Eesti Eesti kaipaan sinne…

Torstai 26.5.2022 Salacgriva – Pärnu 91 km / #2245 km, 258 nm

Aaveratsuni paseeraa Latvian ja Viron rajalla.

Aikoinaan Juice Leskinen lauloi…Eesti Eesti kaipaan sua… ja myöhemmin Saku Kuosmanen esitti tuon kappaleen suuressa Viron itsenäistymiseen Neuvostoliitosta liittyneessä ulkoilmakonsertissa isäntämaan uhallakin saaden raikuvat suosiot.

Kyllä viipyi viisumi Tallinnan, minä hukkasin lanttuni hallinnan. Taoin sormia pöytään kuin nuorempi Charlie Watts.

Viimein saapui paperi tärkeä, pompin ilmaan kuin vailla järkeä. Pian laivaan töytään, sen nimi on Georg Ots

Se on osa Neuvostoliitosta. Siellä digataan Eeva-Riitta Siitosta. Siellä aamuun asti juon Viru Valgeaa!

Ehkä tapaan tuttuja huomenna. Jos en ymmärrä, sanon: ”Suomenna! Puhu varovasti tai galloni halgeaa!”

Eesti, Eesti, Eesti! kaipaan sinne perkeleesti (Onko Viro kirosana, tana) Eesti, Eesti, Eesti! sinne tahdon vain Eesti, Eesti, Eesti! kaipaan sinne perkeleesti Eesti, Eesti, Eesti! On my mind!

Torstain reitti johti Latviasta Viroon. Raja oli jo reilun kymmenen kilometrin jälkeen Ainazissa.

Pääsimme lähtemään vasta yhdentoista jälkeen Salacgrīvāsta, koska halusin julkaista blogipostaukseni Latviasta ennen lähtöä. Ilma oli kolea ja tuulinen. Onneksi ei satanut. Ajoimme rauhallista rantatietä liki puolimatkaan asti Häädemeesteen, minkä jälkeen siirryimme vilkkaalle Riika-Tallinna- valtatielle (tie4). Pärnuun tulimme vasta iltaseitsemän jälkeen.

Nyt ollaan Rantatiellä jo vahvasti Viron puolella. Ei tullut kiivettyäni tuonne, koska meri näkyi moneen otteeseen muutenkin tien vasemmalla puolella.

Virolla on maaraja Venäjän ja Latvian kanssa. Virolaisia on 1 329 000, joista noin kolmannes (434 426) asuu pääkaupungissa Tallinnassa.Tallinnan jälkeen suurimpia ovat yliopistokaupunki Tartto (98 449 asukasta), teollisuuskaupungit Narva (59 049 asukasta) ja Kohtla-Järve (37 198 asukasta) sekä kesäkaupunki Pärnu (40 005 asukasta).

Viron pinta-ala on noin 45 339 neliökilometriä. Alueeltaan se on näin ollen Baltian maista pienin. Se on suurempi kuin esimerkiksi Alankomaat, Sveitsi tai Tanska. Idästä länteen Virolla on leveyttä 350 kilometriä ja pohjoisesta etelään pituutta 240 kilometriä. Muiden valtioiden pääkaupungeista Tallinnaa lähinnä on Helsinki: Suomenlahden yli matka on noin 85 kilometriä.^{. (Wikipedia)}

Näitä pienten jokien ylityksiä on tullut kuvattua moneen kertaan.

Romanttinen Rantatie. (Romantiline Rannatee)

Länsi-Virossa Pärnun maakunnan rantaviivaa seuraa liki 250 kilometrin pituinen Romanttinen rantatie, jonka varrelta löytyy tekemistä laidasta laitaan. Reittiä seurattaessa pääsee tutustumaan tietenkin ihaniin merenrantoihin ja tunnelmallisiin luontopolkuihin. Lapsille löytyy esimerkiksi jännittäviä seikkailureittejä tai suloisia kotieläimiä, ja tarjolla on myös mahdollisuuksia veneretkeilyyn, kalastamiseen tai jopa surffaamiseen. Reitillä pysymistä helpottaa se, että Romanttisen rantatien matkailukohteet on merkitty kyltein. (Studio55.fi)

Tässäkin on taas yksi kuva pikkujoen sillalta.

Kahvihammasta oli kolottanut jo pitkään eikä hiljaiselta Rantatiellä tuntunut löytyvän kahvipaikkaa. Onneksi Kablissa huomasin Lepanina Hotellin kyltin ja läksimme ajamaan merenrantaan. Löytyihän hotelli yhden neuvojan ohjeen mukaan ja saimme vihdoinkin kahvia. Pidimme kunnon tauon, mutta samalla taukoa sai hyödynnettyä Pärnun jälkeisen majapaikan varaamisen. Sellainen löytyi noin 70 kilometrin päästä Märjamaasta.

