin. Oli vielä lämmintä ja söin ulkoterassilla. No saipahan nelisen kilometriä kävelyä pyöräilyn oheen.
Illalla Suomi-Isobrittannia lätkäpelin jälkeen kävelin parin kilometrin matkan keskustaan syömään. Reilu annos reilulla kympillä.Aamiainen sisältyi Arskie-hotellin hintaan. Oli aika vaatimaton, mutta riittävä.
Lauantai 21.5.2022 Grajewo – Augustow 53 km / # 1950 km, 230 nm
Lauantai-aamuna sateli pitkästä aikaa. Minulla on matkaa Augustowiin reitistä riippuen hiukan alle tai vähän yli viisikymmentä kilometriä. Aikataulu on kovinkin väljä. FlixbussiRiikaan lähtee vasta myöhään illalla. Ajattelin ihan rauhassa olla täällä Arskie-hotellissa liki loppuun asti, josko tuo sade loppuisi. Huone pitää luovuttaa vasta puolelta päivin. Vielä siellä hiukan ripottelee, mutta on tässä aikaakin. Tulin jonkin aikaa sitten aamiaiselta alakerrasta ja kello on nyt vähän yli yhdeksän.
Ostin Flixbussi-lipun jo noin viikko sitten, kun selvisi ystäväni Kaima-Karppisen tulo messiin. Tarkoitus on tavata Riiassa sunnuntaina ja ajaa loppumatka yhdessä Suomeen.
Eläköitymiseen liittynyt Rooma-Hämpton reissu oli yli neljätuhatta kilometriä. Läksin reissuun huhtikuun lopulla ja tulin Hämeenlinnan torille kesäkuun 6. päivä vuonna 2013. Siitä alkoi yhä vielä jatkuva innostus reissupyöräilyyn. Lauantaipäivän lyhyt pyrähdys Augustowiin. Katkaisin nauhoituksen majoittuessani iltapäivällä, joten jonkin verran tuosta puuttuu reittiä.
Tänään oli juhlavaa menoa, kun noin 10 m/s tuuli työnteli selän takaa. Ilma oli kylmä vain noin 12-13 astetta. Panin päälleni tuulitakin heti lähtiessä ja ”irtokäsivarret” takin alle. Tarkoituksella jätin lähtöni huoneen luovutusajan loppuun puolelle päivälle. Sade oli jo tauonnut, mutta odotin tien kuivumista. Matkalla jossakin vaiheessa ripotteli hiukan vettä, mutta selkeässä pääosassa oli tuo kova myötäinen.
Komea Pontiac. Kahvittelun tuossa paikassa vähän ennen puoliväliä.Rajgröd oli matkan puolivälissä. Komea kirkko.Ja tien toisella puolen kirkkoa vastapäätä oli hautausmaa.Nyt on loppusuora menossa hieman ennen Augustowia oli tämä kaunis peltonäkymä.
Augustowiin saavuin jo puoli kolme parin tunnin ajon jälkeen. Kiertelin hieman kaupungilla ja otin muutaman kuvan muistoksi.
Augustowin keskuspuisto. Eipä tullut tarkemmin katsottua, mikä muistopatsas tuo oli.Jännän näköinen rakennus Augustowin keskustassa.
Mietin mitä teen, kun Flixbussin lähtöön on julmetusti aikaa ja on kylmä ja tuulinen ilma. Bussi Riikaan lähtee vasta iltakymmeneltä. Tulin siihen tulokseen, että on järkevintä varata joku edullinen majapaikka odotusajaksi. Katsoin Booking.comin valikoimaa ja sieltä löytyi vajaan parin kilometrin päässä 22 euron Stary Dom-asunto. Ajoin sinne ja kerroin rouvalle tilanteen. Tai oikeastaan puhelimessa rouvan tyttärelle, joka osasi englantia. Rouva vuokrasi loppujen lopuksi kämpän kahdellakymmenelllä eurolla. Järkiratkaisu.
Vuokrasin sittenkin halvan majapaikan Stary Dom (20 euroa) täältä vaikka lähdenkin myöhään illalla bussilla Riikaan. Olisi jäänyt kuusi seitsemän tuntia aikaa hortoiluun kaupungilla, koska bussi lähtee vasta iltakymmeneltä. Sai käytyä suihkussa ja vaihdettua matkavaatteet päälle ja katsottua lätkäpeliäkin.
Nyt taidan laittaa pisteen toiseen Puolan blogipostaukseen. Vielä on pari tuntia aikaa ja sitten pitää pyöräillä jo valmiiksi katsomalleni Flixbussin pysäkille. Ja sitten bussilla yöllä Riikaan, missä sunnuntaina treffaan Kaima-Karppisen. Hotellin varasin jo Riikasta meille kahdeksi yöksi.
Puola on itäisen Keski-Euroopan suurin valtio, joskin Suomea jonkin verran pinta-alaltaan pienempi Puolan pinta-ala on 312 685 neliökilometriä ja sen väkiluku noin 38,0 miljoonaa (2020). Olen aiemmin reissanut pyörällä Puolan halki etelästä pohjoiseen vuonna 2013 Rooma-Hämpton eläkepolkaisullani. (https://fillarantti.wordpress.com/2013/05/14/uusi-maa-uusi-valuutta/)
Keskiviikon reitti oli mielenkiintoinen ja kaksijakoinen
Keskiviikkona mentiin eikä meinattu…🚴 Pävän ajoreitti oli kaksijakoinen. Alkumatkan Rybnikiin asti määrittelin itse reitin pääosin valtatietä pitkin. Mutta kun vilkkaasti liikennöidyn pikitien ajaminen alkoi kyllästyttää, aloin seurata fillarinavini PikkuGeen ja nyt sen kanssa samanmielisen Komoot-sovelluksen ohjeita. Ja sitten mentiinkin todella pois valtatieltä. Välillä painettiin pieniä metsäteitä metsien halki ja välillä sukkuloitiin kapeilla peltoteillä.
Tässä sukelllus kauniiseen lehtometsään. Tätä oli ihan hyvä ajaa, kun pysyi kaistallaan.Odra-joki oli jo alkumatkassa muutaman kymmenen kilometrin ajon jälkeen.Täällä Puolassakin on näitä rypsipeltoja Unkarin tapaan. Kaunis väri ja voimakas tuoksu.Yhdessä tämän nuoren miehen kanssa ihmettelen noita elukoita, joita oli rannassa useita. Pärstä oli kuin majavalla, mutta ”lätkähäntä” puuttui.
Rybnikin kaupunki oli noin puolivälissä päivän reittiä. Se on aika iso Etelä-Puolan kaupunki lähellä Tsekin rajaa, missä Wikipedian mukaan on noin 150000 asukasta. Kaupungin nimi tarkoittaa kalalammikkoa vanhalla puolan kielellä. Kalanviljelyn oli sen keskeinen elinkeino keskiajalla. Toisen maailmansodan jälkeen hiilikaivokset ovat nousseet merkittäväksi varkauden lähteeksi.
Kuvassa näkyy Jeziore Rybnickie-järvi hiukan Rybnikin kaupungin jälkeen.
Edellisessä kuvassa näkyvä Rybnickie-järvi on aika iso 4,5 neliökilometrin laaajuinen kaunis järvi Rybnikin kaupungin luoteispuolella. Ajoin useamman kilometrin aivan sen länsilaitaa pitkin. Ilma keskiviikkona oli lämmin noin 25 astetta ja tuuli pääosin myötäinen. Fillaristin ihannekeli.
Taas sukellettiin metsään. Katsoin Google-kääntäjällä tuon rajoitusmerkin sisällön. Päättyvä tie ei koske pyöräilijöitä. Välillä tie oli aika huonokuntoinen lähinnä maastopyörällä ajettava.Tätä tietä oli ikävä ajaa 35 millisellä renkaalla, koska siinä oli paljon upottavia hiekkakohtia, missä etupyörä alkoi ”sortaa”.Saihan sitä kahvia vihdoinkin…
Kahvinjuonti on pyöräilyssä virkistää paitsi kofeiinin kautta myös mentaalisesti. Välillä on hyvä pitää virkistystaukoja. Ennen Puolaa reittini varrella olleissa kuudessa maassa kahvikuppi oli yleensä pikkuruinen. Tarjottiin joko pienen pienestä espresso-kupista tai kun pyysin isoa kupillista kahvia, silloin oli suomalaisittain pikkukuppi. Täällä Puolassa sensijaan on kunnon kahvikupit tai -mukit. Saa riittävästi juotavaa. Hyvin maistui aamulla tekemäni evässämpylän painikkeeksi.
Kunnon pöllipinoja oli metsäteiden varsilla hetkittäin.
Olin varannut majapaikkani Gliwicen kaupungin laitamilla jo edellisenä iltana. Hotel Labedy oli suhteellisen edullinen hotelli (30 euroa), mutta sen erikseen tilattava aamiainen oli omasta ja muutaman asiakaskommentin mukaan kallis 7 euroa. Myöhemmin kun söin hotellin ravintolassa illallisen, kaikki ruokalistan ruuat olivat paljon halvempia noin 3-5 euroa.
Majapaikkani terassilla otin ennen huoneeseen menoa ”huurteisen”. Kylläpä maistui liki yhdeksän tunnin ajorupeaman jälkeen hellesäässä.Hotelli Labedy on vanhahtava, mutta huone oli ihan siisti. Hyvin sinne mahtui Ghost-merkkinen Aaveratsuni.Noiden suihkulaitteiden kanssa on täällä oppinut olemaan varovainen. Sieltä saattaa tulla tulikuumaa vettä.Tässä noin neljän euron aika karun näköinen annokseni. Salaatti olisi pitänyt tilata erikseen. Naudan pihviä sienikastikeella. Nuo peruna-sipulipyörykät olivat herkullisia ja rapeita. Tilasin viiniä neljä desiä ja se tarjottiin piripinnassa.
Ajoa keskiviikkona kertyi Tsekin Ostravasta Puolan Gliwiceen 85 kilometriä. Gliwice on aika suuri liki kahdensadan tuhannen asukkaan kaupunki Etelä-Puolassa. Se sijaitsee noin 20 kilometriä kolmensadan tuhannen asukkaan Katowicen länsipuolella. Käytännössä kaupungit ovat kiinni toisissaan.
Torstai 12.5.2022. Gliwice – Czestchowa 80 km/ # 1258 km, noin 600 nm
Hotelli Labedystä pääsin lähtemään hiukan yli aamukymmeneltä. Sääennuste lupasi lämmintä, mutta tuulista säätä.
Torstai on toivoa täynnä… Aamulla kun katsoin ennusteen, kiinnitti huomiota voimakas tuuli. Keskituulen voimakkuudeksi ennustettiin jopa 9 metriä sekunnissa ja lisäksi varoitettiin kovista tuulenpuuskista. Onneksi tuuli ei ollut vastainen, vaan osin sivumyötäinen tai vasemmalta sivulta puhaltava. Varsinkin noissa sivutuulipaikoissa piti varoa, koska itselläni tuota tuulipintaa riittää kosolti. Ja yllättäen sivulta tulevat puuskat heiluttelivat satakiloista Fillaranttia, mutta onneksi pysyin sentään tiellä.
Tässä on vain loppuosa torstain reitistä. Jouduin vaihtamaan Ridewithgps-seurannan kesken matkan toiseen puhelimeen. Alkumatka oli noin 21 kilometriä, mikä tässä ei näy.
Torstaina en keskiviikon tapaan antanut PikkuGeen määrätä reittiä. Pyrin pysymään päätiellä vaikka liikenne paikkapaikoin oli suhteellisen vilkasta, mutta hyvin sen kanssa pärjättiin. Täällä Puolassa liikennekulttuuri ei ole pyöräilijän kannalta yhtä kohteliasta kuin Keski-Euroopassa yleensä. Sanoisin, että Puolan liikennekulttuuri on Suomen tasoa, joskin liikenne on vilkkaampaa.
Kahvia sain vasta iltapäivälläAika tiheää metsää oli paikkapaikoin tien varressa.Välillä oli tien varrelle rakennettuja lepopaikkoja, mitä antoivat mukavan suojan auringolta. Tuo Trek-asuni yhdistyy edelliseen matkapyörääni TREK-ratsuun. Vaikka on lämmin, käytän niskahuivia kipeän niskani takia.
Tuo kipeä niskani haittaa edelleen ajamista. Reilu vuosi sitten menin nurin kotona viedessäni kausitavaroita alakertaan. Kylkiluita meni ja akillesjänne vaurioitui, mutta kuudennen niskanikaman kompressiomurtuma oli pahin ja vaivaa edelleen. Muut vauriot parantuivat nopeasti. Vaikka ”jäykkäniskainen” olen ollut aina, nyt se entistä jäykempi ja ei oikein pää tahdo kääntyä kunnolla sivulle puhumattakaan, että pystyisin paikalta katsomaan taaksepäin. Onneksi minulla on tuo Garmin Varia-takatutka apuna, niin tietää mitä takana tapahtuu muutenkin kuin kuulohavainnolla.
Olikohan tämä Konopiskan kirkko jo reitin loppupuolella. Ei noissa kirkoissa pysy kartalla.
Päivän ajo oli liki koko päivän valtatietä pitkin, minkä varrella ei isompia virikkeitä ollut. Tuo kova tuuli varsinkin sivusta pääsi välillä hiukan yllättämään, kun se tuli esim. laskussa tultaessa suojaisesta paikasta avoimeen. Mutta onneksi se oli suurimman osan matkaa sivumyötäinen. Vastaisena se olisi ollut kamalaa tarpomista. Siitäkin on kokemusta esim. Vietnam-Laos-Kambodza-reissulla, jolloin ajoin liki tuhat kilometriä vastatuuleen Vietnamin itärannikkoa pohjoiseen.
Jotenkin tuo Ukrainan väriyhdistelmä kauheasta sodasta huolimatta rauhoittaa.Heinrich Wihelmin muistomerkki. Siinä oli infotaulu, mutten saanut selvää puolan kielestä.
Czestochowaan saavuin iltapäivällä viiden pinnassa. Majapaikkani Pokoje goscinne Czestochowa-Apartmentin löysin helposti aivan kaupungin sydämestä PikkuGeen johdattamana. Majapaikan vieressä oli iso linja-autoasema-kompleksi ja myös rautatieasema oli lähellä. Czestochowa on reilu kahdensadan tuhannen asukkaan kaupunki. Tuossa Wikipedia-linkissä on lisätietoa kaupungista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Cz%C4%99stochowa
Ny olen jo Czestchowan kaupungissa. Aika moinen seinämaalaus.Huoneeni Pokoje goscinne Czestochowa-Apartmentissä (17 euroa) oli aika pieni, mutta ihan siisti soluhuone pienellä parvekkeella.
Majapaikkaan sisäänpääseminen olisi oma tarinansa, mutta tyydyn vain toteamaan, että ilman paikalle sattunutta paikkakuntalaista, tilanne olisi ollut vieläkin hankalampi. Lopulta sain puhelinyhteyden isäntään, koska reception oli kiinni, eikä oma puolankielen taitoni riittänyt. Paikalle sattunut pelastusenkeli auttoi minut käytännössä majapaikkaan sisään.
Mukava oli parvekkeella seurata vilkkaan kaupungin elämänmenoa. Kaikki oli tässä lähellä kaupat, ravintolat, linja-auto- ja rautatieasema.
Perjantai 13.5.2022. Czestchowa – Kamiensk Gora 92 km/ # 1350 km, 452 nm
Perjantain reissu piteni merkittävästi lopun etsiskelujen ym. takia. Tekstissä myöhemmin.
No kerronpa heti nuo omat ja pääosin kartoista johtuvat sekoilut määränpäähän Kamienskiin saavuttuani. Olin tehnyt normaalisti reittisuunnitelman, jonka mukaan matkan piti olla alle seitsemänkymmentä kilometriä, mutta lopussa matkaa kertyikin reilut parikymppiä lisää. Käytän paljon sekä puhelimen Apple-kartastoa että GoogleMapsia kauppojen, kahviloiden ym. etsimiseen. Nyt kun tulin Kamienskin keskustaan, mistä oli matkaa asuntooni vielä noin seitsemän kilometriä, pysähdyin katsomaan, onko asunnon lähellä elintarvikekauppaa, mistä voisi napata suihkukaljat mukaan,
Kyllä perinteinen paperikartta tarvitaan myös reissussa puhelinkartastojen ym. ohella.
GoogleMaps ilmoitti, että noin puolivälissä liki matkan varrella on lähikauppa. No sinne sitten Mapsin ohjeineen mukaan. Ei ollut kauppaa siellä päinkään! Siitä sitten polkaisin takaisin keskustaan tuon 3,5 km. Siellä lähikaupan edessä vielä yritin varmistaa, tarvitsenko jotain ruokaa tms. kaupasta. Taas Googlemaps kertoi, että majapaikassa on ravintola auki iltayhdeksään. No se oli suljettu, kun vihdoin viimein löysin majapaikan. Majapaikka oli merkitty sekä Googlen että Applen karttaan väärin jopa ihan eri tien varteen ainakin pari kilometriä väärään paikkaan.Kysymältä paikallisilta, löysin majapaikan turhan ajamisen jälkeen. Pannaan nyt tähän iloinen kuva väliin, ennen kuin jatkan ”valitustani”.
Pääsin lopulta majapaikkaani. Sisälle pääseminenkin oli kiven takana, mutta rappusten edessä ollut rakennusmies auttoi ja lopulta joku rouva tuli laskemaan minut sisälle. Silloin vasta selvisi, että ravintola oli suljettu eikä mitään ruokailumahdollisuutta ollut lähimaillakaan. En ollut syönyt käytännössä mitään omaa aamupalaa lukuunottamatta. Oli kova nälkä ja otin taas pyörän alleni ja polkaisin tuon seitsemän kilometriä keskustaan Pizzeria Kamikazeen syömään. Ja sitten taas pyörällä takaisin tuo seitsemän kilsaa…. Että semmoinen lisästory!
Komean pizzan kävin syömässä seitsemän kilometrin päässä. Tässä on talon nimikkopizza Kamikaze. Pari palaa otin mukaan. Tämä oli keskikokoinen 40 cm halkaisijaltaan. Onneksi en tilannut isointa 47 cm.
Aamulla pääsin matkan päälle Czestochowasta normiaikana hiukan aamukymmenen jälkeen. Muutaman kuvan napsin ennen kaupungista ulosajoa. Vinkin kaupungista olin etukäteen saanut huippupyöräilijä Tea Vikstedtiltä. Hän mainosti kaupungin nähtävyyksiä. Hiukan harmitti, kun ne nyt jäivät katsomatta.
Tässä yksi Czestochowan kirkoista.Modernia ja vanhaa silmäniloa samassa kuvassa Czestochowan keskustassa.
Olin tehnyt alunperin reittisuunnitelman Komoot-sovelluksella, mutta kun alussa ajoin sen mukaan tietä 91 ja se vaikutti ihan mukiinmenevältä, pysyin sillä tiellä liki koko päivän. Komoot olisi vienyt jo alkumatkasta pikkuteille tuon valtatie 91 sijaan. Mutta ihan hyvä oli ajaa nyt valtatietäkin, kun olosuhteet olivat kohdillaan eikä tuo liikenne nyt mitään hurjaa ollut. Toki virikkeitä noilla pikkuteillä yleensä on enemmän. Kahvipaikkaa aloin etsiskellä reilun parinkympin jälkeen.
Löytyihän se kahvipaikka jätskin kera jäätelökojun terassilta. Maistui ja upposi. Jäätelökioskin kulmilla oli tämä muistopatsas.
