Riika (latv.Rīga) on Latvian pääkaupunki ja Baltianmaiden merkittävin teollinen, liiketoiminnallinen, kulttuurillinen ja urheilullinen keskus sekä myös tärkein satamakaupunki 627 487 asukkaallaan (2020) se on Baltian maiden suurin kaupunki. (Wikipedia)
Tulin pari tuntia sitten Flixbussilla Puolan Augustowista Riikaan. Yöbussimatka oli kamala. Bussi oli aivan täynnä ja pitkäjalkaisena olin polvet suussa. Hiukan sai torkuttua, muttei nukuttua. Istun Riga Domus-hotellin aulassa, koska huoneen saa vasta iltapäivällä. Kello on vasta puoli kymmenen.
Soittelin tunti sitten Antti ”Kaima”-Karppiselle. Hän oli juuri rantautunut Tallinnaan ja tulee illalla tänne Riikaan Flixbussilla. Taitaa olla sama bussi, josta hyppäsin pois Riiassa. Olen varannut Domus-hotellin kahdeksi yöksi. Katsotaan yhdessä Riikaa ja suunnitellaan reittiä Latvian ja Viron kautta kotimaahan.
Flixbussi on kätevä liikkumisväline fillaristille. Bussin perässä on teline, missä on neljä paikkaa pyörille. Bussilipun ja pyöräpaikan voi varata netin kautta etukäteen. Samalla näkee onko pyöräpaikkoja vapaana. Kuski kiinnittää pyörän tukevasti telineeseen. Nyt oli märkä keli, joten pyörä likaantui aika lailla.
Sunnuntai 22.5.2022 Siirtyminen Riikaan. 10km / #1970 km
Ajoin bussin saapumisen jälkeen hotellille. Olin varannut kaksi yötä Riia Domus Hotelliin, mikä sijaitsee aivan vanhan kaupungin ytimessä. Tässä on kaikki Stare meston-nähtävyydet lähellä. Hotellivirkailija kertoi, että hotelli on buukattu aivan täyteen ja huoneet saadaan siivottua vasta sisääntuloaikaan klo 14 mennessä. Yön bussissa vain torkkuneella ja väsyneellä Fillarantilla oli runsaasti aikaa ennen majoittumista, vaikka mieluummin olisin köllähtänyt sänkyyn.
Läksin jalkaisin katsomaan vanhaa kaupunkia. On Riian vanhakaupunki vaan Nähtävyys oikein isolla kirjaimella, paljon upeampi kuin esim. Tallinnan vastaava. Turistikierrosta helpotti ja syvensi, että liityin jonkun opastetun turistiporukan mukaan ja kuljin heidän kanssaan pitkän tovin. Heillä oli aivan upea opas, joka puhui hyvää ja selkeää englantia, mitä itsekin ymmärsin. Siinä avautui monta juttua Riian historiasta ym. Panen tähän kasan kuvia, mitkä otin turistiryhmän kierroksen yhteydessä.
Kaima-Karppinen liittyi seuraani sovitusti sunnuntai iltana. Menin häntä vastaan Riian linja-autoasemalle. Flixbussi Tallinnassa saapui aikataulun mukaisesti 19.20 sunnuntai-iltana. Siitä sitten ajoimme reilun kilometrin matkan hotellille, johon olin jo ehtinyt majoittua iltapäivällä.
Sunnuntai 22.5.2022 Välipäivä Riika. Pyörät saivat levät.
Maanantaipäivä oli sovitusti vapaapäivä pyöräilystä. Oma Aaveratsu ja kaiman Frokki saivat huilata ennen tiistain matkalle lähtöä. Hotellin aamupalan jälkeen aika kului löhöillessä ja tiistain ohjelmaa suunnitellessa. Panen tähän vain kuvakertomuksen maanantain vapaapäivän vietosta.
Tiistai 24.5.2022 Riika – Birinu, 84 km / #2054 km, 544 nm
Tänään on taas ajopäivä parin päivän löhöilyn jälkeen. Lauantaina ajoin Puolan Augustowiin. Sieltä yöllä oli siirtymä Riikaan Flixbussilla. Kaima-Karppinen saapui Riikaan sunnuntaille-iltana ja maanantain vietimme yhdessä Riikaa katsellen ja tulevia suunnitellen. Tänään on vuorossa varovainen aloitus. Varasin ensi yöksi majapaikan hienolta vaikuttavaan kartanomiljööseen Birinu Pilsiin noin 60-70 kilometrin päähän koilliseen täältä Riiasta. Sääkin vaikuttaa oikein lupaavalta, kuten oheinen kuva osoittaa. Telkkarin Kymppiuutisista illalla huomasin, että Suomeen luvattiin koko lailla samanlaista keliä.