Kablissa pidimme pitkähkön kahvitauon meren rannalla olevassa Hotelli Lepaninassa. Kahvihammasta kolotti jo kovasti…

Jaacubin kirkko ennen Häädemeesteä.

Toinen kahvitauko jo alkuillasta osui inhottavan ja vilkkaasti liikennöidyn Riika-Tallinna-valtatien varteen. Siellä oli pieni kahvikioski, mistä sai kunnon mukin kahvia ja sen seuraksi pullaa. Aamulla olin tehnyt evääksi muutaman leipäparin lisukkeineen, mitkä myös maistoivat kahvin kera. Valtatielle tullessamme lepopaikalla oli kaksi naispoliisia. Kysyin löytyykö valtatien varrelta pyörätietä. Toinen poliisi vastasi heti englanniksi, että löytyy ja viittilöi eteenpäin. Siihen toinen poliisi huikkasi selkeällä suomella, Hyvää matkaa. Eipä tuntunut löytyvän kuin vasta kuutisen kilometriä ennen Pärnua. Aika puuduttavaa oli ajaa tuota Eurooppatietä, joskin positiivinen puoli oli matkan joutuisa eteneminen.

Päivän toinen kahvitauko osui päätien varteen ennen Uulua.

Ennen Pärnua annoin PikkuGeelle ohjat ja se vei meidät lopussa pyörätielle. Sitä jatkuikin liki hotellille saakka. Hotelli Legend oli mukava yllätys. Hotelli sijaitsee noin kilometrin kaupungin ytimestä rantaan päin ison urheilukentän kupeessa. Kun työnsimme pyörämme huoneeseen, meitä odottivat pehmeän ylelliset kylpytakit ja kivat tossut.

Nyt ollaan jo Pärnussa. PikkuG johdatti pyöräteitä pitkin viimeiset kuutisen kilometriä. Meri on tuossa aivan tuon aluskasvustoltaan rehevän metsikön takana.

Hotelli Legend oli iloinen yllätys (62 euroa) kylpytakkeineen ja tossuineen. Kuva on vähän pimeä, kun kaima ehti vetää verhot ikkunan eteen.

Syömään emme enää viitsineet lähteä, koska Suomi-Slovakia semifinaaliottelu oli jo alkamassa. Olipa hieno peli. Kahden maalin tappioasemasta Suomen Leijona karjahteli loppujen lopuksi 4-2 voittoon. Kaimalle on ennustajan lahjoja. Jo puolivälissä hän totesi, että Suomi voittaa 4-2 ja neljäs maali tehdään tyhjiin. Niin tehtiinkin!

Suihku oli erinomainen.

No ruokaa saimme kuitenkin ensimmäisen erän jälkeen, kun Wolt-kuski koputti ovelle ja toi komeat kana-annokset riisin ja muiden lisukkeiden kera. Lisäksi tilasin annoksen bataattiranskiksia, kun kuvan perusteella luulin kana-annosten olevan pieniä Tosiasiassa annokset olivat isoja ja maittavia. No bataattiranskikset upposivat siitä huolimatta helposti Fillarantin pohjattomaan mahaan.

Perjantai 27.5.2022 Pärnu – Märjamaa 76 km / #2321 km, 164 nm

Hotelli Legendin aamiaispöytä oli ihan hyvä ja tarjosi hyvät energiapohjat sateiselle päivälle.

Viron toisen päivän sää oli lohduton. Vettä tuli oikeastaan koko ajopäivän ajan. Iltapäivällä Esteri avasi luukut oikein kunnolla ja kastuimme huolella. Varsinkin minulla oli hankalaa. Olin unohtanut sadetakin viimeiseen Puolan majapaikkaan enkä viitsinyt tapella ahtaiden kenkäsuojien kanssa. Nyt illalla tulimme juuri syömästä tuosta aivan läheltä ja toivon sydämmestäni, että ajokamppeet ehtivät kuivua kylppärissä ja keittiön orren päällä. Ei löytynyt edes hiustenkuivaajaa, millä olisi voinut läpimärkiä kenkiä kuivata. Panin vessapaperia kenkien sisään, jotta se imisi vettä kengistä.

Possunleikettä illalla runsaalla sienikastikkeella kera uuniperunoiden etc- Kaimalla oli kana-annos. Vähän on järsityn näköinen kuva, kun ehdin jo aloittaa syömisen.