Ajo-olosuhteet olivat tänään loistavat. Voisi jopa todeta, että oli filaristin ihannekeli. Lämpöä oli sopivasti siinä noin 25 astetta ja onneksi tuo eilinen 9 m/s tuuli oli laantunut merkittävästi. Se puhalsi nyt enimmäkseen sivumyötäisenä. Toki aivan lopussa, kun tie kääntyi luoteen suuntaan, oli hiukan sivuvastaistakin. Nyt oli hieman pilvipouta ja poltin olkapääni aika punaisiksi. Ajoin koko päivän hihattomalla pyöräilypaidalla kuten monen edellisenä lämpimänä päivänä. Aurinkorasvaa minulla ei edes ole mukana. Pitänee hankkia joku pikkuputkilo, nimitäin yöllä oli hankala nukkua noiden arkojen olkapäiden ja -varsien takia.
Sää oli perjantaina pyöräilijän ihannekeli. Eilinen kova tuuli oli laantunut sopivaksi sivumyötäiseksi ja lämpöä sopivasti.Aaveratsu Warta-joen sillalla on jo matkan loppupuoliskolla. Komeasti liehuu Suomen lippu, vaikka jo kahdesti olen korjannut sen katkenneen varren jeesus-teipillä. Tahtoo oikea jalka tarttua välillä lipun tankoon, jalkaa pyörän yli kiepauttaessa.Näitä komeita kirkkoja täällä on joka puolella. Tuonne menin sisään tuosta vasemmasta ovesta, mutta varsinainen kirkkosali oli lukittu ja sisäkuva jäi ottamatta.Tässä ilmeisesti talon isäntä on rakentanut komeaa aitaa takana näkyvälle omakotitalolle.Nyt olen jo loppusuoralla tiellä 91 liki Kamienskia.
Kamenskiin saavuin jo hyvissä ajoin, mutta sitten alkoivat nuo etsintätalkoot, joista jo alussa kerroin. Pari tuntia noissa merkeissä meni lisää. Majapaikkani Osrodek Sportu i Rekreacji Gora Kamiensk oli laskettelukeskuksen päärakennuksen neljännessä kerroksessa, joten sinne ylös kannoin Aaveratsuni portaita pitkin.
Vihdoinkin monien vaiheiden jälkeen vaatimattomassa huoneessani.
Vihdoin illalla kun sain yhteyden vuokraisäntään, sain tilattua myös aamiaisen aamukahdeksaksi. Kattaus oli loistava ja tavaraa riitti enemmänkin kuin sain syötyä. Minulla on jääkaapissa pari palaa pizzaa illan pizzareissusta, joten ei tarvinnut tehdä aamiaisella eväitä.
Pöytään tarjottu aamiainen laskettelurinnemaiseman edessä oli hyvä ja monipuolinen. Aamiaisen hinta oli 25 zl eli noin reilu viisi euroa.Tässä vielä yläkuvassa kattauksesta.
Miten reissuni jatkuu, on vielä hiukan epävarmaa. Tätä vauhtia en fillarilla pelkästään Suomeen ehdi säällisesti ajassa, joten pitää miettiä pyörän ohella muitakin vaihtoehtoja. Sattumalta eilen matkan varrelta sain viestin Kaima-Karppiselta, jonka kanssa olen reissannut ennenkin. Hänelle tuli yllättäen vapaata 21.-29.5. ja hän kyseli olisiko mahdollista yhdistää sitä jotenkin reissuuni… No sovittiin, että palataan asiaan, kunhan lauantaina pääsen isoon Lodzin kaupunkiin, mistä varasin hotellin perjantai-iltana samalla kun katsoin IPadista Suomi-Norja matsia.
Lauantai 14.5.2022. Kamiensk Gora – Lodz 84 km/ # 1434 km, 326 nm
Lauantain reitti oli aika tasainen kuten vähäiset korkeusmetrit kertovat. Tien korkeus vaihteli kahden sadan metrin molemmin puolin.
Loistavan aamiaisen jälkeen pääsin lähtemään Kamienskin majapaikasta hiukan kymmenen jälkeen. Ajoin kolmisen kilometriä ensin pikkutietä, mutta tie loppui kuin seinään. Tosin siitä olisi päässyt eteenpäin päällystämättömälle metsätielle, mutta katsoin parhaaksi palata päätielle. Siinä kun mietin tievaihtoehtoa ja kysyin sujuvalla puolankielentaidollani yhdeltä rouvalta tietä Belchatowiin, huomasin unohtaneeni mainion kevytreppuni majapaikaan jo toisen kerran tällä reissulla. Fillarin nokka takaisin majapaikkaan ja taas sain kuutisen kilometriä lisää Polkijatoverien kilometrikisakassaan. Joukkueemme pomo Piia Jokinen varmaan kiittää.
Majapaikkani Osrodek Sportu i Rekreacji Gora Kamiensk oli laskettelukeskuksen päärakennus.Tässä näkyy osa laskettelurinnettä Kamiensk Gorassa.
Ilma oli aika monta napsua huonompi kuin eilinen fillaristin ihannekeli. Lämpötila oli tippunut tuonne kahdenkympin pintaan, mikä oli vielä juuri ja juuri lyhyen ajopaidan keli viitisen astetta lämpimämpien ajopäivien jälkeen. Mutta tuuli oli äitynyt toissapäivän tapaan aika kovaksi, tosin ei sentään 9 m/s kuin torstaina. Tuulen suunta oli piirun verran hankalampi kuin aiemmin. Suurimmaksi osaksi se puhalteli vasemmalta sivusta. Piti siis pitää varansa tullessa avopaikalle. Satakiloisen kuskin iso tuulipinta tarjoaa tuulelle hyvät mahdollisuudet keinutella.
Taas mennään halki rehevien metsien ja poikki viljavien peltojen.
Ajoin tietä 484 Belchatowiin asti, minkä jälkeen tien numero muuttui 485:ksi aina viitisentoista kilometriä ennen Lodzia sijaitsevaan Papianiceen saakka. Tie oli pääosin aika hyväkuntoinen, mutta kapea ja osin vilkkaasti liikennöity. Pyöräteitä täällä Puolassa on ilmeisesti viime vuosina rakennettu paljon, koska taajamapaikoissa niitä oli yhtenään. Tosin ne ovat usein ikäviä ajaa, koska ne on tehty tiilistä ja aina taloliittymän kohdalla on punaisista tiilistä ladottu kohta, mikä on kymmenkunta senttiä alempana. Vaikka siinä on kuperat luiskat molemmin puolin, on ajaminen jatkuvaa pomppimista hitaassakin nopeudessa. Ylös ja alas notkuilu muutaman kymmenen metrin välein ottaa päähän ja välillä aina hyppäsin ajoradalle. Tosin täällä moni autoilija ”tööttää” aika helposti.
Tälläistä yksittäisten henkilöiden muistomerkkejä näkyy Puolassa kaupungeissa ja teiden varsilla. Tämä henkilö oli kuollut 70 vuotiaana vuonna 2019.
Noista kahvipaikoista hiukan, koska kahvinjuonti ja sen sallima lepo- ja virikehetki on itselleni tärkeää pyöräilyn lomassa. Kahviloita ainakin näillä seuduin on aika vaikea löytää. Ilmeisesti puolalaiset eivät ole samanlaisia kahvin litkijöitä kuin suomalaiset. Etsin yleensä GoogleMapsista kahviloita. Sen sijaan huoltoasemat ovat hyviä kahvitteluun. Reilunkokoinen kahvimuki maksaa 6-7 zl eli reilun euron ja kahvikoneessa on hyvä valikoima eri vaihtoehtoja. Pienet välipalat ovat myös edullisia ja nopeasti saatavissa kahvin oheen. Kahvista puheenollen tiedättekö muuten mikä on maailman toiseksi suurin kahvintuottaja? Aika yllättäen se on Vietnam, minkä opin Vietnam-Laos-Kambodza-fillarireissullani.
Pientä jo haukattua hotdog-välipalaa huoltoaseman baarissa. Otin kuvan vastineeksi, kun samaan aikaan selailin Facebookia. Siellä tyttäreni Petriina ja hänen miehensä Roni syödä ”brassailivat” pihviä hienossa argentiinalaisravintolassa Tallinnassa.
Papianice oli viimeinen isompi taajama ennen Lodzia. Lodz on Puolan kolmanneksi suurin kaupunki Varsovan ja Krakovan jälkeen. Asukkaita Lodzissa on noin seitsemän sataa tuhatta. Se on aika lähellä Puolan maantieteellistä keskipistettä, joten sananmukaisesti olen nyt keskellä Puolaa. Lodz on Tampereen ystävyyskaupunki. Tuonkin opin, kun selasin Lodzin Wikipediaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%81%C3%B3d%C5%BA
Valitsin Hotel Mazowieckissa pari euroa kalliimman ison 25 neliön huoneen lähinnä siksi, että siinä oli kisakaljat kylmänä pitävä jääkaappi.
Kaupunkiin saavuin puolikuuden pinnassa. Isossa kaupungissa oli hyvin pyöräteitä, mutta ajaminen noilla oli hidasta, kun ne vähän väliä muuttivat kadun toiselta puolen toiselle. Jonkin verran tuli posotettua myös liki miljoonakaupungin ruuhkissa. PikkuG löysi tällä kertaa loistavasti varaamanani Hotel Mazowieckin. Aivan hotellin nurkalla oli hyvä valintamyymälä, mistä vietyäni pyörän tavaroineen toisen kerroksen hotellihuoneeseen, kipaisin pyörävaatteet päällä hakemassa ”suihku- ja kisakaljat”.
Käyhän Suomen pelin katsominen näinkin. Isossa telkussa on Puolan television suora lähetys ja IPadissa näen noin 20 sekunnin viiveellä MTV:n kuvaa ja ääntä. Suomi tasoitti juuri 1-1.Tilaa oli hyvin kylppärissäkin.
Sitten vaan suihkuun ja IPad auki, koska liki suihkun jälkeen oli alkamassa Latvia-Suomi jääkiekkopeli. Peliä seurasin samanaikaisesti huoneen isosta telkusta, missä ottelu näytettiin suorana Puolan television toimesta. Ipadistani pystyin samalla parinkymmenen sekunnin viiveellä katsomaan MTV.n suomenkielistä lähetystä. Ensin näit tilanteen isolla ruudulla ja hiukan sen jälkeen tilanne tuli suomenkielisenä IPadin pieneltä näytöltä. Syömäänkään en enää viitsinyt illalla mennä, koska jääkaapissa oli vielä kaksi mojovaa palaa isokokoisesta Kamikaze-pizzasta edelliseltä päivältä.
Sunnuntai 15.5.2022 Välipäivä Lodz: 18 km/ # 1452 km
Edellisen huilipäivä ajamisesta pidin Tsekeissä tasan viikko sitten sunnuntaina. Sen jälkeen kilometrejä on kertynyt lähinnä Puolassa vajaa viisisataa. Eilen illalla katselin jääkiekkomatsin lomassa majoitusmahdollisuuksia seuraavaksi yöksi Lodzissa. Ensin ajattelin mennä suurkaupungin laitamille johonkin halvempaan majoitukseen kuin nykyinen, mikä on tämän reissun kallein tähän mennessä. Mutta sitten mukavuudenhalu voitti ja sitä edisti, kun huomasin huoneeni hinnan tippuneen neljällä eurolla 38 euroon. Joten vapaapäivää vietän samassa isossa ja mukavassa huoneessa 211 kuin eilenkin HotelliMazowieckissa.
Kello on vasta aamu yhdeksän ja pari tuntia olen taas askaroinut blogin parissa ennen aamiaiselle menoa. Saapa nähdä annanko Aaveratsun levätä tänään huoneessa…🤔
Perjantain tekstissä kerroinkin, että ystäväni Kaima-Karppinen otti yhteyttä ja arveli, että matkani varteen saattaisi sopia fillaritreffit saatuaan viikon vapaata töistä. Nuoret miehet käy vielä töissä… Itse ehdotin tapaamista Riikaan ja annoin hänelle ohjeita FlixBus-yhteyden käytöstä.
Oikeanpuoleisen Kaima-Karppisen kanssa olen reissannut aiemminkin mm. Virossa. Nyt miehellä on uusi reissupyörä. Jännä nähdä se.
Itse olen kerran ajanut FlixBusilla fillari kyydissä Tallinnasta Riikaan ja homma pelitti hienosti. Fillaripaikka pitää varata erikseen ja bussin takana on iso teline, mihin muistaakseni neljä pyörää on mahdollista remmein ym. kiinnittää. Kaima otti neuvosta vaarin ja eilen illalla jääkiekkopelin lomassa viestitti, että hän on ensi sunnuntaille varannut matkan Tallinnasta Riikaan FlixBusilla. Itse suunnittelin ajavani vielä reilu neljäsataa kilometriä ensi viikon aikana joko Bialystokiin tai Augustowiin Puolan pohjoisrajalle. Pitänee tänään aamiaisen jälkeen varata paikka jommasta kummasta kaupungista Riikaan ensi lauantaille tai sunnuntaille.
Siinä se FlixBus-matkalippu on aikuiselle ja fillarille Augustowista Riikaan. Varasin yömatkan. Säästyy yksi yöpyminen hotellissa. Kaima tulee illalla vastaavasti Tallinnasta FlixBusilla pyörän kera.
Hotelliaamiainen oli oikein runsas ja hyvä. Kävin tarkoituksella vasta puoli tuntia ennen aamiaisajan loppumista syömässä, niin pärjännee noilla sapuskoilla hyvin iltaan asti. Nyt sitten vapaapäivän puhdetöitä tekemään ja Lodzin kaupunkiin tutustumaan.
Vapaapäivästä nauttimassa Lodzin ydinkeskustassa.
Laitan tähän vaan kuvakertomuksen fillarilla surfailusta ympäri Lodzin keskustaa.
Tuollainen häkkyrä tuli poljettua välipäivänä nähtävyyksien perässä. On se fillari vaan kätevä peli varsinkin isossa kaupungissa. Ei olisi jalkaisin onnistunut.Lodz on kuuluisa grafiiteistaan. Valitettavasti kohdalleni osui vain yksi.Kiva vesipiste.Lodzissa on Puolan pisin ostoskatu peräti 4,2 kilometriä. Pietrkowskia ajoin edestakaisin ja katselin sunnuntain viettoa. Sunnuntaina ihmiset olivat hyvin liikkeellä.Kuuluisa pianisti Artur Rubinstein on kotoisin Lodzista, mutta vietti myöhäisen ajan Yhdysvalloissa.Rubinstein löysi nuoren oppipojan.Ajoin tuon pitkän Pietrkowskikadun päähän asti.Väsyttää… Sunnuntai-iltapäivä oli jo pitkällä ja ihmiset istuivat ulkoilmaravintoloissa.Tuollainenkin osui silmiin.Pari puistokuvaa.Mukava oli lämpimässä ilmassa viettää sunnuntaita.Mikähän juhla heillä oli menossa…En tiedä kenen kuuluisuuden viereen pääsin.No annoin Aaveratsulle saman mahdolisuuden.Nuori kaunotar.
Huomenna maanantaina vapaapäivän jälkeen Fillarantin matka jatkunee kohti pohjoista Strykowiin, mistä varasin majapaikan. Valitettavasti tuuli on kääntynyt ja luvassa on lähipäivinä vastaista. Saapa nähdä, miten äijän käy… Tuon vastatuulen tietäen, valitsin huomiselle lyhyen ajopäivän noin kuusikymmentä kilometriä. Ensi viikon aikana pitäisi selvitä sinne Augustowiin, mistä on varattu FlixBus-matka Riikaan. Augustowiin on fillarimatkaa reilu neljä sataa kilometriä ja suunnilleen sama matka on tarkoitus taitaa bussilla Riikaan. Sieltä jatkamme Kaima-Karppisen kanssa kohti Tallinnaan jotakin reittiä.
Ihan mukava 1 hh hotellihuone Fillarantille ja Aaveratsulle Tsekin Uherské Hradistessa.
No ei ihan vielä. Taitaa puuttua viitisen kilometriä, kun saavuin lauantai-iltapäivällä tänne Tšekin Uherska Hradisteen. Majoituin keskustaan U HeijtemaSarovec- hotelliin. Olikin hommaa tuossa kirjautumisessa. Täällä on respa auki vain aamupäivän ja sen jälkeen pitää kirjautua netti-terminaalissa saadakseen huoneen avaimen. En edes hoksannut valita kieleksi englantia, minkä huomasin vasta myöhemmin. Tšekin kielisillä ohjeita tulkkasin vaihe kerrallaan Google-kääntäjällä. Oli kovin monivaiheinen kirjautuminen, henkilötietoja ja ID tai passin kuvaaminen kameralla etc. Meinasi jo välillä hermot mennä, mutta tulihan tuo kypsyyskoe lopulta tehtyä ja laite oksensi avaimen huoneeseen 303. No tällä kertaa oli sen verran tilava hissi, että mahduimme Aaveratsun kera kyytiin.
Lauantai 7.5.2022 Skalica (SK) – Uherské Hradiste (CS) 46 km/ # 994 km, 250 nm
Lauantain reitti oli helppo ja lyhyt siirtymätaival maasta toiseen.
Kuten jo kuvatekstiin kirjoitin, tänään oli ”easy peace” taival maasta toiseen. Edellisen välipäivän ajamisesta olen pitänyt Unkarissa vappuaattona. Olisin pitänyt sen jo edellisessä Slovakian majapaikassa, mutta se oli varattu. Täältä Tšekistä varasin sitten lyhyen matkan päästä edullinen U HeijtemaSarovec-hotellin (33 euroa). Tämäkin oli varattu jo seuraavaksi yöksi, joten otin toisen lepopäivän majapaikan tästä kaupungin keskustasta aivan läheltä.
Aamupäivällä ajoin Skalican keskustaan ja huomasin mukavan näköisen kahvipaikan.Paikka oli kauniisti sisustettu ja sielläoli toinen toistaan komeampia leivonnaisia.Aivan kahvipaikan vieressä oli tämä sukulaissieluni patsas.
Juuri kun olin ajamassa kaupungista ulos, huomasin unohtaneeni kevytreppuni asuntoon. Ei muuta kuin soitto sinne ja kova reilu kahden kilometrin kipuaminen sinne ylös. Isäntä oli jo siivouspuuhissa ja sain reppuni ja hyvän matkan toivotukset. Saipa hyvän hien tuosta kipuamisesta ylös kukkulan laelle.
Tässä Skalican majapaikkani ylhäällä kaupungin laella.
No se hyöty edestakaisin kaupungissa ajamisesta oli, että tuli napattua muutamia kuvia Skalican kaupungista.
Tässä kolme kuvaa samasta paikasta hieman eri suuntiin.Näitä kirkkoja olen kuvannut kyllästymiseen asti tälläkin reissulla.Ja tuonne suuntaan jatkoin matkaa kuvaamiseen jälkeen.
No aikaa kului noissa alkuhämmingeissä, mutta siinä 11-12 välillä pääsin vihdoin kaupungista ulos. Olin ladannut päivän reitin sekä fillarinaviini PikkuGeehen että Komoot-sovellukseen. Tällä kertaa molemat olivat samaa mieltä ja tarjosivat hienon reitin pääosin pikkuteitä pitkin.
Niin Slalica vihdoinkin jäi taakse. Noita rypsi- tai rapsipeltojen kaunista väriä ja voimakasta tuoksua olen tällä reissulla todistanut monesti.Tšekin raja oli vastassa muutaman kilometrin ajon jälkeen Skalicasta.
Tšekin tasavalta taitaa olla kuudes valtio tällä reissulla. Aloitin Kroatiasta, sitten pieni viipale Sloveniaa, sieltä Unkariin ja muutamaan otteeseen Itävaltaan, Slovakia ja nyt Tšekki. Keski-Euroopassa valtiot ovat lähellä toisiaan. Fillarilla pääsee hienosti liikkumaan maasta toiseen.
Tsekeissä olivat älynneet rakentaa ihka uuden pyörätien Fillarantille. Maalaukset puuttuivat vielä. Tosin tuota herkkua ei kestänyt kuin pari kilometriä.Straznice oli ensimäinen isompi kaupunki Tsekin puolella.Kun ajoin kaupungista ulos oli puiston vieressä aita koristeltu sadoilla kuvilla. Tässä muutama niistä.Kaunis paikka ja hienoja valokuvasuurennoksia.