Tiistaina pääsimme tien päälle kymmenen pinnassa. Riiasta ulos ajaminen PikkuGeen avulla sujui hyvin, joskin kesti liki tunnin. Sen verran iso kaupunki Riika on. Ajamista helpotti kuitenkin aika hyvä pyörätieyhteys pääulosmenoväylän yhteydessä. Reitin olin suunnitellut Komoot-sovelluksen avulla ja muuten pysyimme siinä paitsi rannikolla Koomoot vei metsäpoluille ja siitä tulikin oikea metsäseikkailu. Sai suunnistaa kunnolla ja työntää aina välillä pyörää upottavassa lentohiekassa. Hyvää treeniä kesän Jukolan viestiin…
Vielä tuosta metsäseikkailusta, mistä jo panin tekstiä hiukan aiemmin. Eksyin Komootin reitistä liian lähelle meren rantaa ja oli aika duuni päästä taas reitille. Katsoin Komoot-karttanäkymää ja tarpoimme kapeita ja upottavia lentohiekka-metsäpolkuja. Varmaan pari tuntia rähjäsimme siellä metsässä välillä pyörää tunkaten ja välillä muutaman kymmenen metrin ajaen.
Gauan luonnonsuojelualue on rauhallista ja kaunista seutua, kuten nuo kuvat osoittavat. Päästyämme lopulta asfalttitielle, löytyi Hesburger, missä otimme vain ranskikset suolapalaksi ja juotavaa. Sitten matka jatkui PikkuGeen ohjaamana kohti Saulkraustia. Kaupunki meni kilometrin pari ohi reitistmme, mutta teki mieli kahvia. Loppujen lopuksi kahvi jäi juomatta, mutta söimme maittavaa seljanka-keittoa, mikä antoi hyvät loppuvauhdit reitille.
PikkuG johdatti loppujen lopuksi upeaan Birinu Palaceen. Palatsi tai linna oli rakennettu jo 1857 ja peruskorjattu myöhemmin. Kelpasi siellä asua… Tässä joukko kuvia palatsistamme, missä mm. seurasimme ja kannustimme Suomen voittoon Tsekeistä 3-0.
Tässä palatsin taustaa Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/B%C4%ABri%C5%86i_Palace
Keskiviikko 25.5.2022 Birini – Salacgriva, 90 km / #2144 km, 336 nm
Keskiviikkona aurinko paistaa kirkkaasti. Sääennusteita en ole vielä tänä aamuna katsonut, mutta vaikuttaa lupaavalta ajosäältä. Aamiainen tarjoiltiin pöytään ja oli tyylikäs kokonaisuus korostaen herraskartanon luonnetta. Tässä on vielä joukko kuvia upeasta majapaikasta. Kahden hengen huone maksoi 75 euroa ja oli joka euron arvoinen.
Matka jatkui… Ajoimme keskiviikkona mukavan rauhallisia teitä. Ensin P9 Limbaziin ja sieltä tänne Salacgriviin P12-tietä. Tie oli siinäkin mielessä mukava ajettava, että se polveili kauniissa maisemassa. Limbazissa pidimme tankkaustauon iltapäivällä ja söimme mojovan annoksen seljanka-keittoa. Minä suursyömärinä ison annoksen ja juniori pienemmän.
Tosiaan tuo hymy hyytyi noin 15 kilometriä ennen määränpäätä, kun alkoi tietyömaa-alue. Ja sitä kesti noin kymmenen kilometriä. Tiestä oli raavittu päällyste pois ja tilalla oli kamalaa sepelialustaa. Tuo seuraava kuva on otettu tietyömaan alkupäästä ja se oli vielä aika hyväpintainen. Mutta myöhemmin esiin tulivat isot kuopat ja kamalan terävät sepelikivet. Koko ajan takaraivossa rapsutti, koskahan rengas antaa periksi. Kaimalle oli maasturin Gravel King-renkaat, mutta minulla lähinnä asfaltille tarkoitetut Swalben sileät Supremet ja reilu sata kiloa painoa pyörän päällä. Ihme kyllä, että renkaat ja pyörän pinnat kestivät tuon kymmenen kilometrin röykytyksen. Hattua pitää nostaa Swalben rengasinsinööreille ja Aaveratsulleni.
Salacgrivaan tulimme kuuden pinnassa johtuen tuosta hitaasta tietyömaa-ajosta. Majoittuminen oli helppoa. Majapaikka oli aivan A1-pääväylän varressa keskellä kaupunkia ja kauppa suoraan tien toisella puolen. Sieltä haimme ensin suihkuoluet ja sitten ovikoodilla löytyi avain lukitusta kotelosta. Ravintolat olivat jo kiinni, kun läksimme jalan syömään. Mutta onneksi kaupasta löytyi tarpeet iltapalaa varten. No Problems…
Tänään torstaina matka jatkuu Pärnuun. Varasin sieltä ensi yöksi Hotelli Legendin keskustan tuntumasta. Matkaa taitaa olla 80-90 km. Sää on aika kolea ja tuulinen. Mutta onneksi tuo tuuli tulee sivusta takaa tai sivusta. Niin se vaan on matka Adrianmeren rannalta edennyt jo tänne Baltiaan ja kilsojakin on kertynyt jo liki 2200 km. Taidanpa laittaa nyt pisteen tähän blogipostaukseen ja jatkaa sitten uudella Viron puolelta.