Vajaa kahdeksankymppinen kulki Riika-Tallinna-tietä (E67/ 4-tie) pitkin. Muutamassa kohdassa pääsimme siitä eroon. Reitin lopussa näkyy pieni väkänen allaolevassa kartassa. Siinä ajoimme ensin kestopäällystetietä kilometrin verran, mutta sitten alkoi vetinen soratie. Kova sade oli tehnyt gravel-tiestä jopa hieman upottavan, joten käänsimme suunnan takaisin päätielle. Lopussa sentään muutaman kilometrin pääsi ajamaan rauhallista tietä, mikä vei Märjämaan keskustaan.

Perjantain ajoreitti kulki pääosin E67/ 4-tietä pitkin. Muutamassa paikassa ja lopussa pääsimme eroon hektisestä ja inhottavasta valtatiestä.

Tänään ei sateessa montaa kuvaa tullut otettua. Aaveratsu ja Frokki sekä Kaima-Karppinen pienellä tauolla.

Pärnu Jaagupissa hieman ennen päivän puoliväliä ravintola tarjosi lepohetken ja suojan sateelta. Olimme siinä arviolta reilun tunnin. Tilasimme keittolounaat ja joimme lopuksi kahvit. Itselläni olivat ajohanskat ja irtohihat niin märät, että niistä piti puristaa vedet pois ennen ravintolaan menoa.

Pärnu Jaagupissa hieman ennen puoliväliä söimme ruokaisat keitot. Minulla kunnon seljanka ja kaimalla päivän keitto: makaroni lihakeitto.

Määränpäähän Märjamaahan tulimme puolikuuden pinnassa vaikka alunperin oli ajatus ”rantautua” hyvissä ajoin iltapäivää. Avaimen majapaikkaamme Märjämaa Hostel saimme samassa talossa olevasta myymälästä, Suihkussa käynti ja laitteet lataukseen ja sitten syömään.

Majapaikkamme Märjamaa Hostel pääkadun varrella.

Tosin ennen syömään menoa sattui pieni episodi, mihin tarvitsimme apua vuokra-ajan puolelta. Kaima tuli suihkusta ja pani kylpyhuone oven kiinni. Se lukkiutui emmekä millään saaneet sitä auki. Sisällä olivat reissukamat kuivumassa ym. Soitto isännälle ja kohta sieltä tuli mies, mikä vain painoi kylpyhuoneen valokosketinta ja selvitti meille asian. Kosketin oli samalla sähkölukon avauspainike. Kun ovi painetaan kiinni, kylpyhuoneesta kytkeytyvät valot ja äänekäs tuuletin poispäältä. Olisi tuon voinut laittaa kyltillä näkyviin valokatkaisimen viereen.

Majapaikkamme oli vaatimaton hostelli 46 euroa. Pyöriä emme oikein saaneet sopimaan pieneen huoneeseen vaan jätimme ne tuohon huoneemme viereen käytävään.

Märjamaan kirkko oli aivan ruokapaikkamme vieressä.

Ruokailun jälkeen kävimme vielä noin sadan metrin päässä majapaikastani sijaitsevassa Maksimessa. Sieltä mukaan tarttui jotain palautusjuomaa etc. Meillä on keittiö täällä hostellissa ja lupasin vasta aamukahdeksalta kaupan avauduttua hakea aamiaistarpeet.

Lauantai 28.5.2022 Märjamaa – Kurna 80 km / #2402 km, 214 nm

Lauantaina aamulla oli harmaata ja koleaa. Sääennusteen mukaan aamupäivä olisi vielä kuiva, mutta iltapäivälle oli luvassa sadekuuroja. Juuri näin toteutuukin. Läksimme liikkeelle joskus kymmenen jälkeen kohti Tallinnan lähellä sijaitsevaa Kuurnaa. Ajoimme noin parikymmentä kilometriä itään Raplaan menevää yllättävän vilkasliikenteistä 28-tietä. Hiukan ripotteli vettä jo tällä osuudella. Ennen Raplaa käännyimme kohti pohjoista edellistä pienemmälle tielle ja ohitimme aluksi Raplan Kuusiku-pienlentokentän. Kahvihammasta kolotti ja luulimme kartasta bongatulta lentokentältä saavamme kahvia. Kenttä olikin pienkoneita palveleva ja siinä oli vain joku varastorakennus eikä puhettakaan kahvista. Kahvinjuonnin vuoro oli vasta myöhään iltapäivällä Aespassa.