Matka jatkui. PikkuG ja Komeet-sovellus olivat arponeet minulle hienon reitin tänään. Pääasiassa sain ajella rauhallisia pikkuteitä pitkin. Pyöräilijöitä oli yllättävän paljon liikkeellä. Tuntuu, että sekä Slovakiassa että Tsekeissä on pyöräily-boomi päällä.
Tässä ylitän pienen joen pyörätien varrella.Tässä näitä kanssafillaristeja on eri ikäluokista.
Reitti oli todella miellyttävä. Paljon oli pyöräteitä ja ajoin monen viehättävän pikkukaupungin läpi. Luonnon kauneuttakin oli ihan riittämiin. Ilma oli ehkä hiukan alle kahdenkympin ja tuuli oli pääosin vastainen. Toisaalta tuulen voimakkuus oli alle 3 m/s eikä se harmittanut näin lyhyellä matkalla.
Kauniita ja varjoisia kujia oli pyöräreitin varrella ihan mukavasti.Täällä Tsekeissäkin oli panostettu pyöräteihin. Tässä väritetty pyörätie jatkui ilman väritystä pikkukaupungin läpi. Näitä kirkkoja riittää niin ettei pyssy laskuissa, minkä kaupungin tämä on.Vajaa kymmenen kilometriä ennen määränpäätä näin ulkoilmaravintolan ja haukkasin siellä tämän proosallisen pommesfrites-annoksen.Tuossa jo määränpää-kaupunkini näkyy. Matkaa sinne on enää alle viisi kilometriä. U Heijtema Sarovec-hotellihuoneeni oli aika pieni, mutta mukava. Mahtui Aaveratsuni, kun hiukan siirsin huonekaluja.
Illalla en enää viitsinyt lähteä ulos kämpästäni. Blogihommat työllistivät eikä ollut nälkä syötyäni myöhään iltapäivällä. Majapaikat varasin kahdelle seuraavalle päivälle. Ihan tuosta läheltä löytyi yksityismajoitus (Panzion Na Dlouhe 26 euroa) välipäivän merkeissä. Maanantaina on tarkoitus ajaa noin seitsemän kymmenen kilometrin päässä olevaan Valasske Mezirisin kaupunkiin. Panzion Tenis Klub DEZA (20 euroa) odottaa siellä Fillaranttia.
Sunnuntai 8.5.2022. Välipäivä Uherské Hradiste (CS) 16 km/ # 1010 km, 50 nm
Aamupäivällä luovutin hotellini täällä Uherskassa ja varasin vajaan kilometrin päästä uuden Penzion Na Dlouhen. Tässä ulkokuva.
Aamupäivällä jo yhdentoista aikaan ajoin tuon vajaan kilometrin matkan uuteen majapaikkaani. Soitin ovessa näkyvään numeroon ja kohta ystävällinen rouva avasi oven. Sanoi, että majoituttuminen on mahdollista iltapäivällä yhdestä alkaen. Jätin etulaukkuni ja pienet etuhaarukan pussukat säilöön. Tuota väliaikaa vietin aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä pääaukiolla Pilsneri Urquellia nauttien.
Hiukan tuli pyöräiltyäkin välipäivänä. Katselin kaupunkia ja ajoin vanhan kaupungin rautatieasemalle. Tarkoitus oli selvittää junayhteys aika pahan vuoriston välttämiseksi. Asemalla sain tiedon, että ajamalla junalla Preroviin, matka varaamaani majoituskohteeseen lyhenee noin 20 kilometriä, mutta nousumetrit vähenevät oleellisesti ohittamalla noin 700 metrin korkuinen kinkama. Ostin junalipun maanantaille. Tässä pieni kuvakertomus välipäivän vietosta Uherska Hradistessa.
Tässä majapaikkani ulkoa päin.Ja muutama sisäkuva myös. (26 euroa yö)Hyvä tuossa on Suomi-pojan köllötellä.Ja Aaveratsu sai myös hyvän lepopaikan.Kaunis kaupunki ja hienoja taloja.Onpa makee fillari. Varsinkin tuo runko, puuta!Lyhtypylväskaunotar.Illalla kävin syömässä äitienpäivän kunniaksi vähän paremmin. Ankanrintaa ja maalaisperunoita ja puoli litraa punaviiniä.Ihan mukavan idyllinen ravintolamiljöö.Vai mitä pidätte…?Puoli litra viiniä maksaa noin kuusi euroa.Täällä näitä patsaita riittää.Ja kirkkojakin kaupungissa oli useita.Näyttävä fillaristi tuli vastaan.Vaalean punaista…Ihana pikkutyttö huomasi salakuvaajan ja peitti kasvonsa.
Maanantai 9.5.2022. ”Junailupäivä” Uherské Hradiste – Valasske Mezifici 15 km / # 1025 km, 50 nm
Maanantain oli suunnitellut niin, että ensin junalla pikku pätkä Preroviin, jotta pääsen kiertämään aika pahan näköisen vuorikinkaleen ja jatkamaan Prerovista Aaveratsulla helpompaa reittiä määränpäähän Valesska Mezificiin. Mutta niitä vielä…!
Näin etupyörästä roikkumaan joutui Aaveratsuni ensimmäisellä junamatkalla.
Tänään tuli ihan vahingossa ”junailupäivä”. Kuten tuolla aiemmin kerroin. Minun piti junalla ohittaa vain ”vanhalle hipiälle” aikamoinen vuorikinkama ja ajaa sen jälkeen noin 55 kilometrin matka tänne Valasskeen. Mutta loppujen lopuksi siinä kävi niin, etten älynnyt hypätä junasta Prerovin asemalla vaan jouduin ajamaan Olomouciin asti. Sieltä olisi ollut varaamaani majapaikkaan liki sata kilometriä ja iltapäivä oli pitkällä. Olisi mennyt pimeälle…
Tässä sitä sitten junaillaan ensimmäisessä junassa tietämättä, että joutui toiseenkin…
Hiukan aikaa oli sormi suussa, mitä seuraavaksi. Varsinkin, kun täällä lipunmyyjät eivät osaa muuta kuin tsekkiä. Lopulta karttaohjelman kautta sain selville, miten pääsen junalla varaamaani majapaikka-kaupunkiin. Ostin lipun ja sanoin senior (yli 65v), mutta se ei taitanut rekisteröityä lipunmyyjälle, koska lipun hinta oli noin tupla edelliseen. No kuitenkin kyse on aika pienistä summista. Nyt henkilölippu tuplana maksoi noin viisi euroa 80 km matkalle.
Vihdoinkin jo toisessakin junassa…
Tätä toista junaa piti odottaa tunnin verran. Hankalaksi sen teki vielä, kun Olomoucisssa oli peräti 12 laituria ja kävin muutamankin kerran kysymässä miltä laiturilta juna lähtee, Aina kysymykseeni viitattiin, että katso taululta. Vajaa kymmenen minuuttia oli lähtöaikaan ja silloin vasta räpsähti, että laituri kolme. Fillarin kanssa nuo laiturien kulkemiset ovat aika hankalia. Välillä kannat pyörän ylös rappuja, joskus on liukuportaat ja aikamoista raiaamista se on. No onneksi ehdin sentään…
Kylläpä olut maistui hyvältä, kun noiden junaseikkailujen jälkeen vihdoinkin pääsin majapaikan kaupunkiin.
Majapaikkaani Panzion Tenisklub oli matkaa enää lyhyt pätkä. Panin fillarinaviini PikkuGeehen ensin määränpääksi LIdlin (iltakaljat ja aamupalatarpeet) ja sitten ajoin majapaikkaani. Ihan mukavan oloinen paikka ja hintalaatu-suhde 20 euroa on erinomainen.
Tuohon 20 euron hintaan nähden mukava ja tilava huone. Ja kylppäri on ihan jees!
Respassa oli kuvan kaunis ja ihana nuori tsekitär. Ilo silmälle… Hän antoi myös vinkin iltapalaa varten. Sinne oli matkaa noin kaksi kilometriä, mutta ehdin vielä hyvin ennen pimeän tuloa tehdä syömisreissun. Välillä tekee hyvää kävellä pyöräilyn ohessa. Pizzaa tilasin, koska siitä sai muutaman palan mukaan aamupalaa varten,
Tuosta pizzasta jätin kaksi palaa syömättä aamupalaksi. Tuo tuplapunkku (0,4 l) sen sijaan maistui… Respan kaunottaren suositus lähiravintolaksi oli oiva. En vaan tohtinut ottaa hänestä kuvaa muistoksi. Kaupungin keskusta on tuolla noin kilometrin päässä.
Paluumatkalla ravintolasta aurinko alkoi jo hiljalleen laskea, koska kello oli noin iltakahdeksan. Tässä on muutama kuva paluumatkan kävelyltä.
Kiva kävelyreittiä kulki pienen joen vierustaa. Samaa tietä ajoin aiemmin majapaikkaani.Sorsapariskunta nautiskelee lämpimässä illassa. Tyylikäs grafiitti-maalaus.Aurinko oli jo aika alhaalla. Auringon laskun aika oli 20.16.
Heti aamulla näytti, että tiistaista tulee hieno ajopäivä ja sääennuste antoi sille tukensa. Iltapäiväksi luvattiin 24 astetta lämpöä ja vastaisen tuulenkin pitäisi pysyä alle 2 m/s:ssa. Ajoin tiistaina paljon rauhallisia paikallisteitä fillarinavini PikkuGeen ohjaamana. Toki varmistukseksi olin tehnyt Komoot-reitityksen, mitä aika usein tulee katsottua. Sillä tuo PikkuG-veijari tekee välillä aikamoisia ylläreitä vieden jollekin aivan ihmeelliselle pikkutielle. Yleensä kun se ilmoittaa, että seuraavaksi vastassa on päällystämätön tie, kannattaa pysähtyä ja verrata Komoot-reittiin. Tosin muutama päällystämätön osuus tuli tänään poljettua, kun molemmat Garmin ja Komoot olivat samaa mieltä.
Tiistain ajoreitti oli aika onnistunut. Alussa oli kymmenisen kilometriä vilkkaasti liikennöityä ja kapeaa tietä, mutta loppupäivä mentiin paikallisteitä pitkin. Kauniita maisemia löytyy täältä Tsekin maallakin.Noita kirkkoja tulee kuvattua ehkä liiaksikin eikä millään jälkikäteen pysy mielessä kirkon paikkakunta.Tässä komea ja loistavaksi kulkupeliksi osoittautunut Aaveratsuni haukkaa happea.Tässä oli toinen soratiepätkä päivän mittaan, mutta ihan ajettava. Suurin osa ajaa täällä maastopyörillä, tosin maantiepyöräilijöitäkin näkyy jonkin verran.Aiemmin on matkan varrella ollut paljon kirsikkapuuta, mutta tänään enemmistö oli omenapuita.
Hieno sää ja kivat maisemat ovat aina virkistys fillaristille. Tänään oli tarjolla sen lisäksi vaihteleva reititys pääosin rauhallisia pikkuteitä pitkin. Myöskin pyöräilijöitä oli yllättävänkin paljon liikkeellä arki-iltapäivänä. Lämmön takia muutamat ajoivat yläkroppa paljaana, valitettavasti vain miehet. Kypärää täällä pidetään suhteellisen hyvin.
Puolimatkan kahvit join Nova Horkassa, mistä Wandelinin Olli vinoilikin Facebookissa ”Uudessa Horkassa”.Ja kahvin jälkeen mennään taas idyllistä pikkutietä pitkin ja jopa hiukan vaihteeksi alamäkeen.Tässä oli hieno paikka, missä paikallistie 4804 kulki kapeaa kannasta pitkin muutaman kilometrin. Tässä vasemmalla näkyy Bezruc-järvi ja oikella puolen oli pienempi Krivy Rybnik-järvi.
Tuon järvikannaksen ylityksen jälkeen tulin Jistebnikin pikkukylään, missä pysähdyin pienelle tankkaustauolle. Ranskanperunat ja olut oli yhdistelmä, mistä sai nestettä ja suolaa ja energiaa lämpimänä 24 asteen päivänä. Kylän pienessä ulkoilmaravintolassa oli puolenkymmentä muutakin fillaristia.
Omenapuut kukkivat täyttäpäätä. Välillä kukkien terälehtiä oli ilma pullollaan.
Ostravaan saavuin iltapäivällä neljän pinnassa. Jouduin hiukan etsimään Hostel Moraviaa. Applen karttaohjelma oli sijoittanut hostellin aivan eri paikkaan kuin vastaava GoogleMaps. Loppujen lopuksi olisi vaan pitänyt ajaa loppuun asti PikkuGeen ohjeilla, Ajattelin ”oikaista” IPhonen karttaohjelmalla enkä uskonut PikkuGeen käskyä tee U-käännös. No muutama kilometri tuli lisäaika, mutta mitä se tässä valmiissa maailmassa haittaa.
Ostravan keskustassa majapaikkani oli Hostellissa Moravia. Joa aikansa elänyt ja varsinkin huono Wi-Fi harmitti. Ei tuo hintakaan paha ollut 527 korunaa eli noin 21 euroa.
Hostel Moravian respassa oli jo iäkäs, mutta hyvin palvelualtis herra, toki ei ollenkaan niin vanha kuin itse olen. KIrjautumisen jälkeen hän johdatti minut huoneeseen 208 toisessa kerroksessa. Normaali rutiinit. Vaatteet pois etuhaarukan pussukoista, laitteet lataukseen ja sitten vasta suihkuun. Kaupassa en viitsinyt nyt käydä, mutta onneksi isosta satulalaukussa löytyi edellisiltana yksi juomaton Lidlin Argus-olut, mikä nyt piti valitettavasti nauttia lämpimänä.
Liki hostellia oli yksi Ostravan lukuisista kirkoista.Taisivat tytöt huomata salakuvaajan, vaikka kuvasin ”telellä” aika kaukaa.
Hostellista ulosmennessä vuokraisäntäni huikkasi minut juttusille ja esitteli jonkun nuoren pyöräilijän, mikä oli juuri kirjautumassa. Muutama sana siinä vaihdettiin ja.pääsin ”kehumaan” reissuani Suomeen. Samalla kysyin vinkkiä ruokapaikasta. Isäntä tuli ovelta näyttämään, että tuossa viidenkymmenen metrin päässä on edullinen ja isoja annoksia tarjoileva Hanoi-ravintola. Marssin sinne ja olikin oiva valinta. Tosin kuuden aikaan illalla ei muita asiakkaista ollut. Tilasin ravintolan ilmeisesti omistavan pienen vietnamislaismiehen suosituksen mukaan tuon kuvassa näkyvän annoksen. Mitään hajua minulla ei ollut, mitä pöytään ilmestyy. Kaveri kun ei osannut yhtään englantia ja minä vielä vähemmän vietnamin kieltä.
Hyvä ja reilu annos. Rapeaa possunlihaa vietnamilaisittain, riisiä ja kaksi isoa olutta maksoivat 249 korunaa eli aika tasan kympin euroissa.
Kämpillä tein jatkosuunnitelmia keskiviikolle ja torstaille. Molemmille päiville tulisi karttaohjelman mukaan 70 – 80 kilometrin etapit. Varasin jo edulliset majapaikat valmiiksi Booking.comin kautta. Keskiviikolle Hotel Labedy Gliwicessä ja torstaille Pokoje goscinneCzestochowassa. Jälkimmäiseen kaupunkiin sain suosituksen huippupyöräilijä Tea Vikstedtilta. Sääkin näyttäisi suosivan ajoa varsinkin keskiviikkona. Luvattiin jopa 27 asteen lämpötilaa ja myöhäistä tuulta. No katsotaan… 🚴😁👍
Sopranon majapaikassa sain nauttia keskiviikkoaamuna näin kauniin ja maukkaan aamiaisen.
Vadászkürt Panzio es Étterem oli siisti ja tyylikäs majapaikka Unkarin Sopronissa. Ehkä suunnilleen samanikäinen isäntäpari kuin itse, oli ystävällinen ja avulias. Pääsin lähtemään sieltä matkaan noin kymmenen pinnassa, koska maittava aamiainen tarjottiin jo aamukahdeksalta. Ajoin Sopronin keskustan läpi ja otin muutaman kuvan siellä.
Tässä yksi Sopronin kirkoista.Lienee Ferenc Puskas kuuluisa 1940-1950 lukujen jalkapalloilija ”Laukkaava majuri” ollut innoittajana.
Keskiviikko 4.5.2022 Sopron – Bratislava 104 km / #830 km, 329 nm
Keskiviikon ajoreitti harhaan ajoineen näkyy kartassa. Noista reittisekoiluista myöhemmin..
Aamulla sää oli jo lupaava ja ennuste lupasi vielä parempaa. Lämpöä 22-23 astetta ja heikkoa tuulta. Jo kymmenen aikaan lähtiessäni ei tarvinnut takkia pyöräilypaidan päälle. Yöt täällä Keski-Euroopan keväässä ovat vielä aika vilpoisia kymmenen asteen huippeilla. Panin fillarinavini PikkuGeen määränpääksi Mörbisch am See, minne oli matkaa viitisentoista kilometriä. PikkuG ohjasi minua ja Aaveratsuani pikkuteiden läpi. Osa niistä kulki metsän läpi ja oli vain kevyelle liikenteelle tarkoitettu.
Tälläistä tietä on vaihteeksi mukava ajaa. Vaikka kestopäällyste puuttuu niin tienpinta on tasainen ja hyväkuntoinen.Kohta tulikin Itävallan raja fillaristin eteen. Tuttu tilanne, koska eilen Sopronin ajaessa, ajoin tuollaisesta kevyen liikenteen ja hevosajoneuvojen rajaportista kahdesti.
Tänään ajoin suurimman osan ehkä noin seitsemän tai kahdeksankymmentä kilometriä Itävallan alueella. Am Mörischiin saavuttuani, laskettelin keskustasta alas lauttarantaan. Siellä on Neusiedler-järven ylityspaikka Illmibziin. Kolme varustamoa kilpailevat asiakkaista. Lautat lähtevät turistikaudella vapusta eteenpäin puolen tunnin välein ja matka maksaa yhdeksän euroa aikuiselta. Saavuin lauttasatamaan juuri yhdentoista aikaan ja seuraava lautta oli lähdössä 11.30. Lautta ei lähtenytkään, koska meitä oli vain puolenkymmentä asiakasta. Sen sijaan meidät ja fillarit pakattiin moottoriveneeseen. Isokokoinen perämoottori antoikin melkoista kyytiä. Vene suorastaan hypähteli veden päällä ja meteli oli melkoinen. Paljon nopeampi järven ylitys kuin lautalla.
Tämä jäi satamaan ja meidät kuljetettiin moottoriveneellä.Takana seisovat ovat kuljettaja ja hänen apulaisena. Heidän takanaan ovat kuusi pyörää, jotka eivät juuri kuvassa näy.Aluksi seilattiin Vapauden patsaan ohi…Ja ehkä kymmenen minuutin päästä tultiin määräsatamaan Illmizin puolella.
Illmizista ajamisen jälkeen alkoivat Fillarantin navigointisekoilut. Olin Mörischin keskustassa katsonut pikkuGeen julkisen liikenteen hakuvaihtoehtoja osatakseni lauttasatamaan. Otin sieltä noin vaan osoitteen (taisi lopulta olla lentokenttä), mutta sitten heti tajusin, ettei se ei voi olla lauttasatama enkä pannut navigointia päälle. Varsinkin kun pääkatu SeeStrasse näytti karttaohjelman mukaan vievän alas satamaan. Myöhemmin järven toisella puolen yritin laittaa navigointiosoitteeksi Bratislavan asuntoni osoitteen. Mutta vahingossa valitsinkin tuon ”lentokenttä”-osoitteen viimeksi tallennetuista. Siitä sitten ajamaan ja vasta paljon myöhemmin tajusin, että nyt on jotain vialla ja pysähdyin katsomaan Karttaohjelmaa ja Komoot-sovellusta. Olin painanut ainakin viitisen kilometriä ihan vikasuuntaan. Ei muuta kuin täyskäännös ja takaisin.