Tie jota ajoimme oli Viron pyöräreitti 162. Merkittyjä pyöräreittejä on Virossa paljon. Hassua kyllä osa niistä kulkee vilkasliikenteisiä valtateitä pitkin. Ajoimme eilen perjantaina inhottavaa Riika-Tallinna valtatietä pitkin ja se oli merkitty pyöräreitiksi numero 1. Itse hommasin Eesti Rattateed-pyöräilykartan jo monta vuotta sitten, mistä reitit löytyvät.

Virossa on paljon merkittyjä pyöräreittejä.

Pyöräreitit löytyvät Viron pyöräilykartasta 1:420000 Eesti Rattateed.

Rabivere on pieni paikkakunta ennen suurempaa Aespaa. Siellä oli pieni kauppa, missä kävimme kysymässä kahvipaikkaa ja ostimme juotavaa. Kaupassa oli asiakkaana nuori hyvin englantia puhuva kaveri, joka mainitsi muutaman paikan kahvilan ja huoltoaseman, mutteivät ne osuneet reitillemme kohti Kuurnaa.

Rabivere oli suunnilleen puolivälissä Raplan pienlentokentän ja Aespan taajamaa.

Frokki ja Aaveratsu Raplamaan maisemissa. Komeasti liehuvat Suomen liput.

Kahvia löytyi vihdoin Aespassa parikymmentä kilometriä ennen määränpäätä oli pieni konditoriakahvila, missä saimme kahvin tarpeemme tyydytettyä. Ostimme kahvin oheen komeat leivokset ja istuimme ulkoterassilla ainakin puolisen tuntia. Päivän mittaan tuli useita pieniä sadekuuroja. Onneksi ne eivät kastelleet kunnolla ja olivat aika paikallisia.

Aespassa saimme vihdoinkin kahvia kera mojovan leivoksen.

Tummat pilvet ovat taas edessä. Muutamaan kertaan ne hiukan kastelivat, muttei pahasti.

Kuurnasta olin varannut majapaikan. Karttaohjelman avulla mietimme reittiä Aespasta sinne. Isompaa tietä pitkin olisi mennyt kolme neljä kilometriä lyhyempi reitti kuin Komootin meille suunnittelema. Pysyimme kuitenkin Komoot-vaihtoehdossa ja ajoimme pientä ja mutkaista tietä pitkin kohti majapaikkaamme. Osin tielle oli vedetty ihan uusi päällyste, mistä irrallaan olleet pikkukivet rapisivat tarttuessaan renkaaseen. Ilmakin alkoi jo kirkastua iltaa kohti.

Kurnaan ajoimme pikkuteitä pitkin. Tähän oli juuri vedetty päällyste. Tiesivät varmaan tulomme.

Üksik Ruuttel Hotel oli taajaman ulkopuolella. Siellä ei ollut lähellä kauppoja eikä ravintoloita. Onneksi tarkistimme tuon jo viitisen kilometriä ennen hotellia yhden kaupan pihassa. Siitä ostimme suihku- ym. oluet ja varmuudeksi chipsejä mikäli emme muuta ravintoa saisi. Onneksi hotellin ravintola oli auki, missä söimme kunnon pastat illalla ja ruokajuomaksi majaviiniä eli talonviiniä.

Kaksi ritaria rinnakkain majapaikkamme aulassa.

Üksik Ruuttel Hotel oli sangen vaatimaton hotelli (43 euroa). Huone oli niin pieni, että lukitsimme pyörät hotellin yläaulaan. Tarkoitus oli katsoa jälkilähetyksenä Suomen ja USAn välinen ottelu, mutten sitä löytänyt ohjelmapalvelusta. Sentään maalikooste löytyi ja meille selvisi, että Suomi pelaa sunnuntai-iltana finaalissa Kanadaa vastaan. Hienoa!

Majapaikkamme Üksik Ruuttel Hotel oli keskellä ei mitään. Onneksi ennakoimme tilanteen jo viitisen kilometriä ennen majapaikkaa. Huone on hujan hajan, kun kaksi äijää reissaa.

No onneksi suihkusta tuli lämmintä vettä.

Illalla söimme hotellin ravintolassa maittavat kanapasta-annokset.

Hotellimme komea VIP-sali.