Nyt PikkuG ohjasi oikeaan suuntaan Neusiedler-järven itäpuolen rantatietä kohti pohjoista.
Matka jatkui tuon kohelluksen jälkeen Neusiedler-järven itärantaa seuraten. Itävallassa on selvästi panostettu pyörätieverkostojen rakentamiseen. Nytkin järven molemmin puolin kulkee moninainen määrä pyöräreittejä. Ja ilmeisesti tuo pyöräinfraan panostaminen myös kannattaa. Fillaristeja on tosi paljon. Kokonaiset perheet ajavat pyörillä. Suurin osa pyöristä on jo sähköavusteisia.
Tuossa kartassa näkyy järveä kiertävää pyörätieverkostoa.Kiipesin noin kymmenen metriä korkeaan näköalatorniin, mistä oli hyvä näkymä järvelle ja alas pyörätielle.
Tänään sain pitkään ajaa tuota järven itärantaa. Tuo kuvissa näkyvä pyörätie oli laadukkaasti päällystetty ja riittävän leveä sekä pelkästään kevyelle liikenteelle tarkoitettu. Kun pyörätie tuli luonnonsuojelualueelle, siinä ei ollut kestopäällystettä, mutta erinomainen hienosorapinta. Ajoin koko järven mitan noita hienoja ja rauhallisia pyöräteitä aina NeusiedlamSee– kaupunkiin asti.
Tässä vielä yksi kuva Neusiedler-järvestä pyörätieltä kuvattuna.Jossakin päivän puolimatkan vaiheilla pysähdyin ravintolaan keitolle. Olipa surkea esitys. Pieni kipollisen lihalientä, ei leipää ollenkaan, mikä esim. Unkarissa on itsestään selvyys. Tuo setti pienen mineraalivesipullon kera maksoi 7,10 euroa. Onneksi pyörän etulaukussa oli illalta jääneet pizzan palat, sai niistä sentään hiukan energiaa.Tälläistä rauhallista ja hyväkuntoista pyörätietä on upea ajaa.Sen sijaan tätä ei…PikkuG arpoi tämän minulle ja sitä olisi jatkunut pari kilometriä. Ei onnistunut, koska etupyörä alkoi sortamaan tuossa löysässä sepelissä. Piti seuraavasta risteyksestä hakea kiertotie.
Neusiedler-järven jälkeen oli maaseutua ja ajelin PikkuGeen osoittamia peltoteitä pitkään. Oli siellä ongelmansa, kuten tuo edellinen kuva osoittaa. Mutta pikku kiertämisellä siitäkin selvittiin. Slovakian raja lähestyi pikkuhiljaa, mutta aikataulut olivat jo paukkuneet. Kello lähestyi jo iltakuutta. Onneksi aurinko laskee vasta iltakahdeksan pinnassa.
Oli hieno tunne, kun tuo Bratislava ja Slovakian raja tuli näkyviin. Kaupungin keskusta on vain muutamien kilometrien päässä Itävallan ja Slovakian rajasta etelästä tullen.
Ajoin PikkuGeen ohjeilla keskikaupunkiin. Majapaikkani Red House sijaitsi ihan downtownissa. Isännän ohjeiden mukaan (noin puoli tuntia ennen) soitin hänelle viitisen kilometriä ennen saapumista majapaikkaan. PikkuG vei minut sujuvasti perille puolen miljoonan asukkaan vilkkaan kaupungin ytimeen. Löysin talon ja isäntä jo viittilöi alaoven edessä. Onneksi talossa oli hissi ja sain pyöräni neljänteen kerrokseen suhteellisen helposti. Ihan jees majapaikka, ei kuitenkaan sitä tasoa, mitä monet muut aiemmat olivat olleet. Isäntä oli avulias ja ystävällinen ja vitsailtiin muunmuuassa jääkiekosta.
Tässä Red House-asuntoni Bratislavassa 34 euroa.Asunnon ikkunasta oli näkymä sisäpihalle ja kukkulalla sijaitsevalle pientaloalueelle. Mahtavat nuo kukkulan kämpät nykyisin maksaa maltaita.
Saapumisen majapaikkaan meni aika myöhään. Ennen kuin kävin suihkussa kävin hikiset pyörävaatteet päällä hakemassa muutaman oluen sekä iltapala- ja aamiaistarpeet isännän neuvon mukaan puolen kilometrin päässä olevasta supermarketista. Aloin tekemään iltasapuskaa, niin räpsähtivät keittiön ja pesuhuoneen sulakkeet päältä. Soitin isännän numeroon ja rouva kertoi, ettei vedenkeitintä ja keittolevyä saa pitää samanaikaisesti päällä. Olisi tuon voinut laittaa varoituksena näkyviin… No ei kestänyt montaa minuuttia, kun rouva soitti ja oli jotenkin saanut etänä sulakkeet taas toimimaan, joten kesken jäänyt gourmet-ateriani valmistui. Keitettyjä nakkeja ja nuudeliannos sekä kylmää olutta!
Tätä Slovakian 5%-olutta tällä kertaa. oli tarjouksessa 0,44 euroa puolen litran tölkki.
Torstai 5.5.2022 Bratislava – Malacky 53 km / #883 km, 188 nm
Tänään otin tavoitteeksi vain lyhyen reissun eilisen satasen jälkeen. Osasyy siihen oli myös se, että illalla kun katselin majapaikkoja Booking.comin valikoimasta, en löytänyt niitä muualta Slovakian puolelta järkevän matkan päästä. Tsekkeihin kun olisi hypännyt, oli jo paremmin tarjontaa. Täällä Malackyssa oli kolme majapaikkaa ja niistä valitsin vaihteeksi hotellin. Kirjoitan tätä nyt Hotelli Atriumissa pienen kaupungin ytimessä. Tuossa muutaman sadan metrin päässä on Lidl, mistä löytyi suihkukaljat. Olen nyt kirjoitellut blogia toista tuntia ja pitäisi lähteä syömään…
Tässä tilava ja siisti hotellihuoneeni. Pyörän sain juuri ja juuri mahtumaan hissiin ja nyt se on parvekkeella.Ennen suihkua pesin nyrkkipyykkinä saippualla koko tänään päällä olleen hikisen pyöräilyvaatetukseni. Parvekkeella oli pyykkinaru valmiina. Toivottavasti ehtivät kuivua huomiseksi. Reissumiehen hommia.
Mutta sitten torstaipäivän teemaan… Aamupäivällä pääsin lähtemään kymmenen jälkeen. Otin muutamia kuvia Bratislavasta. Aiempi reissuni tänne oli yhdeksän vuotta sitten, kun eläkepolkaisullani Roomasta Hämptoniin oli päivän Bratislavassa.
Aamupäivällä lähtiessäni Bratislavasta otin muutamia kuvia kaupungista.Tonavan yliittävältä sillalta näkyy hyvin korkean kukkulan päällä oleva Bratislavan linna.
Sen verran vielä Bratislavasta nyt ja ennen. Kun yhdeksän vuotta sitten ajoin tänne, ei pyöräteistä ollut juuri tietoakaan. Nyt kaupungissa on erinomainen pyörätieverkosto. Se on pääosin toteutettu kevyellä tekniikalla. Katuihin on vain maalattu pyöräkaistat, mutta ne toimivat yllättävän hyvin. Bratislava varsinkin, kun yhdeksän vuotta sitten katselin sitä ensimmäistä, on hieman rosoinen ja mahtipontinen jäänne itäblokin rakennuskulttuurista. Mutta paljon on tapahtunut tuon ajan jälkeen, mutta jotenkin tuo piirre mielestäni näkyy vieläkin.
Torstain reittikuvaus.
Tänään ilma oli loistava. Jo aamupäivällä tarkeni hyvin ja iltapäivällä ennusteen mukaan oli noin 23 astetta ja heikkoa tuulta. Tuntui jopa lämpimämmältä. Aika moni oli heittänyt paidan pois päältä. Tonavan vartta kulkee molemmin puolin pyörätiet. Molempia puolia tuli kokeiltua, kun fillarinavini PikkuG välillä komensi toiselle puolen jokea.
Ukrainaa tuetaan täälläkin. Tonavan varren pyörätiehen oli kilometritolkulla maalattu tätä ja muita Ukrainan kannustuksia.Jalkapallotreeneissä ovat alkamassa. Tuo vihreäpaitainen näytti olevan valmentaja.Isot ja pienet kohtaavat Tonavalla.
Tonavan varren pyörätie kulki välillä kauempana joesta metsiköiden läpi. Oli ilo ajaa, kun ei edes kuulunut autojen ääniä. Puiden lehvästöt loivat omalaatuisen tunnelman ja valo-varjo-vaikutelman, tien näkyessä jo pitkästä matkasta. Tuonneko pitää seuraavaksi sukeltaa, mahtuukohan tuosta läpi…
Hienoa valon ja varjon leikkiä ja samalla suojaa auringolta.
Devonin pikkukaupungissa pidin ensimmäisen kunnon tauon. Matkaa sinne oli Bratislavan majapaikasta vajaa viisitoista kilometriä. Istuin aika pitkään kahvilla seuraavassa kuvassa näkyvällä terassilla. Oli jo puolipäivä ja osa terassin ihmisistä näytti syövän jo lounasta. Terassin vieressä oli reklaami, mikä mainosti päivän useamman ruokalajin lounasta 6,50. Tosin tekstistä en ymmärtänyt mitään. Mutta itsellä ei ollut vielä nälkä. Olin aamulla tehnyt yhden ison sämpylän matkaevääksi, mutta senkään aika ei ollut vielä.
Kiva ja suojaisa ravintolan terassi. Itsellä tosin oli alussa aurinkopaikka, mutta myöhemmin siirryin aurinkovarjon suojaan, kun tuo edessä näkyvä pöytä vapautui.212 metriä korkean kallion päällä sijaitseva Devinin linna oli Tonavan ja Morava-joen yhtymäkohdassa. Strategisesti hyvin valittu liinan paikka. Pystyi ylhäältä hyvin hallitsemaan kummaltakin joelta tulevia vihollisia. Wikipedian mukaan linna on rakennettu vaiheittain vuosina 864 – 15. vuosituhan.
Devinistä matka jatkui Morava-joen vartta seuraten. Itävallan ja Slovakian raja kulkee Bratislavasta alkaen Tonavan keskilinjalla jatkuen sitten muutama kymmenen kilometriä Morava-joen keskellä. Myös Morava-joen vartta seurasi pyörätie, mikä laadultaan tosin vaihteli. Välillä oli hyväpintaista ja välillä aikamoista pomppimista.
Tässä olen vielä aivan Devinin linnan läheisyydessä. Ilma suosii ja Fillarantti nauttii…Välillä sai ajaa pienten siltojen yli.Tuossa kuvassa näkyy, kun tarkkaan katsoo tuon ison puun kohdalla yksi harmin paikka. Puun juuret rikkoivat päällystettä. Tuossa ei ole ongelmaa, mutta monessa paikassa oli aika jyrkkiä valleja, mitkä hidastivat matkan tekoa.
Mittava-joki luikertelee Wikipedian mukaan 354 kilometriä alkulähteiltään 1380 metrin korkeudesta Tšekin ja Puolan välisen rajan läheltä yhtyen lopulta Tonavaan. Juuri tuosta yhtymäkohdasta lähdin seuraamaan Morava-jokea vastavirtaan. Pyörätie oli välillä aika heikkokuntoinen. Varsinkin puiden juuret olivat rikkoneet päällystettä ja monessa paikassa oli melkoisia ja osin teräväreunaisia valleja, mitkä hidastivat ajamista.
Tässä kohtaa Morava-joki erkanee reitistäni kääntyen länteen, kun itse jatkoin pohjoiseen. Samalla erkanin Slovakian ja Itävallan välisestä rajasta.Tässä Aaveratsuni puun varjossa samassa paikassa kuin äskeinen kuvakin.Taulussa kerrottiin alueen historiasta ja ominaispiirteistä slovakiksi, englanniksi ja saksaksi. Siinä kerrottiin myös, miten noin 40 vuotta sitten Tšekkoslovakian ja Itävallan välinen raja oli tarkasti vartioitu ja joki ja sen reuna-alueet rajavyöhykkeellä muodostivat luonnolle suojaisen Green Beltin, minne ihmisillä ei ollut asiaa.
Morava-joen pyörätiestä erkaanuttuani laitoin PikkuGeen etsimään Plavecky Stvrtokin pikkukaupungin. Sieltä oli enää vajaa kymmenen kilometriä määränpäähän Malackyyn. Otin vaimoni toivoman ”pakollisen” hautausmaakuvan nyt Slovakiassa ja sen jälkeen hain mukavan varjopaikan pikkukapakan edestä. Aamulla oli tehnyt sämpyläevään pyöräni etulaukkuun ja nyt oli sen aika kera kylmän olusen.
Maistuikin hyvältä, kun iltapäivä oli jo pitkällä.
Majapaikkaani Atrium Hotelliin Malackyssa saavuin kolmen pinnassa. Hotelliin rekisteröityminen kävi sukkelaan. Täällä kysytään passia tai ID-korttia. Itse olen pärjännyt ajokortilla, josta otetaan valokuva. Sen sijaan kun laitoin pyörääni hissiin, olikin aika homma saada pyörä ja satakiloinen Fillarantti mahtumaan pikkuruiseen hissiin. Pyörä oli pystyssä, mutta itseäni en millään meinannut saada sopimaan niin, että hissin oven saa kiinni. Lopulta onnistui…
Tässä hotellihuoneeni Atrium Hotellissa.
Majapaikka oli siisti ja lähivuosina sisältäpäin remontoitu. Tuolla päivän alussa jo kerroinkin, että kun sain laitteet lataukseen, pesin vielä nyrkkipyykkiä ennen suihkuun menoa. Blogihommat työllistävät myös tunteja päivässä. Illalla ennen syömään menoa kirjoitin tunnin pari ja nyt aamulla olen kirjoitellut jo puolitoista tuntia puoli seitsemästä alkaen. Kohta laitan tähän pisteen ja lähden aamiaiselle.
Illalla mietin, että jäänkö syömään illallisen hotelliini vai menenkö ulos. Jotenkin nuo hotelliruokailut tuntuvat persoonattomilta, joten kävelin muutaman kilometrin lenkin ja söin tuon maittavan kalkkuna-annoksen tasokkaassa Ravintola Kittyssa. Annos oli paikallisesti aika hintava noin kymmenen euroa ja puoli litraa viiniä maksoi viisi euroa. Kevyt mutta hyvänmakuinen karahviviini oli hinnoiteltu euro per desilitra.
Perjantai 6.5.2022 Malacky – Skalica 65 km / #948 km, 199 nm
Täällä sitä ollaan korkean mäen päällä Skalicassa Slovakian pohjoisosassa lähellä Tšekin rajaa.
Olen lauantaiaamuna Panzion nad Skalicoussa ja olisin halunnut olla toisenkin yön, mutta majapaikka oli jo varattu. Olen ajanut ilman välipäiviä jo aika pitkään. Jos oikein muistan Vappuaattona olin viimeksi ajamatta. Illalla varasin hotellihuoneen Tšekin puolelta noin neljän kymmenen kilometrin päästä.
Perjantain ajoreitti.
Mutta sitten perjantaihin… Malackyssa olin hotellissa ja siellä oli hyvä aamiainen. Suursyömärinä tuli pantua napa kireäksi aamiaispöydässä, joten hyvät pohjat oli päivän askareille. Liikkeelle pääsin vasta yhdentoista pinnassa. Reitin olin suunnitellut pohjoiseen Skalican kaupunkiin , mistä jo torstai-iltana varasin tuon alkukuvana näkyvän majapaikan.
Hotelli Atriumin aamiaispöytä oli runsas. Tässä on näkyvissä vain lämmin puoli.
Perjantaina ajoin pääosin valtatie kakkosta. Tosin moneen otteeseen poikkesin taajamiin pikku tauoilla ja mielen virkistämistä varten. Kahvia naamariin ja taas menoksi. Liikenne kakkostiellä oli sangen vilkasta.
Ensimmäisen tauon pidin Velka Levarassa noin kymmenen kilometrin jälkeen. Siellä komean kirkon kaksi tornia kohosi 46 metrin korkeuteen.
Tuosta matkasta ei ole paljon kerrottavaa. Tasaista valtatietä, paljon liikennettä ja harmaa ilma. Eilen oli lämpöä reilusti yli kaksikymmentä astetta, mutta perjantaina se oli noin 17-19 astetta. Onneksi tuuli oli sangen hiljainen eikä satanut.
Tässä salakuvaaja iski päivän toisessa kaffeepaikassa.Tien varrella oli välillä peltomaisemaa tai tälläistä metsänäkymää.Tässä olisi vinkkiä Suomeenkin…
Tuossa viimeisessä kuvassa näkyy läheltä paikallinen tapa tärinäraidasta. Siinä olisi mallia Suomeenkin, missä pyöräilijänä olen kironnut tärinäreunat.
Suomessa ne vielä jyrsitään ajokaistan ulkopuolelle, jolloin ojan puolelle jää aivan olematon tila ja siitä kun pyörällä hairahtuu tärinäalueelle, meinaa hampaat tippua. Täällä on tärinäraita pilkkumaalattu ja se aiheuttaa tärinän, mutta sen päällä on ihan hyvä ajaa fillarilla.
Penzion nad Skalicou oli miellyttävä tuttavuus 26 euron hintaan. 40 neliön majapaikassa olisi ollut tilaa useammallekin. Yläkerrassa oli iso laverisänky. Aaveratsulleni löytyi hyvä parkkipaikka portaiden alta.Keittiössä pystyi hyvin tekemään iltapalan ja aamiaisen. Tarpeet nappasin jo kaupunkiin tullessa Lidlistä.Hyvä kylppäri. Suihkulaitetta ei kuvassa näy. Sen kanssa oli hiukan käyttöongelmaa. Kymmeniä vipuja eri tarkoituksiin, ei heti meinannut osata käyttää.
Kello painaa päälle. Kämppä pitää luovuttaa puolen tunnin päästä kymmeneltä ja tavarat on vielä pakkaamatta. Yritän saada tämän nyt loppuun. Tänään pitäisi ajaa Tšekin puolelle noin neljän kympin päähän koilliseen, mistä Uherska Hradiste– nimisestä kaupungista varasin lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi hotellihuoneen. Sieltä sitten tarinaa ja kuvia myöhemmin…’
Harvoin reissuni on näin hitaasti edennyt. Lensin Splitiin 20.4.2022 ja nyt olen Etelä-Unkarissa vappupäivänä 2022.. Matkaa fillarilla on kertynyt vasta viisi ja puoli sataa kilometriä ennen vappupäivän ajoa. Lentin kaupungissa viihdyin perätä kaksi yötä. Suuri syy siihen oli loistava ja edullinen Don Quijote-asunto.
Vappuaatto 30.4.2022 Lentissa. Aaveratsuni sai levätä. Muutama kuva…
Don Quijote-asuntoni Lentissa oli reissun tähän menneistä paras ja viihtyisin. Asunnon hinta oli 27 euroa vuorokausi ja siihen sisältyi mainio huoneeseen palveltava runsas aamiainen.Tässä ulkokuva kadun puolelta. Sisäpihalla oli valtavan iso ja viihtyisä terassi.Tässä Lentin kirkko.Ja sama sisältä päin.Kirsikat kukkivat kauniisti kirkon vieressä, kun kävin vappuaattona ostamassa kuohuviiniä ja mansikoita.Laadukasta unkarilaista kuohuviiniä Extra Dry ja mansikoita… Vapputunnelmaa reissun päälle. 🍾😁👍
Vappupäivä 1.5.2022 Lenti – Körmend 59 km / # 607 km, 328 nm
Tälläistä herkkua oli tarjolla, kun läksin ajamaan vappupäivänä Lentistä kohti Körmendiä. Tosin tuo pyörätie loppui parin kilometrin jälkeen. Tässä vappupäivän ajoreittini.
Pääasiallinen ero Kroatiaan on ollut täällä Unkarissa maaston tasaisuus, mutta myös tuulen suunnan muutos. Liki koko Kroatian osuuden sain nauttia siitä, että tuuli oli pääosin selän takana. Sen sijaan täällä Unkarissa tuuli on tehnyt täyskäännöksen. Jo monta päivää olen ajanut täällä vastatuuleen. Vappupäivänä tuo tuuli oli pahin noin kuusi metriä sekunnissa ja seuraavina päivinä noin neljä metriä sekunnissa, mutta koko ajan koillisen suunnasta eli vastoin ajosuuntaani. Tuntuu kuin ajaisi koko ajan loivaa ylämäkeä ja vauhti tahtoo tippua tuonne 15 km/h:ssa tai alemmas.
Näitä rapsi- tai rypsipeltoja täällä on yhtenään. Ukrainan lipun värit loistavat.
Vappupäivän ajomatkalla oli muutamia pikkunousuja noin viidenkymmenen metrin korkeuserolla, mutta ne olivat helppoja. Sen sijaan tuo vastatuuli alkoi rassata vapunpäivänä, kun ennusteen mukaan keskituuli oli koillisesta 6 m/s ja puuskissa vielä selvästi kovempi. Ilma sinällään oli ihan mukavan lämmin. No siinä se tuuli suhisi koko ajan korvissa ja hidasti matkan tekoa selvästi. Onneksi matkaa ei ollut kuin kuutisen kymppiä. Toki olin tuon matkan valinnut osin sääennusteen mukaan.
Näitä kirkkoja ja hautuumaita oloa kuvannut kyllästymiseen asti. Tämä taitaa olla Csesztregin kirkko jo alkumatkasta.Vaimoni taas on toivonut hautuumaakuvia ja tässä taas muutama.Mitähän tämän pariskunnan elä on pitänyt sisällään…Toisaalta hautausmaalla käynti on vaihtelua matka-ajamiseen ja tietyllä tavalla myös rauhoittaa.
Tällä reissulla asetin myös tavoitteen tehdä lyhyitä videoraportteja matkan päältä. Siinä on vaan se ongelma, etten osaa videon teon aikana muuttaa etu- ja takakameran välillä. Vaimon kanssa puhun päivittäin Facetime-puheluita ja siinä tuo kameran suunnan muutos on helppo tehdä. No opetellaan tätäkin lajia….
Kahvilla tulee käytyä monta kertaa päivässä. Sen on pientä vaihtelua ja myös fillaristin polttoainetta.
Körmendiin tulin hyvissä ajoin johtuen pääosin lyhyestä etapista. Majoituin Körmend Lakas-yksityismajoitukseen. Tälläkin reissulla olen tullut siihen johtopäätökseen, että majoitukset kannattaa keskittää yksityisten vuokraamiin asuntoihin hotellien sijaan. Saa paljon enemmän tilaa ja viihtyvyyttä vähemmällä rahalla.
Vaikka Unkari on tasaista plaania, löytyy täältäkin korkeuseroja. Ovat sellaisia lyhyitä pyrähdyksiä, tässä senttiä alamäkeä.Matkan varrella oli näyttävän näköinen iso talo.En tiedä oliko tuo lippu Vapun päivän kunniaksi vai Unkarin. Kyllä täällä Unkarissa silmä lepää noissa Ukrainan väreissä. Kaunista ja rauhallista.Majapaikkani Körmendissa oli Körmend Lakas. Kiva ja viihtyisä pikku asunto.Aaveratsu löysi hyvin paikkansa yläkertaan johtavien portaiden edessä. Itse en edes käynyt tuolla ylhäällä vaan nukuin tuossa alakerrassa.Väriä löytyy kylppärissä.
Illalla jaloittelin kaupungin keskustassa ja kävin paikallisessa tavernassa pizzalla. Ruokajuomana oli maukasta ja edullista Sopronin punaviiniä. Tilasin sitä ison lasillisen ja lopulta otin pulloon jääneen lopun mukaani kämpille iltajuomaksi.
Illalla tein pienen kävelylenkin kaupungissa ja kävin syömässä pizzan.
Kävelin majapaikkaani noin parin kilometrin matkan. Mutta sitten tapahtuikin…niinkuin HIFK on joskus mainostanut – sattuu ja tapahtuu! Väänsin avaimella lukkoa auki ja räts, avain katkesi sinne sisään. Onneksi oli kännykkä taskussa ja soitin omistajan numeroon. Siellä vastasi rouva ja kertoi miehensä lähtenee toiseen kaupunkiin käymään ja sanoi, että noin tunti menee. Siitä sitten kipaisin kadun yli paikalliseen ja istuin siellä parin oluen verran. Muutaman kerran soitin emännälle ja aikataulu sen kun piteni. No reilun puolentoistatunnin jälkeen isäntä oli saanut oven auki ja pääsin taas kämpilleni. Mutta siinä jäivät blogi- sun muut työt tekemättä.
Pizzareissun jälkeen tuli takaisin kämpille, mutta sitten Hups…
2.5.2022 Körmend – Buk 68 km / # 675 km, 274 nm
Nyt on tullut tavaksi nämä lyhyet siirtymät kaupungista toiseen. Osin on tietoinen valinta tuon ikävän vastatuulen takia, osin varmaan tuo ikäkin lisää mukavuudenhalua.
Tässä Vapun jälkeisen maanantain ajoreitti.
Maanantaina ajelin Szombathelyn kautta Bukiin vajaan seitsemänkymppiä. Kotimaassa on kilometrikisa jo alkanut ja nyt reissusta tullee säännöllisesti kilsoja Polkijatoverien kassaan. Ennen Körmendistä ulosajoa tein vielä pienen turistin Sightseeing-kierroksen kaupungissa.
Bukin komea kirkko oli hyvin lähellä asuntoani. Tein aamulla ennen poislähtö pienen fillari-sightseeingin kaupungissa.Onkohan tämä kaupungintalo…Kaunis konditoria ihan Bukin ydinkeskustassa.Nyt olen jo kohta ajamassa pois Bukin keskustasta. Tuolla taustalla näkyvässä Tavernassa kävin eilen illalla pizzalla.
Pääsin ulos Görmendistä kymmenen yhdentoista välillä. Alkumatkasta oli pyörätietä, tosin aika pomppimista. Unkarissa on jonkin verran eri tasoisia pyöräteitä, sen sijaan Kroatiassa niitä ei juuri tavannut. Vastatuuli sen kun jatkui. Taisi olla nyt jo neljäs päivä peräkkäin. Tänään noin neljä metriä sekunnissa. Tosin iltapäivällä, kun tuli sadekuuro, niin tuuli tyyntyi siksi ajaksi aika lailla.
Nämä kaverukset tulivat uteliaina paikalle, kun hyppäsin ojan yli ja tulin tähän lehmä-aidan eteen.Taas näitä rauhoittavia viherkelta&sinisiä näkymiä, mitä on viime päivät saanut katsella.
Szombathelyssä vähän reilussa puolivälissä reittiä pidin kunnon tauon kahvin kera ja samalla katselin kaunista kaupunkia. Szombathely on Unkarin vanhin kaupunki. Siellä on noin 80000 asukasta. Katsoin Wikipediasta hieman tietoja kauniista ja laitan suoran lainauksen seuraavan kuvan perään.
Nyt olen välisatamassa- Szombathelyssa, mikä on Unkarin vanhin kaupunki.
Szombathely on Unkarin vanhin kaupunki. Sen perusti Rooman keisari Claudius vuonna 45 nimellä Colonia Claudia Savariensum. Se oli Pannonia Superiorin provinssin pääkaupunki, joka sijaitsi tärkeän kauppareitin, meripihkatien, varrella.
Szombathelyn komea pääkirkko.Sama kirkko kurkattuna pääovelta sisään.
Kaupungin nimi tulee unkarin sanoista szombat’lauantai’ ja hely ’paikka’ – paikalla pidettiin ennen lauantaisin markkinoita.
Vielä piti kahvikupillinen juoda ennen Szombathelystä poistumista.Tässä jo maanantain loppumatkalla. Näitä pieniä pyhimysmuistomerkkejä täällä on yhtenään.Surullinen muisto ilmeisen menestyneen koripalloilijan kuolemasta. Jos luin oikein nuorimies oli syntynyt 1979 ja kuollut 2008.
Loppumatka noin 35 kilometriä sujui hyvin. Aluksi alkoi hieman ripsottaa vettä ja vetäisin keltaisen sade- ja tuulitakkini päälleni. Se hyöty sateesta oli, että tuuli laantui selvästi. Määränpäähän Bukiin ja Brigitten Apartmentiin tulin jo hyvissä ajoissa. Emäntä otti minut ystävällisesti vastaan.
Tämänhetkinen asuntoon on Apartman Brigitte Bukfurdö. Tilava ja siisti, ehkä hintaluokaltaan hieman yläpäässä 34 euroa.Siisti kylppäri.
Laitteet laitan yleensä heti lataukseen. Suihkuun meno sai nyt odottaa, olihan suihkukaljat hommattava ensin. Polkaisin Aaveratsulla muutaman kilometrin COOPin kauppaan ja ostin sieltä samalla iltapala- ja aamiaistarpeita. Tänään gourmet-illalliseni oli paistinpannulla grillattua makkaraa ja kattilassa tehtyä nuudelia ja tottakai kylmää hyvää olutta. Blogihommat työllistivät pitkään iltaan.
Ja Aaveratsun laitoin parvekkeelle tuulettumaan. Tästä Brigitten kauniista talosta läksin tänä aamuna kymmenen pinnassa.
2.5.2022 Buk – Soproni 51 km / # 726 km, 372 nm
Tänään oli tosi kaunis ja vaihteleva reitti. Ensin ajoin reilun kymmenen kilometriä Itävallan rajalle. Itävallan läpiajoa oli noin 25 km ja Unkarin rajalta Soproniin oli matkaa noin kymmenen kilometriä. Varsinkin Itävallan puolella kumpuileva ja hyvin hoidettu maaseutu loistavine maalaisteineen on nautinto ajaa. 🚴
Tiistain ajoreitti oli maastonmuodoiltakin vaihteleva.Komea sotasankarien muistomerkki heti alkumatkasta.
Tänään ilmakin suosi pitkästä aikaa. Tuuli pyöräilijän pahin vihulainen oli kääntynyt ystäväksi neljän ikävän vastatuulipäivän jälkeen. Ilma oli selvästi myös lämmennyt tuulen käännyttyä etelän puolelle. Ennuste lupasi iltapäivälle noin 22-23 astetta ja suotuisaa tuulta noin 2-3 m/s.
Vielä olen Unkarin puolella, mutta kohta tulee Itävallan raja vastaan.Tuosta aukosta saivat pyöräilijät ylittää rajan.Autoilijoille oli muualla rajanylityspaikka. Tämä oli varattu pelkästään kevyelle liikenteelle ja jalankulkijoille.
Ylitin itseasiassa tuon rajan muutamaan kertaan, kun palasin Unkariin ja yritin löytää kahvipaikkaa, missä pystyisi maksamaan forintin kolikoilla, joita oli kertynyt aika kasa. Kauppa löytyi ja kaupan portailla nautin lämpimässä auringon paisteessa jäätelön. Sitten taas takaisin Itävaltaan ja suunta kohti Sopronia.
Muutaman kilometrin ajettuani Itävallassa löytyi kahvipaikka. Olihan kahvin hinnalla eroa. Unkarissa euron molemmin puolin ja Itävallassa 3,7 euroa.Itävallan puolella oli siistimpää ja viimeistellympää kuin Unkarissa. Elintasoero näkyy myös hinnoissa.
Ajoin Itävallassa paikallisteitä ja osin suomalaisittain peltoteitä, joita navini PikkuG minulle arpoi. Peltotietkin olivat päällystettyjä ja hyväkuntoisia. Toinen ero Unkariin oli, että nyt maasto oli aika kumpuilevaa ja vaihtelevaa. Välillä ylös ja taas alas. Korkeuserot vaihtelivat kahdensadan ja kolmensadan välissä.
Nyt olen vuorostaan Itävaltalaisen pikkukylän hautausmaalla.Tässä hautausmaan perimmäinen pää.Kaunista maisemaa kummallakin puolen tietä.Vielä olen Itävallan maaseudulla, mutta kohta taas Unkarissa.
Itävallan ajo-osuutta jatkui noin 25 kilometriä ja sitten tuli Unkarin raja eteen. Pysähdyin sentään rajalla ottamaan valokuvan.
Tässä raja. Kuten kuvasta näkyy tuosta ei saa mennä autoilla .Tuohon tukevaan pyörätelineeseen laitoin Aaveratsun kuvan ottamisen ajaksi. Aamulla lähtiessä tein yhden sämpylän eväät ja ne maistuivat nyt mainiosti kylmän Gösserin kera.
Unkarin puolella noin viisi kilometriä ennen Sopronia pysähdyin kyläkaupalla ja uskalsin ottaa olusen aamulla tekemäni sämpylän seuraksi. Ei ollut enää pitkä matka määränpäähän. Loppumatkan PikkuG nuotitti reittiä loistavasti ja vei pikkuteitä pitkin suoraan varaamaani majapaikkaan.
Lehtipuut varjostivat mukavasti viimeisiä kilometrejä Sopronissa. Majapaikkani täällä Sopronissa on Vadaszkurt Panzió es Etterem. Siisti ja iso huone.Myös kylppäri oli siisti ja suihku hyvä. Majapaikan hinta oli 38 euroa, mutta siihen kuuluu asiakasarvioiden pohjalta laadukas aamiainen.
Nyt on suihkut käyty ja blogia olen naputellut reilun tunnin. On aika ottaa reppu selkään ja lähteä pienelle hankintakierrokselle. Majapaikka on ihan keskustan tuntumassa ja kartalta jo katsoin muutamia ravintoloita puolen kilometrin säteellä.
Lähipub oli puolen kilometrin päässä.
Tuo iltakävely jäi vähiin, kun vajaan puolen kilometrin päästä löysin lähipubin. Telkkarista tuli Giro Italia ja tilasin oluen, mutta samalla kysyin onko mitään syötävää. Pizzaa löytyy ja sitä saman tien tilasin. Söin siitä vain reilun puolen ja pyysin loput pakettiin aamupalaksi. Kaupasta hain vielä hiukan lisää tarpeita ja palasin kämpille.
Taisi Unkarin reissu loppua Soproniin…
Illalla varasin majapaikan Bratislavasta Slovakian pääkaupungista. Tuttu kaupunki sekin on Rooma – Hämpton eläkepolkaisultani 2013. Silloinkin poljin Sopronista Bratislavaan ja yövyin muistaakseni Hotelli Pannoniassa.
Tältä näytti etupiha päivää ennen lähtöä. Lunta oli reilusti ja sisäpihalla vieläkin ennemmän.
Alunperin varasin lennon Kosovon Pristiinaan, mutta Norwegian peruutti lennon. Ajatukseni oli silloin ennen Ukrainan sodan alkamista kerätä kolme vielä puuttuvaa maata Eurooppa-koriini. Kosovo, Albania ja Unkari, mutta kun ei. Samana päivänä kun sain tiedon peruutuksesta varasin lennon Splitiin. Sinällään Split on kaupunkina jo ennestään tuttu pariltakin fillarireissulta. Jo vuonna 1977 reissasimme ystäviä Raulin kanssa Albanian rajalta Korchulan saariryhmän kautta Splitiin ja siitä Adrianmeren rantaa aluksi ylös ja aina Zagrepiin saakka. Sieltä hyppäsimme junaan ja sillä Budapestiin ja fillarireissun viimeistelimme Unkarin ympäriajolla. Tässä jälkikäteen tehty ”blogi” reissusta.
Tässä Fillarantin ”edeltäjä” hoikkapoika katselee Kotorin lahtea ylhäältä. Pyörä oli 1977-reissulla Peugeot retkipyörä ja kyydissä oli Jugoslavia – Unkari-reissulla myös yöpymiskamat ym.Norskilla tultiin jopa hiukan etuajassa Splitin Kastellan kentälle. Kenttä on noin 13 km Splitin keskustasta länteen ja tällä kertaa en käynyt siellä ollenkaan.
No nyt ei onneksi Norski peruuttanut lentoa ja liki täydellä koneella sujautimme vajaassa kolmessa tunnissa Splitin Kastellan kentälle. Vaimo tiputti minut sitä ennen 20.4. aamulla aikaisin Hämeenlinnan asemalle ja junalla kuljetin Parolan Pyörähuollosta saamaani Trekin pahvilaatikossa nykyisen reissupyöräni Ghost-Aaveratsun Helsinki-Vantaan kentälle.
Modernilla Kastellan kentän ulkopuolella oli merkki, että Kroatia kuuluu EU-yhteisöön muttei Shengenin sopimuksen piiriin. Rahayksikkö täällä on kuni. Kuvassa on Ghost-Aaveratsuni jo valmiiksi kasattuna Splitin Kastellan lentokentällä. Tuon Munnukan Antilta (Parolan Pyörähuolto) saamani kotelon jätin kylmästi tuohon lentokentän nurkkaukseen.
Lentokentällä kasasin vajaassa tunnissa lämpimänä iltapäivänä ulkona Aaveratsuni käyttökuntoon. Hikisin homma oli ilman muuta pumpata renkaat pikkupumpulla riittävän täysiksi. Suurinpiirtein taisi vaatia noin 150 pumppausta per rengas. Yleensä reissuillani olen tehnyt ympyrälenkin ja ottanut mukaan kunnon pumpun ja jättänyt sen ja pyörän kovan kuljetuslaukun lentokentän lähihotelliin.
Saapuessani majapaikkaani otin sen terassilta kuvan, missä modernin lentoaseman yli näkyy merenlahden takana Splitin kaupunki.
Jo hyvissä ajoin ennen reissua olin varannut lentokentän toiselta puolen majapaikan ensimmäiseksi yöksi. Studio Trogir Laura oli lentokentän kierron jälkeen seitsemän kilometrin päässä. Eipä tarvinnut taksia tällä kertaa, kun oli fillari alla. Majapaikka oli reilunkokoinen yksiö, iso oleskelu- ja makuuhuone, keittiö ja kylppäri. Hiukan värit olivat retroa, mutta siistissä kunnossa. Ja saipa fillarin mahtumaan hyvin sisälle. Yleensäkin reissussa otan pyörän mieluiten huoneeseen, koska pahin skenaario on pyörän varastaminen.
Studio Trogir Laura oli siisti ja tilava majapaikka. Asunnon terassilta näkyi myös pohjoiseen päin, minne noiden vuorien yli kulki torstain ensimmäisen ajopäivän reitti. Heti joutui tositoimiin kylmiltään.
Torstai 21.4.2022 Split – Drnis 53 km / # 60 km, 85
Tässä lasketellaan kohti Drnisia
Torstaina aamupäivällä pääsin sitten jo Aaveratsun kera tositoimiin. Ilma oli muuttunut tulopäivästä epävakaiseksi ja kiskoin päälle pitkästä pitkästä aikaan sadetakin, housut ja jopa kenkäsuojat. Tosin satakiloisena keijukaisena en millään meinannut taipua niin paljon, että olisin saanut nuo hankalan tiukat kumiset kenkäsuojat helposti jalkaan. Taisi olla lopulta päivän hikisin homma.
Torstaina aamupäivällä hiukan lähdön jälkeen pysähdyin jo muutaman kilometrin ajon jälkeen kahville. Keli näytti tältä. Vettä sateli, mutta hiki tuli huonosti hengittävän sadeasun alla. Aaveratsuni on pakattu bikepacking-tyyliin. Edessä on nuo kevyet etuhaarukkalaukut. Ehkä tuossa tankolaukussa on turhankin paljon painoa. Ensimmäistä kertaa on mukana myös runkolaukku, missä on vähän painoa. Samoin kuin jo monessa reissussa kouliintunut iso satulaukku on vain kevyesti pakattu. Tiet täällä Kroatiassa ovat yleisesti ottaen hyvässä kunnossa. Sen näin jo edellisellä reissulla pari vuotta sitten, kun poljin hammasrempan jälkeen Budapestistä Splitiin. Toki vuoristotiet ovat kapeita.