Sunnuntai 29.5.2022 – Kuurna – Tallinna, Länsisatama – R-asema(HKI) ja R-asema (HML) – koti 38 km / #2440 km, 150 nm

Olimme varanneet Tallinnasta sunnuntaina kello 10.30 lähtevään Tallink Star-laivaan paikat. Panimme kellon herättämään meidät lauantaiaamuna seitsemältä ja läksimme ajamaan puoli kahdeksan jälkeen ilman aamiaista. Laivalle oli varattu aamiaisbuffee. Muutaman kilometrin ajettuamme kaima huomasi unohtaneensa navigaattorin hotelliin. Ei muuta kuin takaisin. Reilu vartti kului siinä. Itse putsasin sinä aikana sateessa kuraantunutta Aaveratsuani. Kaima porhalsi paikalle navigaattorin haettuaan. Oli myös napannut mukaansa jääkaappiin unohtuneen lonkerotölkin. Tuplavahinko tuli kuitattua, mutta meille tuli hiukan kiire ajaa satamaan, koska matkaa sinne oli reilu kaksikymppiä.

Aamulla aikaisin pyörien nokat kohti Tallinnaa. Matkaa tuli noin 25 kilometriä.

Ehdimme sentään laivaan, vaikka lopuksi jouduimme aikalailla etsimään reittiä laivalle. Satamassa tehtiin maanrakennustöitä ja tuttu reitti D-terminaaliin oli tukossa. Tilalle oli tehty korvaava reitti autoliikennettä varten ja sen löytämisessä oli vaikeuksia. Viimeisten autojen joukossa ajoimme laivaan ja lukitsimme pyörät laivan puomeihin kiinni ja ajoimme kolmoskannelta kahdeksanteen, missä oli buffeeravintola.

Juuri ja juuri ehdimme Tallink-Siljan Star-laivaan. Fillarit laitoimme lukoilla kiinni puomeihin.

Olimme varanneet laivalippuun aamiaisbuffeen. Maistui, koska aamulla Kurnasta lähtiessämme emme syöneet mitään.

Aamiaisbuffee ”osui ja upposi”, koska aamulla emme olleet syöneet mitään. Laivalla tuli hieman tehtyä blogia. Tavoite oli tehdä blogi valmiiksi laivamatkan aikana, mutta näppäimistön virta oli loppunut eikä paikalla sitä voinut ladata. Kuvia sain siirrettyä ja kirjoitettua kuvatekstit, mutta varsinaisen tekstiin kirjoittamisen jätin tekemättä. Sitä tässä nyt maanantai-iltapäivänä naputtelen kotona.

Helsingin rautatieasemalle ehdimme hyvissä ajoin ennen R-junan lähtöä 13.10.

Rautatieasemalle ajoimme hienoa Helsingin kevyenliikenteen baanaa pitkin. Laiva tuli jopa hieman etuajassa satamaan. Paikallisjuna lähtisi 13.10 ja olimme etukäteen hieman epävarmoja ehdimmekö siihen. Hyvin ehdimme. Kaima jäi pois paikallisjunasta Järvenpäässä ja minä huristelin Hämeenlinnaan. Jo junasta soitin kotiin ja pyysin vaimoa laittamaan saunan päälle. Enhän ollut yli kuukauteen käynyt saunassa. Hämeenlinnan rautatieasemalta kotiin on reilu seitsemän kilometriä, mikä köröttelin Aaveratsullani. Viro ja Latvia ovat pääosin hyvin tasaisia, joten kotimatkan muutamat mäet tuntuivat kovin erilaiselta kuin edellisten päivien ajot.

Fillarantti kotona Haukantiellä. Pyysin vaimoa ottamaan kuvan matkalaisesta saapuessani terassipihalle.

Olipa ihana käydä pitkästä aikaa saunassa ja porealtaassa. Onneksi ostin matkan varrelta lähikaupasta muutaman kylmän saunaoluen. Tsekin ja USAn pronssipeli oli menossa saunasta tultuani, mutta itse istuin terassin lämmössä ja nautin kylmästä saunaoluesta. Illalla ehti hyvin seurata Suomen historiallista voittoa Kanadasta. Jalonen ja kumppanit ottivat olympia- ja MM-voiton samana vuonna.

Splitin Kastellan lentokentällä kasasin Ghost-pyöräni lähtökuntoon. Aaveratsu palveli koko reissun moitteettomasti. Ei edes yhtään rengasrikkoa. Pari kertaa öljyä ketjuihin ja ilmaa renkaisiin.

Oma huhtikuun 20.päivä Adrianmeren rannalta Splitistä alkanut reissu onnistui hienosti. Fillarikilometrejä kertyi yhteensä 2440 km. Puolan pohjoisrajan lähellä olevasta Augustowista Latvian Riikaan tulin bussilla treffaamaan Kaima-Karppista, jonka kanssa sitten ajoimme loppumatkan yhdessä. Teen muutaman viikon päästä koontipostauksen reissusta, joten ei sen enempää nyt.