Tarkoituksella varasin ensimmäisen etapin lyhyeksi, koska talvella ei juurikaan tullut pyöräiltyä. Mutta aika jobi tuo reilu viisikymppinen oli oudokseltaan. Nousuja oli ihan kiitettävästi, kuten tuosta reittiprofiilista näkyy.
Ensimmäinen ajopäivä 21.44.2022
Varsinkin tuo liki kymmenen kilometrin aloitus oli aika hankala. Tie oli tosi kiemurainen ja kapea eikä mitään pientareita ja liikenne oli kovaa. Nousun jyrkkyydet vaihtelivat aina tuonne yli kymmeneen prosenttiin. Ajamalla selvitin tuonne noin kahdeksaan prosentin asti, mutta varmaan pari kilometriä työnsin Aaveratsuani. Osa syy siihen oli myös kova liikenne ja kapea tie. Vauhti kun hidastuu tuonne 5-7 kilometriin tunnissa, kapealla tiellä etupyörä alkaa helposti hieman kiemurrella ja suoraan sanottuna tuli muutamassa paikassa jo etukäteen pelko perseeseen ja hyppäsin suosiolla taluttajan rooliin.
Tässä kohtaa hiukan aristellen, kun tuo hiukan agressiivinen lehmä oli mennyt tien yli liekaköytensä kanssa. Hiukan se ärhenteli, kun vedin siitä ohi.Ulla-vaimo on pyytänyt ottamaan kuvia hautausmaista. En oikein tiedä miksi, mutta tottelin viisasta vaimoani.Tämä surullinen muistomerkki osuus myös silmääni ensimmäisen päivän ajotien varrella
Tapanani on hörppiä kahvia aika useinkin pyöräreissun aikana. Nyt kun ajelin,en millään tahtonut löytää kaffeepaikkaa. Tulihan se lopulta vastaan. Pieni persoonallinen baari, missä kylät ukot jutustelivat ja hörppivat kaljaa. Itse pysyin tiukasti kahvilinjalla. Jos ajat, et ota…
Löytyihän se kahvipaikka vihdoinkin…
Hankalasta alkunousuta jo kerroinkin. Toinen pitkä nousukin neljään sataan metriin alkoi 25 kilometrin huitteilla ja oli reilu kymmenen kilometriä pitkä. Drnisiin
Täällä päin on paljon tarjolla yksityisten vuokraamia asuntoja. Tosi siistejä ja edullisia hinnaltaan. Yleensä 30 euron molemmin puolin per yö.Tähän kuvaan liittyy hauska juttu. Jukka Siltala kova pyöräilijä ja kokenut Kroatian kävijä kommentoi Facebookissa, että kerrankin olet osannut ostaa oikeaa olutta. Tunnisti kuvasta pullon Odjjusko-olueksi tuossa pizza paketin vieressä. Tarkka kaveri!
Perjantaina pidin välipäivän matkan alkurasitusten jälkeen. Kiertelin kaupungilla, kävin syömässä ja oli yksi tavoitekin. Halusin selvittää pääseekö täältä junalla eteenpäin. Kävelin usean kilometrin matkan asemalle ja sieltä sain tiedon, että lauantaiaamuna aamuna lähtisi juna Zagrebiin klo 9.54 ja ottaisi pyörän kyytiin. Tuon kellonajan olin saanut selville jo internetin kautta, mutta nuo pyörän kuljetusmahdollisuudet olivat niin hankalasti esillä, että ajattelin selvittää paikan päällä.
Tässä Drnisin majapaikkani Angelin näkymä terassilta kaupunkiin päin .Ja samasta paikasta toiseen suuntaan.Majapaikkani oli vain noin kilometrin päässä keskustasta. Nämä kirsikan kukat tulivat näkyviin kun laskeuduin asunnostani keskustan suuntaan.Drnisin komea kirkko seisoo tottakai kukkulan päällä. Aivan kirkon vieressä olevassa ravintolassa kävin syömässä.Tämmöistä mössöä tuli haukattua kera Karlovac-olue. Annokset täällä ovat tosi suuria vai katsovatko ne miestä ensin.Kävelymatkalla rautatieasemalle huomasin tämän kyltin. Drnis mainostaa itseään lapsiystävällisenä kaupunkina.Kroatian sota oli julma sota ja tuo Vukovar aivan Kroatian itäkulmassa oli yksi ratkaisupaikoista.
Perjantaipäivä oli pelkästään kävelypäivä. Matkaa kertyi ainakin tuollaiset 8-9 kilometriä. Ghost-Aaveratsuni sai levätä koko päivän.
Lauantai olikin aika kusinen päivä vähillä ennakkoajokilometreillä. Tottakai kovempiakin päiviä on ollut fillarin selässä monta, mutta nyt olosuhteet olivat erilaiset. Ei ollut kunnollista tuntumaa polkemiseen, painoa itselläni on aivan liikaa vuorten kiipeämisen ym. Ja tänään sitä juuri sai – kiivetä ja osin myös taluttaa Aaveratsua.
Tässä lauantain kiipeämispäivän reitti ja profiili. Tuosta alusta puuttuu viitisen kilometriä, kun vasta myöhemmin huomasin Ridewithgpsan olevan poispäältä. No onneksi oli pyörän mittari.
Heti alusta, muun lähdin Drnisin kaupungin keskustasta oli julmetun jyrkkä nousu, missä heti joutui talutushommiin. No hiki päässä sadetakki päällä pääsin muutaman kilometrin päähän. Sitten tuli seuraava vastus. Ryökäleet tiemiehet olivat repineet pällysteet pois ja tilalla oli karkeaa sepeliä. No sitä sitten etenin hitaasti noin kolme kilometriä, osin varovasti ajaen ja pahimmat paikat hyppäsin suosiolla pyörän päältä pois rengasrikkoa peläten. Vasta tuon osuuden loputtua huomasin, etten ollut muistanu käynnistää lähdössä Ridewithgps-seurantaa.
Siellä täällä omakotitaloissa näkyy Kroatian lippuja.
Alkumatka tuon kuvaamani alkukompuroinnin jälkeen oli ihan mukavaa ajamista. Tie oli harvaliikenteinen, kiemurteleva ja hyväkuntoinen paikallistie. Välillä mentiin alas ja taas ylös, mutta hyvin maltillisesti aina noin viiteenkymppiin asti.
Mukavaa maisemaa oli liki koko ajan paikallistie varressa eikä liikenne häirinnyt.Kahvihammasta tahtoo kolottaa aika usein reissuajossa. Toisaalta se luo mukavan lepohetkiä ja voi sukeltaa hetkeksi someen ja tarkistaa missä mennään ym.Noin 20 kilometrin ajon jälkeen saavuin Krkan kansallispuistoon.Kansallispuisto käsittää nauhan pieniä järviä ja niiden välisiä putouksia.
Kuten jo pariin edelliseen kuvatekstiin kirjoitin tuo paikallistie vei Krkan kansallispuisto läpi. Tie leikkasi ehkä viiden kilometrin matkan kansallispuiston läpi.
Krkan kansallispuisto on Šibenik-Kninninpiirikunnassa, samannimisen joen varrella sijaitseva puisto.
Puiston historiaa löysin pätkän suomenkielisestä Wikipediasta: Krkan joen saarella, Visovacissa, oli keskiajalla luostari. Saarella oli myös kirkko. Se julistettiin kansallispuistoksi vuonna 1985[1] ja toimii nykyään myös turistikohteena.
Kansallispuiston alueella tie nousi kerran aika jykästikin näköalatasanteelle, mistä nuo pari aiempaa kuvaa on otettu. Viereisessä pöydässä oli piknikseurue automatkalaisia.Tämä vanha raunio oli vielä Krkan kansallispuiston alueella hiukan tuon äskeisen kuvan näköalatasanteen jälkeen.Matka jatkui kansallispuiston jälkeen pitkään mukavalla laskettelulla. Paikallistie kiemurteli muutamien pikkukylien läpi.Perheen pojilta puuttuu kuolinpäivä.
Laitoin Facebookin tuon hautakiven ja kommentoin siinä, että osa vainajista oli ilmeisesti jäänyt taistelukentällä tai muuten ei tiedetty kuolinpäivää. Puhuin myös virheellisesti Bosnian sodasta.Tähän ystäväni Gabor, jonka tapasin Budapestin hammasremontissa, kun hän oli tulkkinani.
Gabor oikaisi asian. Kiitos Gabor😁👍: Antti Punkari tässä siis näkyvät Kroatian sodan jäljet. Alueella, jossa pyöräilet käytiin kovia taisteluja vuosina 1991 – 1995. Kroatian serbit perustivat oman valtionsa, koska eivät halunneet elää itsenäisessä Kroatiassa. Vuonna 1991 suurin osa alueen kroateista joutui jättämään talonsa. NATO:n tukeman Kroatian armeijan voitettua vuonna 1995 sadat tuhannet serbit päättivät jättää kotiseutunsa ja muuttivat nykyiseen Serbiaan tai Bosnian serbi-alueelle tai minne tahansa maailmaa..Matka jatkui pikkutietä pitkin kansallispuiston jälkeen. Lammen rannalla oli kaksi onkijaa. Tämän kuvassa näkyvän kanssa kyseltiin kuulumisia.Taas pääsi kahville paikallisen kaupan edustalle. Kysyin kaupasta kahvia ja kahvipaketteja olisi löytynyt, muttei valmista juotavaa. Hetken kuluttua, kun jo istuin pyöräpulloni kanssa terassilla, myyjä tuli kysymään kävisikö turkkilainen kahvi ja kävihän se!Samalla terassilla vastapäätä istui tämä ihana pari. Kysyin saanko ottaa kuvan. Saatuani luvan näytin vielä heille kummallekin ja muutamalle muulle pöydässä istuneelle kuvan. Mielestäni ihanahenkinen tilanne.
Matka jatkui laskuvoittoisesti vielä reitin alimpaan pisteeseen noin viiteenkymmeneen metriin. Paikka näkyy tuon seuraavan kuvan etualalla ennen vuoria. Siellä kiemurteli pieni joki ja rannalla oli pieni kirkko. Mutta sen jälkeen alkoivat tositoimet. Kuvassa näkyvän vuoriston yli oli kiivettävä aina noin kahdeksan sadan metrin korkeuteen. Oli kova jobi. 😢
Tuolta vuorien yli Fillarantti raahautui välillä ajaen ja välillä pyörä työntäen. Pimeäkin meinasi jo tulla….Tässä vielä alhaalla kirkon vieressä oli tämä muistotaulu tienvarren syvennyksessä.Tämä oli vasta alkusoittoa, myöhemmin tuli 12% varoitusmerkki ja Garmin-navini kaltevuusmittari näytti muutamaan otteeseen jopa 15%:ia.Maisemat olivat ylhäällä upeat. Vielä tässä aurinko on ylhäällä.Tässä on pari kuvaa noin vajaan seitsemän sadan metrin korkeudesta, missä oli näköalapaikka.
No ylösraahautuminen sen kun jatkui ja huolestuneena katsoin samalla kelloa, kun työnsin pyörääni noissa viimeisissä reilusti yli kymmenen prosentin paikoissa. Aurinko laski täällä noin 19.40 tienoilla ja onneksi pääsin ylös hieman ennen auringon laskua. Alasmeno oli noin kymmenen kilometriä ja vauhdikasta menoa. Koko ajan ilma hämärtyi ja lopuksi kun pääsin kaupunkiin, oli jo aika pimeää. Onneksi minulla on Garminin takatutkassa tehokas vilkkuvalo.
Näköalapaikalle tuli pariskunta autolla ja jonkin verran juttelin heidän kanssaan. Isäntä oli avannut viinipullon siellä ja tarjosi myös minulle. Pakko oli kieltäytyä ja sanoinkin heille, etten muuten millään pääse ylös asti. Vielä oli kiivettävää…
Majoituin Gracacin kaupungissa Bedroom Cerovacin majataloon aivan kaupungin keskustassa. Onneksi Garmin-navini, minkä olen ristinyt PikkuGeeksi vei hyvin perille. Oli jo aivan pimeää ja kello oli reilusti yli kahdeksan illalla.
Majatalon pitäjän Marinon vaimo teki minulle kotonaan tämän spaghettiannoksen, mikä sointuu hyvin Tommys supermarketista hankkimaani punaviiniin.
Cerovac-majataloa piti nuorehko Marino-herra. Menin siistiytymisen jälkeen hiukan ennen iltakymmentä kysymään Marinolta ruokapaikkoja kaupungista. Hän soitti muutamaan paikkaan ja sanoi sitten, että ovat jo kiinni. Mutta jatkoi, ettei hätä ole tämän näköinen. Hän soitti vaimolleen ja pyysi häntä tekemään jotain ruokaa matkamiehelle. Menin huoneeseeni ja noin vartin päästä ovikello soi ja Marino toi tuon kuvassa näkyvän annoksen minulle. Oli upeaa palvelua!
Tässä vielä kuva loppunousun viimeisestä vaiheesta ja sen jälkeen hämärässä laskettelu Garacacin kaupunkiin.
Aamulla lähtiessäni Marino ei enää ollut työvuorossa. Työvuorossa ollut nainen kuitenkin tiesi tapauksen ja kun kysyin, mitä eilinen illallinen maksaa. Hän totesi, ettei mitään. Kiitin häntä ja annoin hänelle suomalainen setelin Marinolle toimitettavaksi, kun sopivaa paikallista rahaa minulle ei ollut. Vielä myöhemmin sain Marinolta tekstiviestin, missä hän kiitti minua vaikka tottakai kiitoksen oikea osoite oli Marino ja hänen vaimonsa.
Sunnuntai 24.4.2022 Gracac – Plitvicka Jezera 78 km/ # 223 km, 734 nm
Plitvicka Jezerassa majapaikkani oli Guest House Wolf, missä olisi ollut tilaa isommallakin seurueelle. Yläkerran kaksi sänkyä jäivät tyhjiksi.Tässä sunnuntain reitti
Maanantai 25.4.2022 Plitvicka Jezera – Karlovac 90 km/ # 313 km, 566 nm
Tässä Aaveratsuni tarkkailee tilannetta vielä Plitvicka Jezeran maisemissa.
Maanantai olikin siitä harvinainen pyöräilypäivä, että kerrankin sai lasketella enemmän kuin kiivetä. Heti Jezerasta alas oli aivan huikea monen kilometrin lasku. Vauhdin hurmaa. Päällyste oli erinomainen, sen sijaan turistialueella oli aika kova liikenne ja pientareeton tie.
Pyöräilijän ihanneprofiili alaspäin laskumetrejä 1140 mja ylös vastaavasti nousumetrejä 566 m
Hieno oli lasketella varsinkin alkumatkasta. Tosin en uskalla kovin vapaasti antaa tulla , taitaa tällä reissulla muutaman kerran vauhti on päässyt viiteenkymppiin ei sen kovemmaksi. Onneksi on nuo tehokkaat hydrauliset Sramin levyjarrut.
Tässä jo Plitwickan maisemissa…Alueella on paljon pieniä järviä. Taitaa tuo nimi Jezera viitata järveen.
Plitvickan alueelle en mennyt ollenkaan. Se on suomalaisittain ”turistirysä” ja nytkin oli jo aamupäivällä paljon ihmisiä liikkellä. Olen ollut siellä jo vuonna 1977 Rauli-ystäväni kanssa pyöräreissun merkeissä. Tällä kertaa tyydyin vain napsimaan joitakin kuvia tien varresta ja pistäydyin vain pääportilla.
Tässä opas esittelee englanniksi aluetta.
Sitten laskemaan alas Plitvicka Jezerasta…taas mentiin. Plitvickassa juttelin muutamien turistien kanssa, kun itseni ikäinen pariskunta tuli ihmettelemään reissupyörääni. Kerroin aikeestaani ajaa Suomeen. Varsinkin rouva oli aivan ällikällä lyöty ja kysyi saako hän ottaa valokuvan. Tottakai…
Taas mennään alaspäin…Ja välillä kahvia naamariin. Fillaristin polttoainetta…
Loppupäivä menee tässä nyt liki pelkästään kuvien varassa. Minulla oli monen päivän rästit kirjoittamatta lähinnä IPadin toimimattomuudesta takia ja näin jälkikäteen on vaikea muistaa yksityiskohtia.
No jossakin vaiheessa alkoi nälättää, kun olin lähtenyt aamupäivällä liikkeelle ilman kunnon aamiaista.Tuhti gulassiannos antoi mojovasti energiaa.Pannaan nyt oma ruma pärstäkin välillä näkyviin…Plitvickasta alas tultua seuraava hieno kohde on Slunjin kaupunki, missä on Rastaken luonnon kohde. Tässä muutama kuva Rastaken alueesta.Tämä kuva on jo hiukan eteenpäin Rastaken alueesta.Hevonen on sitten kaunis ja viisas eläin.Välillä pieni Fillarantin videoraportti tien päältä. Noita pitäisi alkaa harrastamaan, kun keksisi miten vaihdetaan IPhonen etu- ja takakameran välillä videokuvauksen aikana.Tässä laskettelen jo Karlovacin kaupunkiin.Ensimmäinen Karlovacin majapaikkani oli tämä Evita Studio ApartmentTilava ja siisti asunto ja olisin ollut tässä toisenkin yön, mutta asunto oli jo varattu.
No nyt muistui mieleen, että matkalla tänne tapasin vasta ensimmäisen reissupyöräilijän hollantilaisen Jac Van Meerin. Hän on myös eläkkeellä, entinen rekkakuski ja on reissanut pyörällä paljon eri maissa. Harmi, kun en hoksannut ottaa hänestä kuvaa paikan päällä. Vaihdoimme Facebook-statukset ja Naamakirjasta löysin tämän kuvan.
Toivottavasti Jac ei pahastu, kun käytin hänen Facebook-kuvaansa
Lepopäivänä kiertelin pyörällä ympäri kaupunkia. Yritin löytää uutta peiliä kadonneen tilalle kuitenkaan siinä onnistumatta. Kertyi tuossakin muutamia kilometrejä.
Päivällä kävin syömässä Mandi-ravintolassa lähistöllä. Jaoin tuon valtavan annoksen niin, että siitä riitti syötävää vielä illallakin.Toinen Karlovacin majapaikkani oli ihastuttava Happy Apartment.Onpa nätti makkari 😁Eikä kylppärissäkään ole valittamista ja majapaikan hinta oli muistaakseni 27 euroaLidlit ovat tulleet tutuiksi tälläkin reissulla.
Tänään hyvästelin Karlovacin juuri ja juuri aamupäivällä puoli kahdentoista maisemissa.
Keskiviikko avautui harmaana ja yöllä oli satanut. Sääennuste lupasi epävakaista ja aika kylmää keliä. Olin jo edellisenä iltana varannut majapaikan Zobokista hiukan silläkin verukkeella, että tulee todella lähdettyä. Nykyinen majapaikka oli reissun paras tähän mennessä ja tottakai sinne olisi ollut mukava jäädä pitämään sadetta vielä yhdeksi yöksi.
Keskiviikon toteutunut reitti oli suhteellisen helppo, mutta olosuhteet olivat aika ikävät.
Pääsin liikkeelle vasta juuri ennen puolta päivää. Juuri silloin ei satanut, mutta jo vajaan tunnin päästä alkoi tulla vettä ensin ripotellen, mutta jossakin vaiheessa tuli oikein kunnolla. Kahvitauon pidin jo vajaan kymmenen kilometrin jälkeen, kun Garmin ilmoitti, että takatutkassa on virta vähissä. Kurvasin kahvipaikkaan ja panin Varian siellä latauspiuhan päähän. Jo sitä ennen oli itse Garmin navini PikkuG ilmoittanut, että virta loppuu. Onneksi minulla on mukana pieni virtalähde ja laitoin sen jo ajossa latautumaan.
Sitten alkoi satamaan. Vettä tuli välillä oikein kunnolla. Päälläni oli vain sadetakki pyöräpaidan päällä. Lyhyet pyöräilyshortsit ja lämpötila oli noin 10-11 astetta. Mutta jännä juttu, ei jalkoihin tule kylmä, koska siellä isot lihakset tekevät ajaessa duunia. Alkoi kuitenkin sade tympiä. Sattumalta näin bussipysäkin, missä nuori nainen sateenvarjon kera odotti bussia. Kysyin häneltä, mutten saanut kuin varauksellisia nyökkäyksiä, koska hän oli ihan ummikko englannin suhteen. Kohta tuli nuori mies ja hänen kanssa joten kuten pystyi kommunikoiman englanniksi. Mutta noista paikan nimistä ei saanut mitään selvää, kuten myöhemmin selviää…
Kaatosateen alettua pelastuin bussin kyytiin, mutta sitä riemua kesti vain kuusi seitsemän kilometriä
No bussi tuli vartin myöhässä ja olin jo läpimärkä. Bussikuskille näytin pyörää ja hän tuli avuksi nostamaan pyörän kaikkine kimpsuineen ja kampsuineen auton ruumaan. Onneksi siellä ei ollut muuta. Bussi lähti ja tyytyväisenä istahdin, otin kypärän päästä pois ja aloin innolla tekemään Facebook-päivitystä sateesta pelastumisesta. No se riemu ei kestänyt kauan. En edes ollut vielä ehtinyt lähettää postaustasi, kun bussi kuski tuli sanomaan, että on päätepysäkki. Hänen mukaansa samasta pysäkiltä pääsee bussilla Zagrebiin , muttei Zabokiin, missä oli majapaikkani.
Tuo bussimatka oli kovin lyhyt riemu ja päätepysäkille mietin vaihtoehtoja. Bussilla olisi päässyt Zagrebiin, mutta kämpän oli jo varannut sen luoteispuolelta Zabokista.
No siinä sitten mietin, mitä teen. Lähellä oli kahvila ja painuin sinne. Aikaa oli jo kulunut aika paljon myöhäisen lähtöni ja näiden pysähdystä takia. Katsoin suuntimista, että bussimatka oli ollut noi 6-7 kilometriä ja minulla oli matkaa kohteeseen suorinta tietä 53 kilometriä. Ei muuta kuin Aaveratsu alle ja sateeseen kahvikupposen jälkeen. Onneksi sade oli hiljennyt aika lailla aiemmasta.
Kolmisen kymmentä kilometriä ennen Zobokia pistäydyin kiskalla ja söin hotdogin. Taas pääsin kertomaan reissustani.
Ajelin välillä sateessa ja välillä sade taukosi. Jossakin vaiheessa ilma jo kirkastuikin ja ajattelin, että saan ajaessa varusteet kuivumaan. Mutta turha luulo. Vielä ihan loppumatkalla tuli jonkin verran vettä taivaalta ja varsinkin kengät ja sukat olivat läpimärät. Suunnilleen puolivälissä loppumatka pysähdyin ”nakkikioskille”. Minulla oli käteistä sopivasti 15 kunaa (2euroa) ja näytin sitä kioskin pitäjille. Hän ehdotti hotdogia ja hyväksyin ehdotuksen.
Loppumatkasta sade loppui ja tie kuivui, Mutta se oli vain ennenaikaista. Kohta alkoi uudelleen ripotella.
Lähestyin Zagrebia ja sen kyllä huomasi liikenteen kasvun myötä. Kello oli jo harmittavan paljon ja laskeskelin, että olen perillä vasta joskus puoli kahdeksan pinnassa. Yritin pitää aika hyvää vauhtia tuon aikataulun kanssa, jotten joudu ajamaan pimeässä.
Jonkin matkaa ajoin myös ison Zagrebin kaupungin alueella. Liikenne oli aika kovaa.
Lisää haasteita toi Zagrebin alueella ajamiseen suunnistamisongelmat. Aluksi en luottanut PikkuGeen reititykseen juurikaan, mutta mitä lähemmäs tulin määränpäätä, otin sen pelkästään käyttöön. Sitä ennen olin pysähtynyt vähän väliä karttaohjelma ja Komoot-reititystä katsomaan. Ja aina aikaa kului…
Kymmenkunta kilometriä ennen Zabokia osui silmiin tämä kirkko kirsikkapuiden vieressä.
No lopulta hiukan ennen kahdeksaa pääsin perille. Ajattelin ensin hakea Lidlistä iltakaljat ja käydä sen jälkeen syömässä. Mutta Lidliin menevä tie olikin suljettu tietyön takia ja kyselin kiertoreittiä. Aseman alikulkutunnelin kautta kuulemma pääsee. No tottakai hissit olivat rikki ja raahasin Aaveratsuni jyrkkiä portaita alas tunneliin. Mutta sitten minulla keitti ja tulin portaat takaisin ylös ja hain lähistöltä ruokakaupan. Kello oli jo niin paljon, että hylkäsin syömään menon ja ostin aseman viereisestä putiikista kebab-annoksen mukaan kämpille.
Tässä kämpässä kirjoitan blogia keskiviikkoiltana noin yhdentoista pinnassa.
Lopulta reilusti yli kahdeksan pääsin varaamaani majapaikkaan Kolar City centerZabok. Onneksi olin jo ajanut paikan ohi, joten sitä ei tarvinnut hakea. Majapaikan isäntäpari tuli vastaan ja yritin neuvotella pyörän huoneeseen sisäänottamisesta. Mutta rouva oli ehdoton, että ei. Taas nähtiin kumman sana painoi. Herra oli selkeästi myöntyväinen. No onneksi mies ohjasi sitten minut autotalliin ja sain ainakin lukitun oven taakse Aaveratsuni. Toivottavasti on siellä vieläkin, kun nyt torstaiaamuna jatkan myöhäisen illan kirjoittamista.
Torstai 28.4.2022 Zabok – Varazdin 67 km # 495 km, 512 nm
Uusi innovaatio.
Tein pari päivää sitten uuden innovaation. Olen tuskaillut ja kironnut useamman vuoden vanhaa IPad miniä, millä olen hoitanut blogihommat ym.reissussa. Nytkin on jäänyt monta päivää blogissa rästiin, kun IPadin kapasiteetti ilmeisesti ei riitä. Kirjoittaessa pitää odottaa pitkään, kunnes sanat ilmestyvät ruudulle. Jo monta kertaa olen hermostunut ja jättänyt homman sikseen. Nyt kokeeksi yhdistin uudehkon Iphone 12 minin vanhaan langattomaan näppikseeni. Tällä tekniikalla olen nyt parina päivänä pystynyt naputtelemaan blogia. Välillä tämäkin hiukan takkuilee, mutta homma sujuu paljon paremmin kuin vanhalla Padilla. Eihän tuo ergonomia mitään huippua ole, mutta pystyy kuitenkin tekemään…
Torstain reitti oli luonnonkaunis.
Tänään pääsin liikeelle jo kymmenen pinnassa. Mutta sitten alkoi taas tuo ajan peluu. Kahvipaikoissa oli mukava viettää aikaa, reittiä piti katsoa aika usein ja tuota kuvassa näkyvää jyrkkää nousua yritin Komootin eri vaihtoehdoilla muuttaa kevyemmäksi moneen kertaan matkan varrella. Niin se vaan menee, kun ikää tulee, niin hierominen lisäntyy. Nuorena painettiin vaan eikä paljon etukäteen mietitty. Katsottiin kartassa reitti ja lähdettiin ajamaan. Nyt on nämä kaikki reititysvälineet, puhelin ja some, mikä haaskaa aikaa ajamisesta.
Tänään huomasin erikoistuneeni kirkkojen kuvaamiseen. Taisi niitä tulla kokonaista kolme ja varaa olisi ollut useampikin. Tässä lähtökaupungin Zabokin komea kirkko.
Jonkin matkaa ajoin tänään ulos Zabokista päätieltä , mutta hyvin äkkiä tein tietoisen valinnan hypätä paikallistielle. Toki Komoot auttoi valinnassa, kun olin antanut sille alku-ja päätepisteen tiedot. Toki se ehkä toi lisää muutaman kilometrin ja myös nousumetrejä, mutta toisaalta tuo autojen meteli ja suhina päätiellä ei ole mukavaa. Se oli hyvä valinta, koska tänään reitti oli luonnon kaunis ja aika rauhallinen varsinkin keskivaiheilta.
Tässä tätä luonnon rauhaa maaseudulla.
Tänään oli kaksi haastetta yli muiden. Tuuli oli kääntynyt melkein päinvastaiseksi. Tähän mennessä etelän puoleinen tuuli on avittanut ajamista tosin aika hiljaisena. Eilen se kääntyi koillisen puoleiseksi ja voimistui merkittävästi. Torstaille ennuste lupasi 6 m/s koillistuulta ja puuskissa vielä enemmän.
Alkumatkan kirkko. Paikkaa en muista, mutta komean kukkulan päällä ihan maaseudulla.
Toinen pienempi haaste kuin vastatuuli oli reittikuvassa näkyvä jyrkkä, mutta onneksi lyhyt nousu. Nousu oli pituudeltaan vain noin kaksi ja puoli kilometriä ja nousumetrejä siinä oli noin kaksisataa aina neljän sadan metrin korkeuteen. Mutta jyrkkyyttä riitti. Tuo liikennemerkki varoittaa 11%:n kaltevuudesta, mutta pahimmillaan oma PikkuG näytti 13%:ia. Joten työntämistä tuli tänään ainakin kilometri tai kaksi.
Tämä yksitoista prosenttia oli vasta alkusoittoa…
Toisaalta kun pääsi ylös, niin sieltä oli tosi komeat näköalat. Maisema näin alkavan kesän aikaan on vihreää ja jo rehevää, muttei vielä ollenkaan kuivunutta tai tehonsa menettänyttä.
Nämä kaksi kuvaa on otettu noin neljän sadan metrin korkeudesta kukkulan laelta.Kukat kukkivat jo täyttä päätä näillä seuduilla huhtikuun lopussa ja kasvisto on jo hyvässä hapessa.
Pääsin kuin pääsinkin jyrkän mäen päälle. Mutta pahimmat paikat työnsin pyörääni suosiolla. En halunnut runnoa väkisin vaan jalkauduin, kun siltä alkoi tuntua. Muutaman kerran poljin lyhyesti vielä kymmentä prosenttia, mutta sitten riitti.
Tässä komea kirkko oli suunnilleen reitin puolivälissä. Samassa pikkukaupungissa ostin kaupasta välipalaa. Pari banaania ja 100 g salamisiivuja sekä juotavaa.
Tuuli tuntui vain yltyvän loppumatkalla. Ylhäällä se häirinnyt yhtä paljon, kun monesti oli vuorenseinämä tai muu este edessä. Täällä alempana tuuli puhalsi ilman esteitä.
Tässä majapaikkani B&B Garestin.Majapaikkani viihtyisä ravintolaterassi näytti pihan puolella tältä.
Tulihan se Varazdin vihdoin esiin. Ajoin PikkuGeen johdattamana hotellille asti. Kilometri ennen hotellia silmäni sattui pyöräliikeeseen. Ajattelin, ettei ota tai anna ja kärräsin pyöräni ovelta sisään. Nuori kaveri silmäili sitä ja kysyin onko teillä polkupyörän peilejä. Tämä oli jo neljäs fillariliike peilin etsinnässä. No nyt löytyi!
Siinä se on pitkän kadonneen peilin metsästyksen tulos.Matkan varrella…
Perjantai 29.4.2022 Varazdin – Lenti 53 km # 548 km, 223 nm
Varazdin majapaikkani B&B Garestin oli hieman pettymys. Olin etukäteen ajatellut olla siellä kaksikin yötä, mutta muutin suunnitelmia. Aamiainen oli hyvä!
Perjantai oli ajopäivänä helppo. Olin valinnut lyhyen matkan oikeastaan kahdesta syystä. Katsoin sääennusteita ja taas oli luvassa aika mojovaa vastatuulta, kuten eilenkin. Toinen syy oli, kun katselin Booking.com majoitustarjontaa, niin silmiin osui 27 euron loistavilla arvioinnilla varustettu luksusviitti. Siihen iskin kiinni ja nyt olen jo toista yötä täällä Don Quijote-majapaikassa.
Perjantain ajomatka kulki Kroatiasta Slovenian kautta Unkariin.
Varazdinistä lähdin hiukan ennen yhtätoista. Illalla en ollut katsellut kaunista kaupunkia, joten nyt tein pienen kiertoajelun vanhassa kaupungissa ja napsin kuvia sieltä. Kivan oloinen kaupunki.
Tässä kuvia kauniista Varazdinin vanhasta kaupungista
Siinä oli joukko kuvia Varazdinin vanhasta kaupungista, mutta sitten eteenpäin. Perjantain ajoreitti oli helppo. Vaikka etukäteen pelkäsin vastatuulta, se ei ollut ollenkaan niin hankala kuin edellisenä päivänä. Tuulen voimakkuus oli tippunut kuudesta noin neljään metriin sekunnissa.
Tänään oli pääsääntöisesti tasainen maasto.
Harvoin muuten fillarireissuun mahtuu viiden kymmenen kilometrin matkaan kolme eri valtiota. Mutta tänään ajoin ensin noin kolmekymppiä Kroatiassa, sitten siirryin Sloveniaan. Siellä poljin noin kymmenen kilometrin verran ja lopulta kymmenen kilometriä Unkarissa.
Kroatiasta raja-aseman kautta Sloveniaan.
Kun ajoin Slovenian raja-asemalle, kysyttiin jopa passia. Lienee johtunut siitä, että Kroatia ei kuulu Schengen-sopimuksen maihin. Ajoin vain noin kymmenen kilometriä Slovenian kapean itäkaistaleen läpi. Ensin tuli vastaan Slovenian tulli.
Tässä on Slovenian Lendelan kirkko.Lendelan pääkatu Sloveniassa. Täällä olisivat kelvanneet eurot, muttei ollut niille käyttöä.
Sitten tuli vastaan Slovenian ja Unkarin välinen raja. Ennen Unkariin siirtymistä vaihdoin loput Kroatian kunat ( noin 8 euroa) ja 50 euroa Unkarin forintteihin. Kunat olin saanut aika hyvin kulumaan. Aamupäivällä ajoreitin varrella sattui silmiin tännen nääpäpyöräliike, mihin poikkesin. Sieltä löysin sadalla kunilla geelipehmusteen Aaveratsuni satulaan, minkä aika terävät ja kovat satulan reunat olivat alkaneet ärsyttämään.
Ei muuta kuin portista läpi. Yhtään virkailijaa ei ollut paikalla. Upea Don Quijute- majapaikkani oli neljän hengen sviitti. Varasin toisenkin yön tänne ja hinta oli vain 27 euroa vuorokausi huoneeseen tuotavan aamiaisen kera.
Täällä olen nyt vappuaattona. Pitääpä pistäytyä lähikaupassa hakemassa mansikoita ja kuohuviiniä.
Kelpaa tuossa Suomi-pojan köllötelläAaveratsulleni oli oma huone.Porealtaassa oli illalla mukava lepuuttaa jäseniä.Aamulla tuotiin huoneeseen runsas aamiaiskori.
Matka jatkunee huomenna Vapun päivänä täällä Unkarissa kohti pohjoista. Seuraavaa etappia en ole vielä suunnitellut.
Noin mietin jo keväällä 2013, kun läksin ensimmäistä kertaa ”nykyaikana” pitkään fillarireissuun – eläkepolkaisulleni RoomastaHämptoniin. Se oli kunnon polkaisu, pisin tähän astisista reissuistani, yhteensä 4134 km. Siinä reissussa pääsin matkanteon makuun ja vaihde on jäänyt päälle ainakin toistaiseksi.
Tässä Rooma-Hämpton reissun blogi: fillarantti.wordpress.com
Hämeen Sanomat otti puhelimella minuun yhteyttä reissun loppupuolella. Annoin blogiosoitteeni ja toimittaja teki jutun ja kuvaaja oli vastassa, kun saavuin Hämeenlinnan torille 6.6.2013.
Tuossa alussa viittasin ”nykyajan reissuihin”. Toki nuorempana jo tuli tehtyä 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alkupuolella muutamia Euroopan pyöräreissuja. Mutta silloin oli yleensä kaveri mukana. Jugoslavian aikaan läksimme Adrianmeren rantaa pitkin ystäväni Raulin kanssa polkemaan kohti Zagrepia, mistä hyppäsimme junalla Budapestiin ja teimme lopuksi Unkarin ympäriajon.
Tuohon aikaan Fillaranttia ei vielä ollut, mutta tuossa kuvassa sama kaveri katselee maisemia Adrian meren vuorilta käsin kera retki-Peugeotin. Kuva on kopioitu kameralla myöhemmin valkokankaalle heijastetusta diakuvasta.
Samalla reissulla sain myös ensikosketuksen tulevan reissuni aloituskohteeseen Splitin kaupunkiin. Silloin vuonna 1977 Vapun aikaan tulimme Raulin kanssa lautalla fillarien kera Korchulan saarelta Splitin satamaan.
Tältä näytti Splitin satama keväällä 1977 lautalta kuvattuna.
Joka vuosi sen jälkeen olen tehnyt vähintään yhden tai kaksi pidempää fillarireissua Aasiaan, Afrikkaan, Eurooppaan ja juuri ennen koronan alkua viimeinen pitkä reissu kohdistui Etelä-Afrikkaan Kapkaupungin ympäristöihin.
Tässä Kapkaupungin iloisia koululaisia.
Mutta sitten taas tuohon postauksen alkuotsikkoon – mitä järkeä, vanha ukko ja yksin fillarilla liikeellä… Vuonna 2013 kirjoitin blogiin tuon seuraavan tekstin ja olen edelleen samaa mieltä noin kymmenen vuotta vanhempana.
Eihän kaikessa tarvitsekaan olla järkeä! Elämä on elämistä ja elämyksien keräämistä varten. Tietty hulluus pitää kasassa. Pitää olla muutakin kuin tasainen elämänpolku – opiskelu – naimisiin ja lapset – työ – eläkkeelle ja hautaan. Elämänpolulla pitää mielestäni kerätä kokemuksia ja vähän nähdä vaivaakin. Itsensä ”rääkkääminen” lisää luontoa ja antaa uskottavuutta. Oma ego varmaan kummittelee, but so what!
Tässä ”nuoripari” muutama vuosi sitten fillari- ja golfmessuilla Messuhallissa. Kuvan otti: Erkki Niemi
Vaimon kanssa olen päässyt yllättävän hyvin reissuista sopimukseen. Viisaana naisena hän on tottunut jo yli 50-vuoden yhteiselon jälkeen, että äijä menee kuitenkin!
Edelleen lainaan pätkän vuoden 2013 Rooma-Hämpton-blogista…
Matkaa on kolme – neljä tuhatta kilometriä ja yksin? Fysiikka on aina arvoituksellinen osa-alue pitkällä matkalla, mutta eniten odotan henkistä kokemusta. Miten kantti kestää tässä mielessä? Nykypäivän joustavat tietoliikenneyhteydet ja sosiaalinen media uskoakseni paikkaavat tätä aukkoa. Lisäksi fillari-ihmiset tulevat hyvin juttuun keskenään ja paikallisten kanssa. Tämän olen monta kertaa todennut aiemmilla reissuillani. Pyörän päältä käsin on paljon helpompi luoda kontakteja kuin esim. autoillessa.
No vielä pääsiäisen olen kotona, mutta heti sen jälkeen uuteen reissuun lentsikalla Adrianmeren rannalle Splitiin ja sieltä fillarilla takaisin kohti kotia.
Yksin reissuun lähtemistä moni on ihmetellyt. Nuoruusvuosina olen polkenut pyörämatkaa yksin ja kaksin. Pääosan takavuosien pyöräretkireissuista olen tehnyt kaksin muutamien pyöräkaverieni kanssa, pisimmät matkat olivat silloin parituhatta kilometriä. Siinä on hyvät puolensa, on seuraa ja tukipylväs mukana, mutta toisaalta monesti väsymys saa myös hermot pintaan ym. Yksin ajamisessa on myös etuja. Voi suunnitella reittinsä omien tuntemusten mukaan ja on helpompi muuttaa suunnitelmia. Matkavauhti on myös aika oleellinen tekijä. Varsinkin kahdestaan ajaessa vauhtierot haittaavat ja luovat turhia paineita. Ja yksin voi kiukutella lähinnä vain peilikuvalleen…🤔
Pääosin olen reissanut yksin mutten yksinäisenä. Tässä kuva Filippiineiltä loppusyksystä 2019 vähän ennen koronavuotta.
Vuonna 2013 kirjoitin edelleen blogiin…
Fysiikan suhteen en ole ollenkaan huolestunut ainakaan tässä vaiheessa, jos vaan pysyy terveenä. Liikunta on elämäntapani. Viime vuonna HeiaHeiaan kertyi noin 1300 tuntia erilaista liikuntaa siis reilu kolme tuntia päivässä. Talvella noin 20 tuntia viikossa ja golfkauden mittaan 30 tuntia ja aika monipuolisesti. Päälajeina ovat kävely, pyöräily sisällä ja ulkona, golf, hiihto, sisäsoutu ja kuntosali. ”Annas kattoa miten äijän käy!”
Tässä Fillarantti pari viikkoa sitten Koulutuskuntayhtymä Tavastian mainiolla kuntosalilla
Nyt seiskakolmosena askel on totuuden nimissä alkanut lyhentyä ja liikunnan määrä on vähentynyt. Toisaalta isompia kremppoja ei ole, joten uskallan edelleen lähteä reissuun. Hiukan yli vuosi sitten tosin kompuroin kotona (mm. niskanikama murtui), mistä johtuen niska on edelleen kipeä ja jäykkä. Se hiukan etukäteen huolettaa, miten sen kanssa pärjää pitkässä reissussa. Toivotaan parasta…😁👍
Viikon päästä on tarkoitus lentää Splitiin ja lentokentän läheltä olen varannut kämpän yhdeksi yöksi. Sen jalkeen on tarkoitus kavuta kuvassa näkyville vuorille. 🚴
Viikon päästä keskiviikkoaamuna Norwegian toivottavasti vie Fillarantin ja matkavälineenä toimivan Aaveratsun Splitiin. Heti seuraavana aamuna suunta kohti Tallinnaa ja sen jälkeen takaisin Suomeen.
Tässä alustava Iphonen karttaohjelman laatima reittiluonnos.
Reissuvarusteet olen jo katsonut liki viikko sitten ja pientä ”fiilausta” taidan vielä tehdä. Tavoite on vielä hiukan vähentää mukaan otettavaa. Sitten junalla lentoasemalle ja reissun päälle. Katsotaan miten äijän käy…
Fillarantin Ghost-Aaveratsu reissuvarustuksessa. Tosin nyt hiukan kapeammat ja paremmin rullaavat renkaat kuin kuvassa.Ja tässä jo kuljetuslaatikossa reissua odotellen…
Pysykää kanavalla! 🚴😁👍
PS. Loppuun vielä pieni rohkaisu jokaiselle, joka on miettinyt fillarireissulle lähtemistä. Mielestäni tärkein on päättää lähteä. Kyllä sitten reissussa asiat alkavat yleensä sujua… Päätä lähteä äläkä mutkuile. 🚴😁👍
Karttoja olen hankkinut muutaman lisää, mutta pääosin ne ovat jo aiemmilta Euroopan reissuilta
Vajaa pari viikkoa on aikaa jäljellä uuteen fillariturneeseen. Eilen olen suunnitellut ja inventoinnut mukaan otettavia varusteita. Reissun alkupiste vaihtui noin kuukausi sitten. Alunperin olin varannut lennon Kosovon Pristiinaan, mutta Norwegian perui tuon lennon. Uuden pyöräilyn aloituskohteen varasin liki heti lentoperuutuksen jälkeen. Käytännössä matkaa kertynee noin 3000 kilometriä (2500 km + 20%) Splitistä Hämeenlinnaan ja matkalle osunee 10-11 eri maata. Tuossa alempana on Applen karttaohjelman ehdotus reitistä tänne Hämeenlinnaan.
Reissupyöräni on vielä neitsyt pitkien pyörämatkojen osalta. Hankin pyörän jo toukokuun lopussa 2020, kun alettiin puhua pyörien saatavuusongelmista. Pyörä on GHOST FIRE Road Rage 6.9, minkä olen ristinyt Aaveratsuksi. Kuiturunkoinen seikkailu- & gravelpyörä painaa karvan verran alle kymmennen kiloa (9,6 kg) ilman polkimia ja muita asentamiani lisävarusteita. Tuostakin painosta tinkin vielä muutama sata grammaa asentamalla siihen uudet keveämmällä renkaat heti uutena. Pyörän voimansiirto ja jarrut ovat SRAM Rival 11-S. Voimansiirto edessä on yksirattainen ja takana 10-42T. Muutaman lyhyen reissun olen sillä tehnyt ja kilometrejä on Aaveratsun mittarissa vasta noin viisisataa. Jarrut ovat hydrauliset levyjarrut SRAM Apex 180/160 mm.
Aaveratsuni reissuvarustelu näkyy kuvassa. Edessä tankolaukku ja kätevät etuhaarukan pussukat, vaakaputken päällä on pieni varustelaukku ja putken alla leveä runkolaukku ja satulan takana iso ”venyvä” satulalaukku. Pyörässä on kolme pyöräpullopaikkaa. Tosin keskiön edessä olevassa alatelineessä on nyt pyöräpullon mallinen työkalulaukku. Kuvassa näkyvien järeiden ensiasennusrenkaiden tilalle olen vaihtanut luottorenkaani kevyet ja hyvin rullaavat 37 mm Swalbe Marathon Supremet.
Laukkujen kiinnikkeiden alle olen laittanut läpinäkyvät teippisuojaukset kuitupinnan suojaamiseksi ja toki uusi pyörä pitää heti identifioida.
Noista alemmassa kuvassa näkyvistä sangen järeistä 29 tuuman ensiasennusrenkaista en tykännyt ollenkaan; pitivät melkoista melua ja olivat turhan raskaat. Pyörän 9,6 kilon painosta tippui useampi satagrammaa ja meno muuttui samalla hiljaiseksi ja mukavammaksi. Pääosin ajan kuitenkin asfaltilla.
Pyörän voimansiirto on SRAM Rival 11-S. Edessä on yksi ratas ja takana 10-42T. Jarrut ovat hydrauliset levyjarrut SRAM Apex 180/160 mm.
Pyörä tuli pääpiirteissään edellä jo esiteltyä. Sitten siirryn muuhun reissuvarustukseen. Olen tehnyt jo monta reissua koko lailla samalla varustelutekniikalla ja joka kerta yrittänyt hiukan tinkiä varustepainoa alemmas. Aiemmat viime vuosien pitkät pyörämatkat on tehty kuuman ilmanalan maihin. Nyt on pitänyt pitää mielessä se, että lähden Euroopan reissuun huhtikuussa. Ilmat saattavat olla lämpötilaltaan vaihtelevia ja tuskin sateeltakaan välttyy kokonaan. Joten jonkin verran olen varautunut lisää tuossa mielessä.
Lennän Norwegianin koneella Splitiin vajaan parin viikon päästä. Adrianmeren rannalla on leuto ilmasto, mutta matkan varrella se vaihtelee sijainnin ja paikkojen korkeuden mukaan. Jopa kevyen sadevarustuksen olen ajatellut reissulle ottaa mukaan.
1. Ajovaatetus yhteensä noin 3,5 kg
Aiempiin kuuman ilmanalan reissuihin nähden olen nyt varustusta lisännyt. Kuvassa näkyvät ajovermeet. Osa toki on ajaessa päällä, mutta noin puolet pitää pakata lähinnä etuhaarukkapussukoihin. Takki ja sadevarusteisiin sijoittuvat isoon ”venyvään” satulalaukkuun.
Kuvan ajovarusteet painavat yhteensä noin 3,5 kiloa, josta toki jo ajokengät ja kypärä ovat jo hiukan yli kilon.
Tässä on ajovaatetus kuvan oikeasta laidasta ylhäältä alas2,5 kg: Lyhyt keltainen pyöräpaita 170g, hihaton musta paita 180g, kaksi aluspaitaa 70g ja 70g. Keskirivissä lyhyt oranssi Trimtex-ajohousu 200g, lyhyt housu 220g, kahdet ajohanskat 35g ja 60g. Vasen rivi ylhäältä kypärä 290g, pyöräkengät 790g, kenkien päällä punainen huivi 20g ja oranssi kauluri 30g, välissä kahdet sukat 30g ja 50g. Kenkien sisällä kevyet ovat sormet peittävät hanskat 50g. Keltainen sadeasu takki ja housut 475g ja sisällä ovat kenkien sadesuojukset 110g ja kypärähuppu 35g. Sadeasun päällä punaiset irtohihat yht. 35g.
S
Tässä nuo aiemman kuvan ajovaatetus ja kengät, kypärää ja sadevarusteita lukuunottamatta, ovat pakattu etuhaarukkapussukoiden sisälle.
2. Vapaa-ajan vaatetus ja kengät yhteensä noin 1,9 kg
Kuvassa näkyvät mukaanotettavat vapaa-ajan vaatetus ja kengät. Harkinnassa on vielä otanko mukaan kevyen 300g painoisen fleecetakin…
Vapaa-ajan asut oikealta alas jne. Pitkät housut 320g, kevyet shortsit 205g sisä- ja ulkokäyttöön, nahkavyö 100g ja kahdet Sloggi-alushousut 2x50g. Keskellä oranssivalkoinen HPK-pikee 170g, Suomi-teepaita 170g ja uimahousut 100g. Vasemmassa rivissä kevyt oranssi tuulitakki 230g, Merrel-kengät 420g ja sukat 20g sekä kevyet sisälipokkaat 45g.
3. Työkalut ym. tarpeellista noin 1,5 kg laukkuineen.
Oikealla on vaakaputken päälle tuleva pieni laukku tarvikkeineen ja vasemmalla vaakaputken alapuolinen laukku. Sinne mahtuu vielä hyvin matkamuonaa ym.
Oikealla on pieni laukku 150g, sen sisälle mahtuvat varasisärengas 150g, ensiapupakkaus 120g, käsien puhdistusgeeli 50g ja pieni tasku-&pyöränlamppu 60g. Vasemmalla on runkolaukku 180g ja sen sisälle pakataan pojinavain 220g, pumppu 150g. Laukkuun mahtuu vielä lisää matkalla tarvittavaa, kuten pientä sapuskaa, juomatiivistettä ym. Erikseen pyörän kolmannessa pyöräpullotelineessä on tarvittavia pyörätyökaluja ja paikkausvälineet ym. noin 400g (ei näy kuvassa).
4. Tankolaukku sisältöineen yhteensä noin 2,9 kg
Tankolaukkuni on jo parhaat päivänsä nähnyt ja seilannut eri pyörien mukana liki kaikilla reissuilla 8-9 vuoden ajan. Se on kätevästi otettavista mukaan KlicFix-kiinnikkeestä.
Tässä näkyy tankolaukun sisältöä. Sen sisällä ja raakapainossa 1,1 kg on jo aiempien reissujen pikkutarpeistoa ym.
Kuvassa näkyvät ylhäällä tankolaukku pikkutarpeistoineen 1,1kg (ei erittelyä) ja oikealta aurinkolasit koteloineen 140g, Iphone 2kpl 155g ja 145gja latauskaapeleita 90g, keskellä IPad mini ja sen kotelonäppis ja muovinen taitettava seisontatuki sekä pehmeä säilytyspussukka yhteensä 750g ja vasemmalla on karttoja ja asiapapereita 520g sekä Garmin 830 navi 80g sekä Garmin Varia takatutkavalaisin 70g.
5. Lisäksi mukaan tulee kevyt Beautybox sisältöineen ja henkilökohtaiset lääkkeet yhteensä noin 0,5 kg.
Oikealla pieni lääkityspakkaus ja vasemmalla beautybox (ei erittelyä)
Vertasin noita tarvikemääriä kuuman ilmanalan reissuun Jaavalle ja Balille (www.fillarantti08.wordpress.com).
Slitistä Hämptoniin vuonna 2022Jaava&Bali vuonna 20
1. Ajovaatetus ym. yhteensä 2,5 kgYhteensä noin 2,3 kg
2. Vapaa-ajan vaatetus ym. 1,9 kg Yhteensä noin 1,7 kg
3. Työkalut ym. yhteensä 1,5 kg Yhteensä noin 1,2 kg
4. Tankolaukku yhteensä 2,9 kg Yhteensä noin 3,0 kg
5. Beautybox ja lääkkeet 0,5 kg Yhteensä noin 0,7 kg
6. Etuhaarukka- ja satulalaukku 1,0 kg Yhteensä noin 1,0 kg
Kaikki reissukamat yhteensä 10,3 kg Yhteensä noin 9,9 kg
Muutamia kertoja on ehtinyt nyt korona-ajan jälkeen käydä treenaamassa Koulutuskuntayhtymä Tavastian mainiossa kuntosalissa.
Suurimmat erot noiden kahden reissun välillä ovat enemmän ajovaatetusta mukana nyt (mm. nyt sadevarusteet) ja hieman enemmän ajopaitoja&housuja ym. Toinen isompi ero näkyy painossa kohdassa työkalut ym. Nyt sijoitin mukaan aika raskaan irtolukon ja myös poljinavaimen. Aiemmassa Trek-ratsiassa oli kiinni runkolukko.
Varmaan käyn vielä varusteet läpi ennen vajaan parin viikon päästä olevaa starttia. Toki varusteiden paino on aika mitätön Fillarantin noin sadan kilon elopainoon nähden.
Tuttu näkymä jo vuosien takaa. Olen aiemmin ollut Splitissä kahdesti.
Vajaan kuukauden päästä alkavan fillariturneen alkupiste vaihtui noin viikko sitten. Alunperin olin varannut lennon Kosovon Pristiinaan, mutta Norwegian perui lennon. Kosovo kiinnosti sen vuoksi, että minulta on vain muutama Euroopan maa jäänyt käymättä. Kosovo, Albania ja Ukraina olivat nyt kiikarissa. Olin suunnitellut ajon Pristiinasta Ukrainan länsiosan läpi, mutta tuo kauhistuttava Venäjän aloittama sota olisi ilmeisesti estänyt Ukrainaan pääsyn. Uuden aloituskohteen varasin liki heti lentoperuutuksen jälkeen. Toivottavasti Kroatian Splitin lentoa ei nyt enää peruta. Matka sekä Pristiinasta ja Splitistä ovat liki saman mittaiset reilu 2500 km karttaohjelman mukaan. Käytännössä aiemmilta reissuiltani olen huomannut, että kilometrejä kertyy noin 20% lisää oheisajoista ym. mutkista. Eli käytännössä matkaa kertynee noin 3000 kilometriä ja matkalle osuu 10-11 eri maata. Nyt nuo kaikki reitille osuvat maat ovat aiemmista fillarireissuista tuttuja. Vuonna 2013 eläkkeelle pääsyn vuotena ajoin Roomasta Hämptoniin reissun aikalailla samaa reittiä ( https://fillarantti.wordpress.com/ ) Tuossa alempana on Applen karttaohjelman ehdotus suorasta reitistä tänne Hämeenlinnaan.
IPadin karttaohjelma reitittää näin, mutta todellinen reitti lienee hiukan erilainen.
Jonkin verran olen jo suunnitellut reittiä tarkemminkin tuon karttaohjelmaehdotuksen pohjalta. Karttoja on aiemmilta reissuilta ja muutaman tilasin lisää viime keväänä, kun suunnittelin kesäreissua Venäjän kautta Eurooppaan. Eipä taida olla menemistä tuohon rosvovaltioon pitkään aikaan. Toivottavasti pysyvät siellä itärajamme takana!
Tässä tämän reissun karttoja. Osa aiemmilta reissuilta ja pari uutta.
Pyöräreissuista on aika paljon kokemusta ja tiedän, että etukäteen tehty reittisuunnitelma on vain ohjeellinen. Toisaalta se antaa hyvät askelmerkit kokonaisuutta ajatellen ja reissun aikaiselle suunnittelulle. Itse yleensä joko saman päivän illalla tai lähtöaamuna mietin tulevan kohteen ja varaan yleensä majapaikan sieltä Booking.com tai jollakin muulla majoitusoperaattorilla. Suunnistamisessa hyvä apu on mainio Garmin 830-navini (PikkuG) ja turvallisuudessa auttaa Garmin Varia-takatutka. Reitin suunnittelussa käytän apuna RidewithGps-sovellusta ja matkan päällä Komoot-appia sekä IPhonessa olevia karttaohjelmia.
Reissun aikaisia navigointivälineitä ovat Garmin navi (PikkuG) ja Iponen navisovellukset ja karttaohjelmat. Oikealla oleva Garmin Varia-takatutka huolehtii selustasta.
Matkan alkupiste Split on jo ennestään tuttu parista aiemmasta reissusta. Tuskin nyt edes menen itse kaupunkiin, koska Norwegian lentää parinkymmenen kilometrin päässä kaupungista itään olevalle Kastelan lentokentälle. Ensimmäisen yön majoituksen varasin jo lentokentän läheltä. Lähtöreittiä sieltä suunnittelin suoraan kohti pohjoista vajaan sadan kilometrin päästä olevaan Knin kaupunkiin. Alussa on reilu kymmenen kilometrin aika tiukka nousu merenpinnan tasolta neljän sadan metrin korkeuteen, joten löysät pois heti alussa.
Tässä Splitin vanhakaupunki avautuu lähikukkulalta kuvattuna.
Yleensä aiemmilla reissuilla olen matkannut kovan pyörälaukkuni kanssa ja olen jättänyt sen lentokentän lähimajapaikkaan odottamaan paluuta ja poislentoa. Nyt sain Parolan Pyörähuollosta AnttiMunnukalta pahvisen pyörälaatikon, johon on tarkoitus pakata aaveratsuni Ghost. Varusteita en ole vielä tarkemmin miettinyt, joskin aiemmilta reissuiltani on olemassa siihen hyvät speksit. Nyt vaan tuo ilmanala on hiukan haastavampi kuin viime vuosien lämpimiin tai kuumiin maihin tekemäni reissut. Toisaalta noin kuukauden aikana toivottavasti kesäiset ilmat ehtivät tänne pohjoiseen. Pitää kuitenkin ottaa mukaan vähän muutakin kuin lyhyet pyöräpaidat&-housut. Mutta on onhan tässä lähtöön vielä aikaa nelisen viikkoa. Varmaan teen myöhemmin postauksen tuosta varusteluosioista ym.
Tässä Ghost Aaveratsuni, millä en ole vielä pidemmillä reissuilla ollutkaan. Noiden paksujen renkaiden tilalle olen asentanut hyvin rullaavat ja kevyet luottorenkaani 37 mm Swalbe Marathon Supreme.
Hankin tuon pyörän 2020 toukokuun lopussa (2029 euroa) ja olen ajanut sillä vasta noin viisisataa kilometriä. Kuitupyörä on kyseessä ja painoa 9,6 kg ilman polkimia. Voimansiirto on SRAM Rival ja jarrut ovat SRAM Apex mallistoa. Ensimmäistä kertaa reissukäytössä on yhdellä eturattaalla 11-S varustettu pyörä. Takarattaana on 10-42T, joten pitäisi tuolla pystyä vuoriakin kiipeämään.
Tällä logolla pitäisi neljän viikon päästä startata…
Tulkaapa mukaan matkaan! 🚴😁👍 Blogia on vanhan tavan mukaan tarkoitus julkaista muutama postaus jo ennen reissua ja reissun päältä mahdollisuuksien mukaan.
Fillarantti - Adrianmeren rannalta kotiin 🚴 